Elämäni rakkaus, mutta jokin mättää. Minäkö?

Jos ongelman syytä ei tunnu löytyvän niin kannattaa hakeutua ammattiauttajalle ennenkuin olosi äityy pahemmaksi.

Syitä voi olla ihan joku kaukana menneisyydessä oleva tapahtuma joka aktivoitu nyt hiljattain sinulla. Ja moni asia on sidoksissa toisiinsa ja yksittäistä tapahtumaa ei varmaan olekaan.

Mutta hieno juttu, että haet apua etkä ole heti suhdetta rikkomassa.

Miksi rikkoa suhde jossa ei mitään vikaa?
Sinulla itsellä on paha olo?
Asiat joista kerroit, on tietysti stressaavia. Ehkä vaadit itseltäsi liikaa; opiskelut, äidin yksin jääminen, otat paineita herkästi?
Ehdottomasti suositelen minäkin käyntiä asiantuntijalla selvittelemässä tätä.
Oravanpyörä alkaa herkästi kiihtyä ja jossain vaiheessa et enää jaksa.
Itselle kävi niin. Olen ihminen joka ottaa kaikesta paineita kovin herkästi. Kannan vastuuta siitä mikä ei minun vastuualuettani edes oikeastaan ole. Olen perfektionisti. Ehkä sinäkin?
Lyhyestä virsi kaunis; aikani jaksoin tätä. Kuljin vara-akkujen vara-akuilla, laturia ei löytynyt, ja kun se viimeinenkin voimanpisara oli tiristetty ja puristettu: PANG!
Jäljellä loppuun palanut rauniokasa. Siiihen nyt sitä liekkiä yritetään uudelleen viritellä. Kyllä jo käytiinkin siinä pisteessä että katselin vahvaa puunoksaa.
Haluan siis sanoa, että tuo kuulostaa ihan tavalliselta vanhanaikaiselta stressiltä.
Tartu siihen nyt, niin ei pääse pahemmaksi! Myös parisuhde säilyy, ja vielä tulet olemaan siitä kiitollinen!
Voimia!

Ihanko viikon on ollut huono olo ja heti mietit että suhteessa vika? On minullakin aikoja, kun suhteen eteen ei jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa mutten niistä jaksa hötykillä. Mies tekee sen hetken enemmän töitä. Sama toimii päinvastoin. Olen kova stressaamaan ja minulla on paljon stressattavaa. Se heijastuu kaikkeen mitä teen ja kun ahdistun, en puhu. Siis ongelmista. Toki minusta huomaa ettei kaikki ole ok, mutta sulkeudun kuoreen eikä mikään jaksa kiinnostaa. Jossain vaiheessa itse päätän että nyt on pakko päästää mieskin mukaan, kertoa missä mennään. Ja vaikka se vaikeaa onkin, kerron mitä mietin ja mies ymmärtää. Sitten läheisyys voi taas alkaa kun avataan itseään ja päästetään liki. Voiko olla, että parisuhde ei ole syy välinpitämättömään oloosi, vaan esim stressi ja huolet jotka vaan heijastuvat parisuhteeseen? Mutta vaikka parisuhde on väljähtynyt, on viikko aika lyhyt aika hötkyillä suuntaan tai toiseen. Ehkä se on jokin "kriisi" joka sinua suhteessa ahdistaa "onko tuo mies elämäni mies vai vaan ohimenevä vaihe" tms.. Se mitä voit tuossa vaiheessa tehdä, on avata silmäsi ja tarkkailla häntä, yrittää katsoa häntä uusin silmin..

Isot kiitokset asiallisista, kypsistä ja ajatteleviata kommenteistanne. Mukavaa, että jaoitte osan itsestänne kanssani. Huomasin, että oloni helpotti heti kun sain kirjoitettua asiasta ja sain eri näkökulmia asiaan. Toki stressi ja muut paineet vaikuttavat suhteeseemme, näen sen nyt. Äidin yksinäisyys ja oma (tämänhetkinen) työttömyys varmasti kasvattavat murheiden määrää - olen AINA ollut herkkä ja murehtiva luonne. Kiitokset teille vielä.

Ja vielä lisää: käytätkö e-pillereitä? Kokeile jättää pois 3-6 kk ajaksi ja jos ette halua juuri nyt vauvaa (voisi olla ihan hyväkin idea iässäsi) niin kondomi (tai kuparikierukka) tilalle. E-pillereiden on ihan oikeasti todettu masennusherkille ihmisille aiheuttavan lievää masennusta. Ahdistustakin, ja tunnetta että se kumppani lähinnä ärsyttää, teki mitä hyvänsä.
Itse olisin ties missä pöpilässä elleivät ihanat lapseni olisi ankkuroineet naiseuteen ja "tosielämään" niin vankasti. Olet nähnyt vasta hyvin kapean siivun elämän koko kirjosta, sinulle todennäköisesti äitiys toimisi voimauttavana kasvuvoimana. Ja ilahduttaisit omaa äitiäsi suunnaattomasti, kun hän ehtisi nauttia isoäitiydestä ennen elämän ehtoota.
VELAt ja äitiyttä kammoavat kakslahkeiset, kiva kun jätätte omat mielipiteenne töräyttämättä. Vain äidit tietävät sen mitä vain äidit tietävät, ehkä isätkin jotakin?

En käytä. Joskus pidän ehkäisylaastaria, mutta sekin on nyt ollut muutaman kuukauden pois käytöstä. Luulen, että tunteeni johtui padotusta ahdistuksesa, josta en ollut puhunut kellekään tarkemmin. Täällä saa eri-ikäisten ihmisten näkökulmia, hienoa.