Haluan olla yksin

No miksi sitten tänne kirjoitit? Sulla siis kaikki kuten haluatkin, jatka samaan malliin, äläkä hae kontakteja täältä netistä kun et niitä kerran halua.

On tämä siinä mielessä hyödyllinen "avautuminen" että joku voi saada ahaa-elämyksen siitä että ei vika ole aina itsessä. Sitä toista ei vaan kiinnosta tutustua kehenkään.

Mutta enempi tuo kuullostaa jonkinlaiselta masennukselta, ihan kuten kirjoittaja itsekin epäilee. Harmi vaan että vahingot ystävyyssuhteissa saattavat olla pysyviä, eli jatkossa tapaamiset jäänevät pinnallisiksi tuttavien jutusteluiksi.

Mulla on aivan sama juttu. Olen luokitellut itseni aina sosiaaliseksi, mukavaksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi, mutta viime vuosina en vain ole jaksanut pitää yhteyttä ystäviin ja lopulta kaikki ovat kääntäneet mulle selkänsä syystä tai toisesta.

Pelottavinta on huomata, että on ollut vaikka viikon täysin yksin eikä edes kaipaa seuraa. Musta tuntuu että tutut, kaverit ja ystävät ovat kaikki ihan hirveän pinnallisia ja suoraan sanottuna tyhmiä. Kaipaan juttuseuraa silloin tällöin, mutta en sellaista mitä muut ihmiset voivat tarjota.

Tuntuu että mun masennuskin on "parantumassa" sitä mukaa mitä vähemmän pidän ihmiskontakteja.

Minä olen varautunut ja en ystävysty helposti. En edes ymmärrä mistä ihmiset keksivät puheenaiheita keskenään. Ja kuten aiempi kirjoittajakin totesi en käsitä pitkiä puhelinkeskusteluja, minä en sellaisia kaipaa. Kaipaisin kuitenkin edes yhtä ihmistä jonka kanssa voisimme joskus jutella.. jostain, ei mistään syvällisestä, normi asioista mistä ihmiset nyt tapaa jutella. Kaipaisin samanmielistä yhteisiin tekemisiin. En aina haluaisi mennä paikkoihin yksin, silloin kun joskus jossain tulee käytyä. Olen kuitenkin perheellinen, mies ja lapsia, joten en nyt ihan yksin ole. Yksinäisyyteni on lähinnä henkistä. Ja on minulla ystäviä jotka ovat olleet samat lapsuudesta asti, mutta olen vetäytynyt vähän niistäkin. Samanhenkinen ystävä puuttuu. Pidän kyllä yksinolosta pääosin, mutta silti olisi kiva kun olisi joku.. kaveri. Tosin huomaan jo nyt tätä kirjoittaessani, että kuinka vaivallionen kaveri voi olla. Joten parempi olla yksin ja niin saa tehdä ja olla niin kuin itse haluaa ei kuitenkaan ole ketään niin samanhenkistä. Ihmiset aina kuitenkin vaativat jotakin... elämä on tehnyt minusta aika kyynisen. Joten huomaan kirjoittavani itselleni, parhaalle ystävälleni.

Nimimerkeille Viihdyn yksin, gbdgrgre, tuleva erakko?, itseänitäynnä ja pohdiskelija!
Olen jo pitkään etsiskellyt nettikaveria Suomesta. Sellaista, jota ei kiinnosta kahvitteluseura tai baari-illat kasvotusten. Asun ulkomailla, kaukana Euroopasta ja haluaisin vain nettikeskusteluseuraa silloin tällöin suomenkielellä. Ilman lupauksia tapaamisista tai jatkuvuudesta. Viihdyn hyvin yksin, mutta silloin tällöin kaipaisin samanhenkistä suomalaista seuraa ihan vain saadakseni taas maalaisjärjen toimimaan. Olen naimisissa ja muksuja on useampikin. Jos haluaisit kirjoitella elämästä ilman velvotteita, tiedät miten toimia.

tunnistan kertomuksistanne itseni. ennen vain ajattelin että minussa on joku vika kun en halunnut aina olla kavereitten kanssa ja tunsin itseni jopa epäonnistuneeksi sen takia kun minulla ei ollut suurta kaverijoukkoa ympärillä koulussa.

RAKASTAN OLLA YKSIN

ja mieheni kanssa. Molemmat erakkoja, mutta onnellisia sellaisia. Emme kertakaikkiaan kaipaa muita ihmisiä. Töissä on pakko käydä, mutta muuten ihanaa erakkoelämää. Nautin täydestä sydämestä rauhasta, järjestyksestä ja hiljaisuudesta. Elää terveellisesti ja pitää itsestä hyvää huolta. Nukkua paljon, syödä hyvin, ulkoilla ja urheilla. Hemmotella itseämme ja toisiamme saunoen, poreammeessa ja tehden jalkahoitoja jne. Kukaan ei häiritse meitä millään tavalla. Meillä ei todellakaan puhelimet soi tai ovikellot pimputtele. Matkustaminen on intohimomme, mutta olemme siellä vain kahdestaan, muiden ihmisten seuraa emme kaipaa. Ne ovat ihania irtiottoja arjesta. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset haluavat päästä julkisuuteen. Mielestäni se on kamalaa elämää. Piiloelämä on parasta. Enkä todellakaan sano tätä kateuttani : ) Kotini on linnani ja sohvani on laiskanlinnani. Mieheni on ainut sosiaalinen kontaktini, jos työelämää ei oteta mukaan.

Itse tykkään olla myös yksin, silloin saa ajatella asioita rauhassa ja tehdä omaan tahtiin kotitöitä tai muuta. Työ jota teen on ihmissuhdetyötä. On ihanaa olla välillä ihan hiljaa, ei tarvitse puhua kenellekkään. En koskaan ole ollut mikään lauma eläjä, muutama läheinen ystävä rittää, jotka ymmärtävät, että välillä haluan vetäytyä kotiin ja olla yksin, miettiä ja pohtia maailman menoa.