Nyt haluisin ennen kaikkea kokemuksia kohtalotovereiltani.
Puoli vuotta sitten viettäessäni ”blitetysiltaa” silloiseen poikaystäväni kanssa, törmäsin toiseen mieheen. Kaikki tapahtui kuin elokuvissa. Yhtäkkiä hän vain ilmaantui vierelleni, kuin tyhjästä. Vaihdoimme muutaman katseen ja olin mennyttä. Ennen kuin edes ehdin tajuta, olimme vaihtaneet puhelinnumeroita, toisiimme sen kummemmin tutustumatta. Käytännöllisesti katsoen sanaakaan sanomatta. Tunsin jälkeenpäin syyllisyyttä, mutta ajattelin itsekseni, että tuskin kuulen tästä miehestä enää milloinkaan. Yritin unohtaa tapahtuneen. Kuinka ollakaan puhelimeeni saapui kuitenkin jo seuraavana aamuna viesti. Tästä sai alkunsa nyt jo kuukausia kestänyt ”puhelin-suhteemme”. Mies asuu satojen kilometrien päässä omasta kotikaupungistani ja seurustelee/ asuu toisen naisen kanssa yhdessä. Lähettelemme toisillemme viestejä päivittäin, soittelemme ja n. kuukausi sitten tapasimme vihdoin toisemme, puolen vuoden ”jossittelun” jälkeen. Se ilta/ yö oli mullistava kokemus. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista himoa ja halua olla toisen ihmisen seurassa. Mies ylitti uskaliaimmatkin odotukseni sekä fyysisellä, että henkisellä tasolla. Olen kuin ”salamaniskun” jäljiltä… En ymmärrä edelleenkään mistä on kyse. Etukäteen kuvittelin, että tämä jäänee yhden illan seikkailuksi, mutta yllättäen emme ole voineetkaan irrottaa otetta toisistamme. Suunnittelemme jo seuraavaa tapaamista ja mielessäni haaveilen kenties paljosta muustakin…
Tiedän, että toimin ”väärin”, olen asettanut itseni sen vihatun toisen naisen asemaan, mutta miksi tämä ei tunnu väärältä? On kuin tällä kaikella olisi jokin suurempi merkitys… Kohtaloni?
Nyt hyvät kanssasisaret… Te, jotka olette olleet toisen naisen asemassa, kertokaa omista kokemuksistanne. Onko suhde jäänyt väliaikaiseksi, oletteko löytäneet seikkailujenne kautta sen oikean?
Neuvoja en niinkään kaipaa… Olisin lähinnä kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne vastaavanlaisista tilanteista. Niin hyviä, kuin huonojakin kokemuksia.
Ja lopuksi vielä: Voimia kaikille samassa tilanteessa ”rypeville”!
Puoli vuotta sitten viettäessäni ”blitetysiltaa” silloiseen poikaystäväni kanssa, törmäsin toiseen mieheen. Kaikki tapahtui kuin elokuvissa. Yhtäkkiä hän vain ilmaantui vierelleni, kuin tyhjästä. Vaihdoimme muutaman katseen ja olin mennyttä. Ennen kuin edes ehdin tajuta, olimme vaihtaneet puhelinnumeroita, toisiimme sen kummemmin tutustumatta. Käytännöllisesti katsoen sanaakaan sanomatta. Tunsin jälkeenpäin syyllisyyttä, mutta ajattelin itsekseni, että tuskin kuulen tästä miehestä enää milloinkaan. Yritin unohtaa tapahtuneen. Kuinka ollakaan puhelimeeni saapui kuitenkin jo seuraavana aamuna viesti. Tästä sai alkunsa nyt jo kuukausia kestänyt ”puhelin-suhteemme”. Mies asuu satojen kilometrien päässä omasta kotikaupungistani ja seurustelee/ asuu toisen naisen kanssa yhdessä. Lähettelemme toisillemme viestejä päivittäin, soittelemme ja n. kuukausi sitten tapasimme vihdoin toisemme, puolen vuoden ”jossittelun” jälkeen. Se ilta/ yö oli mullistava kokemus. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista himoa ja halua olla toisen ihmisen seurassa. Mies ylitti uskaliaimmatkin odotukseni sekä fyysisellä, että henkisellä tasolla. Olen kuin ”salamaniskun” jäljiltä… En ymmärrä edelleenkään mistä on kyse. Etukäteen kuvittelin, että tämä jäänee yhden illan seikkailuksi, mutta yllättäen emme ole voineetkaan irrottaa otetta toisistamme. Suunnittelemme jo seuraavaa tapaamista ja mielessäni haaveilen kenties paljosta muustakin…
Tiedän, että toimin ”väärin”, olen asettanut itseni sen vihatun toisen naisen asemaan, mutta miksi tämä ei tunnu väärältä? On kuin tällä kaikella olisi jokin suurempi merkitys… Kohtaloni?
