Elikkäs, ollaan nyt oltu miehen kanssa n. puoli vuotta yhdessä. Aloitimme suhteen monen vuoden tuntemisen jälkeen. Tapasimme aikoinamme teinivuosina, jolloin koimme ensimmäisen romanssimme. Aika vei meidät erilleen ja n. 10 vuotta jälkeenpäin löysimme toisemme uudelleen.
Tiedän hänen olevan ujo, mutta siis ujous haittaa suhdettamme huomattavalla tavalla. Ujouden ei pitäisi enää tässä vaiheessa olla ongelmana..olen kuitenkin antanut hänelle aikaa olla oma itsensä ja heittäytyä parisuhteeseemme hänen mieltymällään tavalla. Olen siis huomattavasti kokeneempi, kuin hän.
Kaikin puolin mieheni on oikein kelpo ukko. Sosiaalinen elämä pelittää ja tulemme hyvin juttuun keskenämme. Ongelmana vain on, että minusta tuntuu suhteemme olevan enemmän kaveri pohjalla, jossa aika-ajoin harrastetaan seksiä -huonoa sellaista.
Mieheni ei kosketa minua juuri ollenkaan. Töistä tullessaan istuu toiselle sohvalle, moikkaa kuin kuka tahansa kaveri. Ei tietoakaan hyväilystä, silittämisestä. Hierontakin on hänelle vastahakuista sitä pyydettäessä. Orgasmia en saa yhdynnässä, eikä hän liioin siitä vastuuta otakkaan.
Kuitenkin hän kertoo olevansa syvästi rakastunut - jokseenkin hän pystyy siitä ainoastaan humalapäissään puhumaan. Sanan ´rakas´ hän mainitsee ainoastaan silloin, kun on juuri itse saanut orgasmin.
Olen ennen ollut ns. kukasta kukkaan hyppijä, enkä ole löytänyt sitä oikeata säveltä edellisten miesten kanssa.
Nyt olen yrittänyt tosissani puoli vuotta olla miehen kanssa, joka on mukava, ja jonka kanssa vietän mielelläni aikaa - tosin ilman hellyyttä.
Oikeastaan tämä on ollut koko ajan samanlaista, joka kielii siitä, että mies vain ehkä on niin ujo, ettei pysty - keskusteluista huomaamatta, mitään asialle tekemään.
En haluaisi olla itsekäs ja tämän takia suhdetta päättää, mutta kyllä minäkin haluaisin rakkaaltani huomiota osakseni. Olen kuitenkin jo puolen vuoden ajan häntä odottanut lähentyvän.
Huhhuh tässä nyt pähkäilen mitä pitäisi tehdä. Jatkanko ihmisen kanssa, jonka kanssa on kiva hengailla ja olla, mutta seksielämä- ja hellyys on tipo tiessään? Vaiko jatkanko uuden rakkauden etsimistä, jossa pelittäisi sekä tunteet, että kaveripohja? Olen kuitenkin vasta 26v, tosin siinä iässä, että kyllä sitä perhettä haluaisi alkaa perustamaan ja aloilleen asettumaan.
Toisaalta..vaikka rakastankin miestäni kovasti..en tiedä tuleeko tämäkään juttu tällaisenaan kestämään ehjänä montaa vuotta..HELP!
Tiedän hänen olevan ujo, mutta siis ujous haittaa suhdettamme huomattavalla tavalla. Ujouden ei pitäisi enää tässä vaiheessa olla ongelmana..olen kuitenkin antanut hänelle aikaa olla oma itsensä ja heittäytyä parisuhteeseemme hänen mieltymällään tavalla. Olen siis huomattavasti kokeneempi, kuin hän.
Kaikin puolin mieheni on oikein kelpo ukko. Sosiaalinen elämä pelittää ja tulemme hyvin juttuun keskenämme. Ongelmana vain on, että minusta tuntuu suhteemme olevan enemmän kaveri pohjalla, jossa aika-ajoin harrastetaan seksiä -huonoa sellaista.
Mieheni ei kosketa minua juuri ollenkaan. Töistä tullessaan istuu toiselle sohvalle, moikkaa kuin kuka tahansa kaveri. Ei tietoakaan hyväilystä, silittämisestä. Hierontakin on hänelle vastahakuista sitä pyydettäessä. Orgasmia en saa yhdynnässä, eikä hän liioin siitä vastuuta otakkaan.
Kuitenkin hän kertoo olevansa syvästi rakastunut - jokseenkin hän pystyy siitä ainoastaan humalapäissään puhumaan. Sanan ´rakas´ hän mainitsee ainoastaan silloin, kun on juuri itse saanut orgasmin.
Olen ennen ollut ns. kukasta kukkaan hyppijä, enkä ole löytänyt sitä oikeata säveltä edellisten miesten kanssa.
