Otitteko yhteisen sukunimen, yhdistelmänimen vai pidittekö omat nimenne?
Mites lapselle/lapsille? Suomessa ei taida tuota yhdistelmänimeä saada antaa lapselle, jos oikein olen käsittänyt.
Entäs lasten etunimet?
Päädyittekö jomman kumman maan perinteisiin nimiin vai mihin?
Tai kenties yksi nimi täältä toinen tuolta?
Meillä nämä ajankohtaisia mietintöjä ja olenkin tässä yrittänyt löytää meidän tulokkaalle nimiä, jotka muodosssa tai toisessa olisivat tuttuja meidän molempien maissa.
Mites lapselle/lapsille? Suomessa ei taida tuota yhdistelmänimeä saada antaa lapselle, jos oikein olen käsittänyt.
Entäs lasten etunimet?
Päädyittekö jomman kumman maan perinteisiin nimiin vai mihin?
Tai kenties yksi nimi täältä toinen tuolta?
Meillä nämä ajankohtaisia mietintöjä ja olenkin tässä yrittänyt löytää meidän tulokkaalle nimiä, jotka muodosssa tai toisessa olisivat tuttuja meidän molempien maissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pidimme omat sukunimemme, se oli molempien kulttuurien mukainen toimintatapa. Lapset saivat isän sukunimen, ja isän keskinimi rekisteröitiin yhdeksi etunimeksi. Kutsumanimi on isänkielinen, yksi etunimistä äidinkielinen. Isän puolelta piti välttää edesmenneiden sukulaisten nimiä, ja nimen piti tarkoittaa jotain tai kuvastaa toivottua piirrettä.
kyllä saa yhdistelmänimiä antaa lapsille, mutta ne ovat mielestäni rasittavan pitkiä enkä minä ainakaan haluaisi itselleni tuplasukunimeä.
Pidän mieheni sukunimestä enemmän kuin omastani. Se on napakka, 5 kirjainta, helppo suomalaisillekin lausua, alkukirjain on yksi aakkosten ensimmäisistä kirjaimista, joten tulevaa lastamme ei aina laitettaisi listan viimeiseksi kouluissa toisin kuin minun nimeni joka on aakkosten loppupäässä. jos siis menemme naimisiin otan ehdottomasti miehen nimen.
Eikä saa antaa. Yhdistemänimi on henkilökohtainen:
"Esimerkki 1. Maija Mäki ja Jussi Järvi-Mäki, jotka ovat avioliitossa keskenään, saavat lapsen. Lapsen sukunimi on Mäki"
http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimijalapsensukunimi/lapsensukunimisyntymanperusteella.html
Noin minäkin sen olin ymmärtänyt, eli jos minä ottaisin yhdistelmänimen, niin lapsillemme tulisi automaattisesti siis isän sukunimi, tehdäänköhän siihen poikkeuksia?
Ei sillä, kyllä mieheni sukunimi on kaunis ja täytyy nyt harkita miten teemme, mutta haluaisin myös säilyttää oman sukunimeni, toisaalta taas haluaisin ottaa mieheni nimen. Yhdistelmänimi kuulosti ensin täydelliseltä vaihtoehdolta, mutta täytyy lasten suhteen miettiä se uudelleen, jotenkin en osaa kuvitella olevani eriniminen kuin lapseni. Siis vielä heidän ollessa lapsia.
Lapsille voi valita myös sinun nimesi.
Mulle ei ole ongelma olla perheen "eriniminen", mutta ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Arkielämässä ainoa tilanne, jossa eri nimistä on aiheutunut epäselvyyttä, on se, kun olen varannut lapsille lääkäriaikoja tms. puhelimitse. Sotua luetellessani varoitan usein etukäteen, että älä kummastu, sieltä tulee sitten eksoottisempi nimi vastaan.
Saman perheen tunne tulee mulle ihan muista asioista kuin nimestä. Mulla ei sinällään ollut mitään miehen nimeä vastaan, mutta en nähnyt syytä, miksi sen ottaisin. Etenkään, kun ei se miehenkään kulttuurissa ole tapana. Siellä lapsille saatetaan kyllä antaa vanhempien nimistä yhdistelty sukunimi.
Niin varmaan käykin mikäli pidän oman nimeni. Mieskin on tosin sitä mieltä, että ehkä se olisi helpompi lapsillekin jos olisi vaan suomalainen nimi. Onpa hän sitäkin miettinyt jos hän olisi se joka nimeä vaihtaisi. No tätä nyt mietitään sitten.
Kyllä näin on, että se perheen tuntu tulee aivan muista asioista kuin nimestä, kyllä me ollaan oma pikku perheemme oltu jo pitkään vaikkei lapsiakaan oo ollu ja naimisiinkin ollaan vasta menossa.
Meillä lapsilla ekat nimet suomalaiset,tokat musliminimet ja kolmantena isän etunimi.Sukunimi lapsilla minun,emme ole naimisissa lasten isän kanssa ja hänen sukunimensä kun ei edes ole oikea sukunimi vaan isänisänisän etunimi.
Naurattaa tosi kovasti, anteeksi vaan " nimetyt "!!!!!
Kiitos vastauksestasi :)
Meilläpäs on kaikilla 3 lapsella isänsä sukunimet.
eka oli ggulan toisen isä ohmoon ja tämä viimeine on vielä vähän selvitystä vailla..
Kun olin raskaaksi tullessani matkalla Keniassa ja jäi jotenkin nimet huonosti muistiin ;)
Meillä on perinteisesti kaikilla isän puolelta tullut sukunimi. Se vaan toimi meidän tilanteessa parhaiten. Lapselle sitten mietittiin sellainen kansainvälisesti helppo nimi, joka viittaa kuitenkin jos nyt ei ihan Suomeen niin ainakin Skandinaviaan :)
Hienoa, että löysitte itsellenne parhaiten sopivan järjestelyn.
Oliko "itsestäänselvyys" vai jouduitteko pähkäilemään? :)
No sukunimi oli aika itsestään selvä juttu, en koskaan ollut kovin kiintynyt omaan sukunimeeni. Lapsen nimeä piti muutama kuukausi miettiä, mutta hyvä tuli :)