Nyt hyvät kanssasisaret… Te, jotka olette olleet toisen naisen asemassa, kertokaa omista kokemuksistanne. Onko suhde jäänyt väliaikaiseksi, oletteko löytäneet seikkailujenne kautta sen oikean?
Neuvoja en niinkään kaipaa… Olisin lähinnä kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne vastaavanlaisista tilanteista. Niin hyviä, kuin huonojakin kokemuksia.
Ja lopuksi vielä: Voimia kaikille samassa tilanteessa ”rypeville”!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sanonko mikä olet?
Shame on you!
... mä olen vähän eri tilanteessa kuin sä olen se toinen nainen pettäjä, eli meillä molemmat osapuolet varattuja, mutta tää juttu leimahti juuri samallalailla, muutama sana ja viesti niin meni ku nuoli läpi sydämmen molemmilla.. Ei voida olla erossa, ja kun ollaan yhdessä, on taivaallisen hyvä olla, seksi on parempaa kuin koskaan uskoin villeissä unelmissanikaan olevan olemassa. Nyt meillä vuosi takana ja sunnittelemme joskus muuttavamme vielä yhteen. Nyt vain vietämme viikonloppuja,öitä,iltoja aina kun pystymme yhdessä ja Rakastamme toisiamme yli kaiken! meitä ei enää erota mikään tässä maailmassa, tunne on vahvempi mitä koskaan olen tuntenut..
Tää jos joku on sitä mitä lauluissa lauletaan ja leffoissa itketään..
Siis jos mies on samaa mieltä kuin sinä, niin te tulette varmaan rakastamaan toisianne läpi elämän, muusta sitten en tiedä, jos on esim. lapsia niin vaikeuttavat asiaa.. Meidän tapauksessa minulla vain on lapsi, joten kaikki päätösvalta taitaa olla minulla..ja tiedäthän mitä minä haluan =)
Jos kerran RAKASTAT toista miestä, miksi sitten et anna kenkää nykyisellesi??? Lapsilässytykset voit jättää aivan omaan arvoonsa, olet jo tehnyt karhunpalvluksen lapsellesi pettämällä hänen isäänsä niin fyysisesti kuin henkisesti. Voi tuota logiikkaa..pettävä nainen kokee löytäneensä elämänsä miehen toisesta pettäjästä..menkää suolle. Hyi.
Kuinka voi sitten luottaa ihmiseen, joka petti toisenkin naisen. Arki tulee vastaan. Onnesta pitää pitää kiinni ja vaalia suhdetta. Ihan samalla lailla kuin hetken huumassa tehtyä, kun ja jos alkaa yhteinen taival rakastaen. Onko himoa "vain", mikä menee ohi. Vaikea sanoa etukäteen.
En tuomitse. Ei ole varaa sanoa mitään, koska olen tehnyt kaikenlaista tuhmaa. Vaikka mies ei kotoa saisi, niin en anna minäkään. Niin paljon en toisen naisen miehestä ala tykätä. Kiellän itseltäni sellaiset suhteet. Näin on. Oppia ikä kaikki. Ja olen nyt yhden, vapaan miehen kanssa enkä luota tarpeeksi. Päivä kerrallaan.
Voitko kertoa ikäänne ja millainen suhde miehellä on nykyiseen kumppaniin? Itse olet siis tällä hetkellä sinkkuna? Kohtaloon ei kannata vedota, jokainen tekee päätökset itse niistä vastuunsa kantaen. Totta kait, viestit vieraalta mieheltä on ihania ja tunnet itsesi rakastetuksi, puhelut on aina kaikkea kivaa pullollaan. Ymmärretään toista ja nähdään niitä ihania ja upeita puolia.
Mutta entä sitten kun miehen kumppani saa tietää asiasta? Kokemuksen mukaan EI kannata tuudittautua siihen ajatukseen, ettei mikään tule ilmi. Niin käy ennemmin tai myöhemmin, usko pois. Onko mies todella valmis jättämään naisensa vain saadakseen sinut lähemmäksi itseä? Oletteko puhuneet näistä asioista. Tarkoitan vain sitä, että kun se kylmä totuus tulee ilmi, niin ei se lähteminen niin helppoa olekaan. Kyllä kuitenkin vielä useissa parisuhteissa yritetään korjata tilanne ja saada "vanha" rakkaus taas takaisin.