Nyt olen yrittänyt tosissani puoli vuotta olla miehen kanssa, joka on mukava, ja jonka kanssa vietän mielelläni aikaa - tosin ilman hellyyttä.
Oikeastaan tämä on ollut koko ajan samanlaista, joka kielii siitä, että mies vain ehkä on niin ujo, ettei pysty - keskusteluista huomaamatta, mitään asialle tekemään.
En haluaisi olla itsekäs ja tämän takia suhdetta päättää, mutta kyllä minäkin haluaisin rakkaaltani huomiota osakseni. Olen kuitenkin jo puolen vuoden ajan häntä odottanut lähentyvän.
Huhhuh tässä nyt pähkäilen mitä pitäisi tehdä. Jatkanko ihmisen kanssa, jonka kanssa on kiva hengailla ja olla, mutta seksielämä- ja hellyys on tipo tiessään? Vaiko jatkanko uuden rakkauden etsimistä, jossa pelittäisi sekä tunteet, että kaveripohja? Olen kuitenkin vasta 26v, tosin siinä iässä, että kyllä sitä perhettä haluaisi alkaa perustamaan ja aloilleen asettumaan.
Toisaalta..vaikka rakastankin miestäni kovasti..en tiedä tuleeko tämäkään juttu tällaisenaan kestämään ehjänä montaa vuotta..HELP!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Parisuhteessa ollaan myös seksuaalisten tarpeiden, läheisyyden ja hellyyden tyydyttymisen takia. Kaverisuhteet on sitten erikseen. Minäkin rakastan kavereitani, mutta ei heistä seksikumppaneikseni silti olisi.
Elämää eletään tässä ja nyt. Miten tuo suhteenne muka muuksi muuttuu, kuin mitä se on tähänkin asti ollut.
Sulla on kädetön mies ja sun pitää vissiin opetaa sitä kädestä pitäen miten naista kosketellaan ja mitä haluat miehen tekevän suhteenne hyväksi.
No siinä se ongelma onkin, kun olen yrittänyt kyllä tsempata ja puhua varovasti mitä haluaisin, etten loukkaisi häntä. Ei vaan oikeen tunnu tajuavan, että oikeasti tarkoitan sitä, mitä sanon. Pitääkö kaikki oppia kantapään kautta?
Kuitenkin tiedostan, että tässä on ero kokeneen ja kokemattoman välillä, mutta olen kuitenkin yrittänyt jo ymmärtää aika kauan tilannetta ja luulisi, että miehen halut jo tässä vaiheessa veisivät häntä itsessään eteenpäin..en kuitenkaan häntä ole pakottamalla yrittänyt painostaa mihinkään niin, että hänelle tulisi riittämättömyyden tunne.
Tiedän kyllä, että toivoa ei paljoa ole, mutta yritän kuitenkin olla positiivinen ja luottaa kompromissiin. Tuntuu vain että optimistinen luonteeni tässä vaiheessakaan ei tuota toivottua tulosta.
Miehet eivät ymmärrä varovasti puhuttuja asioita. Miehet ymmärtävät vain suoraa puhetta.
Ja hei, yhtälailla sinua loukkaa ettet saa suhteessanne hellyyttä, kosketuksia ja rakkaudenosoituksia!
Kissa pöydälle nyt vaan!!!
Niin. Jos on myös kokeiltu puhua suoraan, eikä se auta. Vaan mies kokee että vaadin koko ajan. Homma ei toiminut ja ero tuli. Dead end.
Olin samanlaisen miehen kanssa. Kun otin asiat puheeksi, hän koki itsensä riittämättömäksi. Ja syyllisti minua. Seksi ei toiminut.
Suhde päättyi... Kyllä rakkaussuhteessa pitää olla tunnetta, lämpöä, kosketusta, halaamista jne.
Näitä miehiä tuntuu olevan paljon, jotka: "Ei vaan oikeen tunnu tajuavan, että oikeasti tarkoitan sitä, mitä sanon."
Ei ole totta se mitä sanotaan, että miehet olisivat jotenkin suoraviivaisempia ja yksinkertaisempia kuin naiset, ja että miehille menisi suora puhe perille. En ole sellaisia miehiä vielä tavannut. Taitaa olla myytti koko juttu.
Olen ennen ollut ns. kukasta kukkaan hyppijä, enkä ole löytänyt sitä oikeata säveltä edellisten miesten kanssa.
Tällä lauselleea kerrot aika paljon, olet käynyt liian monella hyppinyt liian monella kukalla, siitä mene pialle, enää ei löydy kukkaa, joka riittäisi.
Odosta tliian paljon, silloin ei suhteet onnistu.
Aina kun puhutaan läheisyydesta, kosketuksesta, ja niiden puutteesa. Silloin oikein läikähtää mielessäni, että kumpa vaähempi rittäisi, silloin elämä kantaisi paremmin.
