Onko normaalia jos nuorehkolla miehellä ei ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa silloin tällöin? Mitä työkaverit ajattelevat jos nuori mies ei koskaan puhu viikonloppuriennoistaan?
Minulla ei ole ystäviä
DarkRetard
27268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä sellaiselle spedelle naureskellaan selän takana.
Kyllä normaalilla miehellä aina kavereita. Pahasti on päässä vikaa jos ei ole.
Voi näitä viestejä. Ai, kaverimääräkö sen muka kertoo.......
Et aloittaja oo päästäs mitenkään pimeämpi sen takia, ettei oo kavereita. Tuskinpa ne siellä töissä sitä pahemmin kelailevat. Oletkos yrittänyt saada niitä ystäviä?
"Ai, kaverimääräkö sen muka kertoo...."
Kyllä kai nyt miehen kaverimäärä on aika tärkeä ja ellei peräti se KAIKKEIN tärkein asia silloin, kun katsotaan sitä, että kannattako siihen mieheen tutustua vaiko ei.
Aivan erityisesti varsinkin silloin, jos kyse on nuoresta miehestä. Ehkä jollain keski-ikäisellä ja vanhemmalla miehellä se kaverimäärä ei ole niin ratkaiseva asia siinä, että kannataako häneen tutustua. Mutta ei kai nyt kukaan järkevä nuori nainen halua tutustua sellaiseen nuoreen mieheen, jolla ei ole paljoa tai jopa ketään kavereita.
Naisen omat naispuoliset kaverit ajattelisivat myös siitä kaikkea negatiivista, jos nainen tapailisi tai tutustuisi johonkin sellaiseen mieheen, jolla ei ole ketään kavereita tai ei ainakaan paljoa kavereita. Luulisi sun nyt naisena näin yksinkertaiset asiat ymmärtävän.
Joillekin niille naisille saattaa olla, joilla on paljon kavereita, mutta ei ole elämänkokemusta sen vertaa, etteivät tajua, että ihan fiksutkin, hyvät tyypit saattavat olla yksinäisiä. Ne kaverisuhteet voivat kadota monestakin eri syystä!
Ei todellakaan oo tärkein. Idioottimaisellakin miehellä saattaa olla iso kaveriporukka. Kyllä jos itse johonkin haluan tutustua, niin henkilö itsessään on se tärkein.
”Naisen omat naispuoliset kaverit ajattelisivat myös siitä kaikkea negatiivista, jos nainen tapailisi tai tutustuisi johonkin sellaiseen mieheen, jolla ei ole ketään kavereita tai ei ainakaan paljoa kavereita. Luulisi sun nyt naisena näin yksinkertaiset asiat ymmärtävän.”
Voi kuule, ymmärrän ihan näin naisena montaki asiaa. No, eipä olisi kauhean hyviä ystäviä sellaiset. Hei, ei sitä ihmisen arvoa kavereilla mitata!
Pakko kyllä sanoa, että ihan ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään ja varsinkaan naisen sanovan mitään tällaista, ettei miehen kaverimäärällä olisi muka minkäänlaista merkitystä!
Tiedä sitten sitä, että oletko oikeasti tätä mieltä, vai sanotko vaan täällä tollaista vähän niin kuin lohdutuksena niille miehille, joilla ei ole paljoa tai ei yhtään kavereita.
En vaan ole koskaan kuullut kenenkään sanovan sellaista, että kukaan hyvä tyyppi voisi olla kaveriton, koska kaikkien mielestä ne hyvät tyypit ovat aina just niitä, jotka ovat suosittuja ja joilla on paljon kavereita joka paikassa ja tietenkin myös facebookissa.
Lisäksi usein myös niitä kaverisuhteiden katoamisia pidetään kyseisen henkilön omana syynä ja ajatellaan sitä, että miehessä on varmasti jotain pahaa vikaa, kun hän ei ole saanut sitä nuoruusajan kaveripiiriä pidettyä kasassa enää aikuisiällä.
Ja vaikka se ymmärrettäisiinkin, että ne nuoruusajan kaverit ovat syystä tai toisesta kadonneet, niin sitä kyllä pidetään aina outona ja epänormaalina, jos nuori mies ei ole pystynyt sen jälkeen muodostamaan niitä uusia kaverisuhteita.
Kyllä vaan monet ihmiset ovat joka paikassa ja varsinkin kotiseuduilla niin sanoneet, että se ihmisen ja varsinkin miehen arvo muodostuu sillä kavereiden määrällä. Että en mä ole täysin väärässä tämän(kään) asian suhteen.
Ei oo tapana sanoa mitään mitä en tarkoittaisi.