Tietysti seksi on ollut järisyttävää ja sitä himon määrää ei voi laskea millään mittakaavalla. Mutta luuletko, että se pysyy samanlaisena uudenkin ihmisen kanssa vielä vuosien päästä? Se iänikuinen arki tulee väistämättä vastaan, sille ei voi mitään. Salaiset tapaamiset ovat lisäksi jännittäviä ja se lisää himon määrää. Kotona kaikki tapahtuu tutussa ympäristössä ja mielikuvitusta saa todella käyttää, että se olisi jännittävää ja yhtä himokasta.
Toisen naisen rooli ei varmasti ole helppoa. Etkä mielestäni voi tietää miehen TODELLISISTA kotioloista varmasti yhtään mitään. Puheitahan aina on vaikka minkälaisia, mutta kärkkäästi sanottuna saat kyllä suodattaa niitä positiivisempaan suuntaan.
Sanoisin, että vaadi miestä tekemään päätös. Ei kukaan osapuoli hyödy toisen selän takana pelaamisesta. Tuollainen puhelinsuhde lopahtaa omia aikojaan kuitenkin. Kyllä sitä seksiä ja huomiota löytyy varmasti lähempääkin. En voi uskoa, että tuolta pohjalta voisitte rakentaa elämän kestävän parisuhteen. Kyllä siihen tarvitaan muutakin kuin salaista seksiä ja puheluita.
Yritä löytää vakaa ja vapaa ihmissuhde, toisten liittoihin ei kannata sekaantua. Siinä tulee kärsimään..kaikki!
En ole kanssasisaresi, luojan kiitos sille. Vaan olen sillä toisella puolella, johon sinun kaltaisesi on laittanut sormensa peliin. En voi sanoa muuta kuin, että joskus kun olet itse pitkäaikaisessa suhteessa ihmisen kanssa, jota rakastat ja haluat, joku toinen kanssasisaresi päättää aloittaa pelin miehesi kanssa. Tule sitten kysymään, onkohan tämä minun kohtaloni? Sitä surua ja inhoa on kait sulle turha kertoa, toivon että koet sen joskus itse.
En olis voinut itse paremmin kirjottaa.
Toivottavasti mietit ja tarkkaa.Jos tämä mies on jo pettänyt puolisoaan niin mikä estää häntä pettämästä sinua?? Ja mieti josolisit tmän miehen naisen asemassa.Etkä sinä voi todella tietää heidän suhteestaan ellet ole puhunut myös miehen naisen kanssa.Tämä mies voi valehdella yhtä hyvin sinullekki, valehteleehan hän omalle naiselleenkin.Mutta pitkää suhdetta eilopeteta ihan noin vain.On myös mahdollista että hän etsii jännitystä arkeen.Rakkaus voittaa intohimon mennen tullen kun ruvetaan kunnolla punnitsemaan asioita.Älä anna sexiä enneku tiedät että hän on vapaa.Silloin tiedät rakastaako hän sinua vai oletko hänelle lelu..
Mä olen myös ollut toinen nainen .
Mun tilanne oli sellainen että olin pitkään ollut rakkaudettomassa avoliitossa. Väkisin yritin lasten takia. Sitten tapasin kohtaloni. Ihastuin rakastuin. Mies oli naimisissa. Meidän suhde ei ehtinyt kauan kestää kun mä otin eron, musta ei ollut kaksoiselämään. Ja enhän enää edes rakastanut miestäni. Uuden miehen kanssa suunnittelimme tulevaisuutta, mutta miehen vaimo tulikin raskaaksi, uhkasi itsemurhalla sun muuta. Samalla mun ex hämmensi tilannetta ottamalla vaimoon yhteyttä ja uhkailemalla mua millon milläkin. No meidän suhde lopahti. He muuttivat muualle. Siitä on jo vuosia, mutta vieläkin tämä mies viestittelee ja välillä soittaa kuulumisia. Minä en puhu enää tunteista, keskustelu on kaveri pohjalta. Mutta tiedän että taustalla on vielä paljon. Pikku hiljaa ne tunteet kuitenkin haalistuu ja toivottavasti myös loppuu. Koskaan en halua sellaista enää kokea. Nyt pelkään jo rakastumistakin, Mielummin elän lopun elämääni yksin kun sellaiseen kauheaan painajaiseen enää suostun.
