Minun päiväni

Kyllä tuossa iässä (oletan ikäsi olevan jotain kolmen ja viidenkympin väliltä) ihminen on vielä nuori ja ehtii käydä vaikka kuinka monella Tukholman risteilyllä. Onneksi sinulla kuitenkin oli kaveri seurana baarissa, yksin ei nimittäin kannata nuoren miehen baarissa viettää aikaa kun ihmiset sitä helposti paheksuvat.

Tuosta tulisi hyvä leffa Kaurismäki-tyyliin. Ja toisaalta tulee myös Zen Cafen biisi mieleen: Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.

Alkuperäisen viestin tarkoitus oli valottaa suhtautumistani itseeni ja ympäröivään maailmaan. Huomaan, että ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti usein negatiivisesti. Käsitys joko muuttuu tai vahvistuu kuultuani henkilön ansiot ja arvot. Tämä ei ole sikäli ongelma, että ystäväni ovat jo todistaneet ansionsa. Myös Tavatessani uusia ihmisiä pystyn esittämään helvetin herttaista, vaikka ajattelen täysin toisin.

Keksin muutamia asioita, mitä parisuhteesta hyötyy, mutta haitat kumoavat ne täysin. Rakkautta saa 150€/tunti, ulkomailta vielä halvemmalla, joten sitä on turha tähän vetää. Henkilökohtaista vapautta ei rahalla voi ostaa.

Minulla on eläkeikäinen naistuttava, joka sanoo, että koska pitää minusta haluaa paljastaa pari asiaa.

-Miehen, varsinkaan sinun, ei ole mitään järkeä alkaa parisuhteeseen. Mies häviää aina - eukko hyötyy.

Mietittiin asiaa yhdessä eikä kyllä tullut yhtään suhdetta mieleen, jossa mies olisi saamapuolella. Naiselle tasa-arvokehitys merkitsee omien vastuiden ja miehen oikeuksien katoamista. Se, että "nykyään nainen elättää itsensä" on ihan paskaa. Saattaa elättääkin, mutta elintason kustantaa mies. Aina!

-Lapsia ei missään nimessä pidä hankkia. Tämä onkin jo tuttua kauraa.

Vaikka olisinkin niin suuri ihminen, että ottaisin jonkun hoidokin kontolleni, en todellakaan näe itseäni pitämässä ketään kädestä ym. imelää.

Vieläkin suurempi ongelma on se, että itseni ikäisiä naisia ei kiinnosta mikään älyllinen toiminta. Illat kuluvat tuijottamalla televisiosta karaoke- ja tanssikilpailuja. Porsivien tanttojen maailman täyttää kakarat. Yhtä tyhjänpäiväistä! Keskustelukumppanit löytyvät miehistä tai vanhemmista naisista.
---

Kirjoitan näitä juttuja tässä auki enemmänkin itseäni varten selkeyttääkseni asioita. Tämä siksi, että huomaan vastaavani näihin parisuhdeuteluihin nykyään lähes viikoittain. Itselleni ennen niin marginaalinen asia rupeaa jo tunkea arkipäivääni, kun se on muille niin kovin tärkeää. Perkele.

Luulin ensin että kirjoittaja oli nainen :D mutta joo, sun ajatusmaailma on aika pelottava. Mutta jokainen saa elää miten haluaa, kunhan on itse onnellinen ja tyytyväinen. Mun neuvo olis löytää kuitenkin vähän huumoria elämään. Ja nauraa itselleen. Sullekin varmaan vähän nauretaan, "kattokaa tota jäykkistä tuolla joka kuvittelee olevansa todella skarppi tyyppi" Muiden silmissä saatat vaikuttaa aika tylsältä ja persoonattomalta, monotooniselta suorittajalta. Miksi et koittaisi sopeutua ympäristöön, mitä muissa ihmisissä nyt niin hirveää on että mielessäsi haluat heti haukkua he maanrakoon. Kuule se seppälän vaatteissa oleva persjalkanenkin saattaa olla vaikka sinun sielunkumppanisi. Ei täällä ulkokuorella koreilemalla onnellisiksi tulla. Sulla tuntuu olevan aika pitkä matka edessä, jos unohdetaan työt ja materiaaliset asiat. Huomaa kyllä että elämästäsi puuttuu lämpö ja välittäminen. :/ sitä se ihmisyys parhaimmillaan on.

Lämmöstä ja välittämisestä voin kertoa seuraavan tarinan.

Kaverini on elänyt normaalia perhe-elämää jo vuosia. Puolisona on siivooja, sairaanhoitaja, siwan kassa tai joku muu yhtä kiinnostava hahmo. No, tämä ei todellakaan ole niitä hyvin säilyneitä 35-vuotiaita, vaan paikat alkavat jo enemmän tai vähemmän löystyä. Olenkin kaverilleni useasti ihmetellyt, miksi hän jaksaa katsoa tätä, koska rahaa menee sekä naisen elättämiseen että maksullisissa/maksuttomissa käyntiin. Tuplakuluja on siis paljon. -Pitää kuulemma kodin järjestyksessä. "Eikä sen kanssa nyt aikaa tarvitse viettää." "Tärkeimmät päivät merkitsee kalenteriin ja ostaa jotain krääsää, niin se luulee, että kiinnostaa."

Nyt viimeaikoina olen vihjaissut, että hanki ihan maksullinen kodinhoitaja. Tulee halvemmaksi eikä vaadi velvotteita. Hänkin on alkanut miettiä, että ehkä tosiaan olisi aika luopua, kun lapsista puhuessa ei enää menee läpi, että: "katsotaan sitten myöhemmin." Pikkurouvasta ei myöskään ole edustustilaisuuksiin, koska no.. mitäpä hän osaisi keskustella kenenkään kanssa. Itseasiassa luulen, että lähipiiristäni minä olen ainoa, joka tietää hänellä olevan vakituinen kumppani.

Siinä sitä iki-ihanaa suomalaista perhe-elämää. Ei oikein hyvältä tunnu tuokaan. Jostain syystä en koe jääneeni mistään paitsi.

Kylmä, kova, itseriittoinen, tärkeilevä ja ihmisiä armottamasti lokeroiva peräreikä. Sellaisen kuvan sinusta tekstisi perusteella saa. Et hyväksi erilaisia ihmisiä ja arvotat ihmiset omat mittaristosi mukaan armotta, etkä anna mitään ihmisarvoa niille jotka eivät sillä asteikolla pärjää. Vain ansiot ja ulkoinen habitus merkkaa.

Natsimainen, epämiellyttävä persoona. Ehdoton. Luultavasti jonkin sortin autisti tai asperger.

Lapsetkin kovasti oksettavat, eli taustalla ilmeisesti joku oma lapsuusajan trauma, josta kaikki tuo ihmisvihainen paska johtuu. Säälittävää.