Tuo liian haluaminen vie sen vähäisenkin pois, ajatte itse läheisyyden kodeistanne pois.
Etsijähän toki mieleltäsi olet, sinun ensin täytyy löytää se pysähtyminen tuossa liitelyssä. Vasta senjälkeen voit löytää pysyvämpää, jos et ole jo liiaksi liannut itseäsi, minittäin nuo liitelyt jäävät muisteihin ja kirjoithin.
Miehet ovat näissä hyvin tarkkoja, kyllä heille liitelyperhoset kelpaavat, mutta eivät pysyviksi.
Minusta tuo teidän suhde on tuhoontuomittu. Sinun pitää sanoa suoraan miehelle, että jotta suhde voi syventyä ja kehittyä, niin miehen pitää kasvaa avoimemmaksi ja näyttää tunteitaan selkeästi. Jos mies ei ole siihen oppinut esim. lapsuudenkodissaan (esim. monet lapset on sulkeutuneita, jos vanhemmilla alkoholiongelmaa ja äkkipikaisuutta), niin miehellä voi olla suuria vaikeuksia kasvaa avoimemmaksi. Se saattaa onnistua ehkä vain psykoterapian kautta.
Ehkä alussa helpompi kommunikointikanava olisi kirjoittaminen (sähköposti, FB tms).
Minä itse elin lähes 20 vuotta suhteessa, jossa seksi oli huonoa ja jossa en saanut läheisyyttä. Myös tunteista puhuminen oli nollassa. Samoin kunnioitusta ja arvostusta en saanut ollenkaan. Olimme kavereita ja miehessä oli paljon hyvää (esim. ei juonut, ei hakannut, oli säästäväinen) ja sosiaalista elämää oli sekä harrastettiin yhdessä. Kuitenkin se henkinen tyhjyys paheni joka vuosi, jonka vuoksi lähdin suhteesta.
Ehdotan, että aseta joku takaraja (puoli vuotta, vuosi) ja tee töitä parisuhteen eteen. Jos suhde ei parane ollenkaan, eroa. Jos edistystä tapahtuu, aseta uusi takaraja. Jossakin vaiheessa päätä, että riittääkö tämä suhteen taso vai ei.
Kukaan ei väitä, että suhteet on helppoja. Niiden onnistumiseksi pitää olla valmis tekemään töitä. Miehet on sellaisia, että he ei ymmärrä vihjailuja. Pitää puhua asiallisesti ja suoraan. Vaikka miestä ahdistaisi tunteista puhuminen, niin pitää löytää kompromissi, johon kumpikin voi tyytyä. Miehen pitää ymmärtää, että hänen pitää tehdä asioita sinun hyväksesi, jotta hän osoittaa rakkauttaan ja sinä voit kokea sen. Ihan vastaavasti sinä annat miehelle esim. seksiä, koska se on hänelle tärkeää. Miehen kouluttaminen on kovaa hommaa. Kaikki ei sitä jaksa. joskus kuitenkin miehestä saa koulutettua hyvän miehen ja suhde on onnellinen.
Kiitos vastauksista toverit! Jokseenkin helpottava kuulla, että löytyy vastaavia tapauksia muualtakin. Toisaalla ikävä kuulla, että osa niistä päättyy eroon.
Esim nimim. "että jotta koska kun" : En haluaisi välttämättä ajautua tilanteeseen, jossa olet ollut, vaikkakin tässä vaiheessa omaa elämääni ymmärrän varsin hyvin elämäntilannettasi, jolloin aloit ko. miehen kanssa seurustelemaan. Uskon, että pysyit suhteessa juuri mainitsemiesi seikkojen tähden. Sama syy on itselläni tällä hetkellä. Arvostan kommenttiasi.
Ehkä nyt koitan häntä vielä jollakin tavalla kouluttaa..antaa lisää aikaa..jne jne. Ja muutamalle vastaajalle tiedoksi: Ilmoitin olleeni kukasta kukkaan hyppijä, mutta itse siitä viisastuneena ja asiaa laajemmasta näkökulmasta katsoneena olen pitänyt tämän suhteen kuitenkin elossa tähänkin asti, ongelmineen päivineen, ilman syrjähyppyjä. Ja olen siis kerran ollut myös pitemmässä parisuhteessa (3v) jossa oltiin huomattavasti paremmilla linjoilla, kuin tässä suhteessa.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä hänen pitää skarpata rakastelutaidoissa..alkaa vähän puuduttamaan tuo tilanne :D Mistähän sitä sitten taas alottaisi seksin opettamisen hmmm...Harmi vaan, että hän on niin ujo, että valahtaa jo punaiseksi, jos mainitsen edes sanan Penis.