Älkää ihmiset aina tuomitko! Kukaan ei voi toisen tunteita tietää. Ja sitä paitsi jos esim. mies pettää ei vika ole silloin toisen naisen vaan sen miehen. Toivottavasti sun tarinasi vielä saa onnellisen lopun ja uuden alun.
Kiitoksia tähänastisesta palautteesta.
Vielä haluaisin sanoa sen, että olen kokenut kolmiodraaman jokaisen osapuolen näkökulmasta, joten kyllä, TIEDÄN, miltä petetyksi tuleminen konkreettisesti tuntuu.
En kuitenkaan ryhtynyt tähän kostonhimosta. Aloitteen teki mies itse ja olin vilpittömästi utelias. Mielenkiintoni heräsi. Tein päätökseni "täysissä järjissä", en hetken mielijohteesta. Voitte kivittää ja haukkua, mutta realiteetteja se ei muuta.
Aika näyttäköön mihin tämä suhde kallistuu. Tiedän varsin hyvin, että voin polttaa siipeni pahemman kerran. Päätöksiä tarvitaan, se on selvää. Kuulostaa tietenkin naurettavalta puhua tässä yhteydessä rehellisyydestä, mutta uskon, että se on ainoa tie eteen päin, oli määränpääni tämän miehen kanssa mikä tahansa.
siis tämä seuraava kirjoittamasi kuulosti hyvältä:
"Päätöksiä tarvitaan, se on selvää. Kuulostaa tietenkin naurettavalta puhua tässä yhteydessä rehellisyydestä, mutta uskon, että se on ainoa tie eteen päin, oli määränpääni tämän miehen kanssa mikä tahansa."
eli puhelin käteen ja soitat miehen vaimolle tai sitten jo tänä iltana pyydät miestäsi kertomaan vaimollensa missä mennään. Se on sitä rehellisyyttä. Siihen saakka pidät jalat ristissä ja mehut sisässä. Muuten ei kannata rehellisyydestä puhua mitään...kiitos.
Tarkentaisin vielä, että mies ja nainen eivät ole naimisissa.
Oma kantani on, että MIEHEN kuuluu tässä tapauksessa kertoa naiselleen totuus. Olen kyllä tämän jälkeen naisen puhuteltavissa (jos tilanne sitä vaatii), mutta totuuden on tultava alun perin mieheltä itseltään.
"Aloitteen teki mies". Ensimmäisessä osiossa kerrot, kuinka puhelinnumeroita vaihdettiin puolin ja toisin ja olit silloisen poikaystävän kanssa bilettämässä. Kyllähän tuosta jo mies arvaa, että helppo nakki. Tunsit lisäksi vielä heti katumusta omasta käyttäytymisestä. Älä laita kaikkea miehen piikkiin, aina on kaksi osallista.
Luulenpa, että oma kolmiodraamasi jossa tulit petetyksi, ei ollut sellainen jossa oikeasti rakastit. Muuten et helposti lähtisi sohimaan muitten liittoa, tietäen sen kaiken paskan mitä se aiheuttaa.
Olen samaa mieltä, että rehellisyyttä peliin. Ole siinä sinä nyt sitten vaikka se aloitteen tekijä ja ota vaimoon yhteyttä tänään. Muista tulla sitten kirjoittamaan koko kansalle, mihin juttu kallistui, jooko!
Onneksi se on vain oma kantasi, että miehen tulee kertoa. Vaatii todellista pieni älyisyyttä ajatella tuolla tavalla. Ei taida vain rahkeet riittää itsellä siihen, kun taidat tietää lopputuloksen.....miehen menettämisen!
Olisi tietenkin pitänyt selventää, että mies on tässä asiassa kanssani samaa mieltä. Vastuu totuuden kertomisesta on ensikädessä hänen.
Enkä siis ole sohimassa kenenkään "avioliittoa". Ei sillä, että tilanteen vakavuuus lievenisi. Haluan vain tarkentaa.
Ilomielin tulen asioiden normalisoitua kertomaan miten tässä kävi.
Petetyksi tullessani rakastin silloista kumppaniani jopa liikaa. Olisin ollut valmis "anteeksiantoon" ja tein omalta osaltani kaiken mahdollisen saadakseni suhteen toimimaan ja luottamuksen palaamaan. Vuoden sinnittelyn jälkeen ymmärsin, ettei kerran menetettyä luottamusta enää saa takaisin.
Tästä voitte olla vapaasti mitä mieltä haluatte, mutta en edellenkään pidä itseäni helppona nakkina. Se, että annoin miehelle puhelinnumeron ei tarkoita sitä, että annoin itseni miehelle jo samana iltana. Näin tapahtui vasta 6kk molemminpuolisen harkinta- ja tutustumisjakson jälkeen.
...mikään helppo nakki. Olet helppo munkki, "juoksuaikainen leidi" erittäin kauniisti sanottuna : )))
Annoit itsesi henkisesti jo sinä iltana, älä puolustele käytöstäsi, tiesit miten tulee käymään!
Otan kommenttisi vastaan huumorilla. Kiitos joka tapauksessa.
Jos olisin sinun kengissäsi niin haluaisin itse nähdä kun mies kertoo avokilleen asiasta.Ei ole mitään merkitystä ovatko naimisissa vai ei,
se on vaan yksi parisuhteen muoto.teillä on suuria odotuksia nyt kun olette salailleet(ethän teidä millanen hän oikeasti on) hän jättää avokkinsa(ehkä) rupeatte seurustelemaan ja muutatte samntien samankaton alle.Huomaatte että voi helvetti tällänenkö se nyt oli..ja molemmilla on ikävä ex.iensä luo?
Vai olette samaa mieltä että kertominen on mihen asia.. totta helvetissä on ethän sinä seurustelen miehen avokin kanssa..
Sinuna nyt kuitenkin ottaisin rauhallisesti.Mies eroaa jos eroaa mutta anna sen erota rauhassa.
Mikäli alatte seurustella samantien eikä hän ole vielä irti edellisestä niin kaikki hajoaa käsiin ja te olette sotkeneet monet elämät.
Voimia sinulle jaksaa, sitä nimittäin tarvitset.
Älkää tuomitko, joskus tunteet ovat voimakkaita ja rehellisiäkin (omalla tavallaan)...
On lapsellista asettaa päivämääriä tai mennä soittamaan toisen kotiin, ei sillä mitään voita.
Olin toinen nainen melkein vuoden, välillä laitoimme poikki, useaan otteeseen. Sillä se oli molemmille henkisesti raskasta. Minä elin omaa elämääni ja kaipasin häntä. Päätin että hän tulee kun on sen aika, jos on tullakseen. Lupasin odottaa häntä oman aikani, lopetan odottamisen kun siltä tuntuu. Toivottavasti pian.
Hän on jälleen päättänyt jättää minut, minä toivon että hän pysyy päätöksessään. Ystäväni vaan eivät usko..
Me liikuimme avoimesti ihmisten parissa. Meidän katseistamme näki kilometrin päähän, kuinka palvoimme toisiamme. Emme ole mitää teinejä ja mieskin minua huomattavasti vanhempi.
Ikinä minun kohdalleni ei pitänyt tällaista juttua tulla, vaan toisin kävi. Mutta jos se tässä oli, niin toista ei enää ikinä. Ympärilläni on kyllä koko ajan ollut tarjolla jos jonkinmoista sukan kuluttajaa, mut kun heistä on puuttunut se jokin.
Kuinka aikuinen ihminen voi olla noin naiivi? Erositte monta kertaa ja palasitte yhteen? MISSÄ on luonteenlujuus? Jos päättää erota, niin silloin sitä erotaan, eikä taas palata yhteen, jotta erottaisiin taas viikon päästä.
Olet kyllä todella heikko ihminen. Pysy päätöksessäsi. Ei se ole miehen tehtävä päättää tuleeko hän takaisin, sinä otat hänet joka kerta takaisin, kun hän vain niin päättää? Voi hyvänen aika mitä pellejä.
Kamala meteli nousi näissä vastauksissa...
Ihminen ei voi tunteilleen mitään, joskus menee jalat alta. Toivottavasti nämä tiukkapipotkin kokevat sen joskus!
Isoäiti, veit sanat suustani. Vaikuttaa siltä että joku ei ole kokenut sellaista oikeaa todellista rakkautta. Ensisilmäykselläkin voi joskus rakastua. Ehkä me "kokeneet" voimme sittenkin olla onnellisia että sen olemme kokeneet. Ja vaikka kuin rankkaa on ollut, en siti sitä kokemusta antaisi pois.
Sinä sen sanoit. Minkä ihminen tunteilleen mahtaa? En tässä vaiheessa missään nimessä ylpeile "saavutuksillani", mutta otin tämän riskin tietoisesti. Kaikkihan me sitä samaa tavoittelemme - rakkautta.
Mulla kävi aika samoin...olimme jo monen kuvion jälkeen muuttamassa yhteenkin...mutta...kummallakin velvoitteet eri paikkakunnilla...ja exät järjestivät helvettiä helvetin perään...suhde piti kylmettää pakosti...vastuuta omistaan ei voi paeta,ei edes rakkauden takia(tark.lapset)
Ikävä on vaikka kohta vuosi kun päätin,ettemme enää tapaa...
Juuri sehän erottaa kiimaisen narttukoiran ja aikuisen naisen että ei anna viettien viedä. Ihminen on järjellä varustettu, pitäisi olla. Eläimen tasolle olette taantuneet. Hävetkää!!!
Ja minä tiedän mitä on suuri rakkaus. Rehellinen rakkaus. Ja yksi kerrallaan!
Oi Malena, oi Malena on sun järki kadonnut,
kun noin alhaiseen mieleen olet vajonnut.
Mitä sulle tästä käteen jää, luulen että pelkkää ikävää. Ei sulle kukaan oikeasti mitään anna, halutaan sua vaan pelkästään panna. Itse olet huumassa, tunteessa kuumassa, luulet tätä todeksi ei miksikään uneksi. Vielä tulee herätys ja tiputkin alas, se tulee olemaan hetki paras. Mies ei sua halua, vaan unohtaa pian..huomaat sussakin hirveän vian. Ei riitä unelmat, ne totta ei ole, vaimolla on miehestä riittävä ote. Kärsimään tulet ja häviämään, siitä olen varma älä pelkääkään. Ei rohkeus riitä itse tajuamaan, kuinka pahasti moraalisi on vinksallaan. En sulle onnea toivota lain, kärsimystä ja surua paljon vain!
On se vaan niin, että ymmärtämättömyys ihmisten erilaisuutta kohtaan on vaikeaa. Toiset elää tunteilla, toiset järjellä, jne.
Tunteilla, ja erityisesti fyysisillä tunteilla elävä on toisen mielestä kiimainen narttukoira ja se kuka pystyy järkeilemään joka asian on sitten se kylmä akka.
Hyväksytään, että me ollaan erilaisia. Ja siitä erilaisuudesta johtuen eletään elämäämme toisilla raiteilla. Jotkut meistä vaan kohtaa niitä rakkauksia, ei niitä valita ja toiset ei edes kohtaa. Silloin on helppo ihmetellä, että miten niin et pysty itseäs hillitsemään. Kaikki ei pystytä.
Jokainen taplaa tyylillään ja on sitä mieltä että oma tyyli paras tyyli.
..eipä tainnut olla naisen kirjoittama, noin kömpelö artikulointi.
Katkera mies taas yrittää vaikuttaa...
Olen ollut samassa tilanteessa. 2 vuotta sitten olin ravintolassa juhlimassa kaverin 30v. Tapasin yhden miehen jonka tunsin,mutta en ole nähnyt hänet 12 vuoteen. Juttelimme ja puhelinnumerot vaihtui. Ajattelin että,ei se ota yhteyttä,sehän tietää että olen naimisissa ja 2 lapsen äiti. Mutta hän soitti ja ja viestejä lehetettiin kerran viikossa. Se puhelin suhde loppui yhtäkkiä,mutta vuosi sitten tapasimme taas yhdessä tapahtumassa,ja nyt puhelimet käy kuumana ja viestejä lähetetään koko ajan. Meillä on "treffejä" kerran viikossa ja puhumme puhelimessa joka päivä. Mieheni ei tiedä tästä vielä,mutta en usko että se pysyy salassa enää kauan.
Tiedän että tämä on väärin,mutta ehkä elämäni mies ei ole aviomieheni,en tiedä,ehkä se selviää joskus.
Vai Maire ja Tarja?
Olette SÄÄLITTÄVIÄ tapauksia. Onko tuollaisia olemassa? Luulin että olette karikatyyrejä!?
Kirjoituksenne on pakko olla provoja???
että kun pyytää kohtalotovereita kertomaan omista kokemuksistaan, saa niskoilleen roppakaupalla vihaisten naisten syytöksiä ja haukkuja.
En todellakaan vaadi, että kaikki ymmärtävät, mutta onneksi sellaisiakin ihmisiä on. Itse olen päätökseni tehnyt, tiedän realiteetit ja olen valmis ottamaan riskejä. Elän vain kerran, miksi siis en saisi siitä nauttia?
nauti nauti...sinä...
Sä olet täysi idiootti!