Sen facen voitte unohtaa, sen kuinka paljon kenelläkin on siellä kavereita tai onko ylipäätänsä siellä itsekään ollenkaan. Ei tuijotella niitä kaverien määriä, oli se sitten sata tai nolla.
”Lisäksi usein myös niitä kaverisuhteiden katoamisia pidetään kyseisen henkilön omana syynä ja ajatellaan sitä, että miehessä on varmasti jotain pahaa vikaa, kun hän ei ole saanut sitä nuoruusajan kaveripiiriä pidettyä kasassa enää aikuisiällä.”
No, elämässä saattaa kenelle vaan tulla vastaan ikäviä asioita, siinä kuules kuka vaan voi murtua. Niillä joilla on jo ennestään ollut sitä tukiverkostoa, voivat selvitä niistä vastoinkäymisistä helpommin, koska heillä on se tukiverkosto, niitä ihmisiä, jotka potkivat eteenpäin. Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen ja uusien luominen ei ole monellekaan helppoa.
”Kyllä vaan monet ihmiset ovat joka paikassa ja varsinkin kotiseuduilla niin sanoneet, että se ihmisen ja varsinkin miehen arvo muodostuu sillä kavereiden määrällä. Että en mä ole täysin väärässä tämän(kään) asian suhteen.”
No, kovin ovat metikössä olleet heidän arvokäsityksensä mielestäni. Ajattelepa, että niin sanoneet ovat olleet väärässä. En minä ainakaan tuollaisissa asioissa anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen kuinka itse asiat näen.
Yleensä sitä facebookiin kuulumista pidetään vaan aika tärkeänä asiana varsinkin nuoren miehen kohdalla ja sitä helposti aina ihmetellään, jos nuori mies ei ole mukana facebookissa tai jos hänellä ei ole siellä paljoa kavereita.
Asiaa vaan katsotaan aina niin, että kyllä ne nuoruusajan kaverisuhteet pitäisi kestää myös aikuisiällä. Eikä niitä saisi edes vaikeat asiat katkaista. Lisäksi sitä ei olla koskaan ymmärretty, jos nuori mies ei pysty helposti aina niitä uusia kaverisuhteita luomaan. Eli silloin miehessä on kaikkien mielestä aina jotain vikaa, kun hän ei ole pystynyt muodostamaan uusia kaverisuhteita.
No kotiseudun ihmiset ovat sellaisia kun ovat, heillä sitä onkin niin paljon arvokäsitykset väärässä, eikä heiltä löydy koskaan minkäänlaista suvaitsevaisuutta minkään asian suhteen. Joten ei siis mikään ihme, kun olen kotiseutuni vuosia sitten jättänyt. Enkä ole mitään yhteyksiä keneenkään siellä pitänyt (perhettä lukuunottamatta) ja enkä kyllä meinaa koskaan sinne takaisin muuttaa, kun ilmapiiri on siellä niin huono ja täynnä suvaitsemattomia ihmisiä.
Mutta jäi vaan mietityttämään tässä se asia, että miten sitten suhtaudut siihen, jos kaverisi eivät vaikka pidä miehestä, johon olet tutustunut? Jos miehellä ei olekaan paljoa kavereita ja sun kaverisi vaikka ajattelevat siitä kaikkea negatiivista.
Hei, kyllä fiksut ihmiset tajuavat, että niitä kaverisuhteita voi oikeasti katketa, vaikkei niin tahtoisikaan. Kaverit saattavat muuttua niin erilaisiksi, ettei enää oikein kemiat osu, ihmisiä saattaa kuolla, vaihdetaan paikkakuntaa, ym.
”Eli silloin miehessä on kaikkien mielestä aina jotain vikaa, kun hän ei ole pystynyt muodostamaan uusia kaverisuhteita.”
Ei kaikkien, sinä itse ajattelet niin.
”Mutta jäi vaan mietityttämään tässä se asia, että miten sitten suhtaudut siihen, jos kaverisi eivät vaikka pidä miehestä, johon olet tutustunut? Jos miehellä ei olekaan paljoa kavereita ja sun kaverisi vaikka ajattelevat siitä kaikkea negatiivista.”
Jos pidän miestä hyvänä tyyppinä, niin eiköhän moni muukin.
Ja jos eivät pidä miehestä, niin se on heidän ongelma
No ei kyllä kotiseudun ihmiset tai monet muutkaan ymmärtäisi sitä, jos niitä nuoruusajan kaverisuhteita pääsee katkeamaan ja varsinkin vielä näin nuorena, eli kolmekymppisenä. Eikä se paikkakunnan vaihtokaan ole monien mielestä mikään todellinen syy kaverisuhteiden katkeamisille, koska kulkuyhteydet ovat tänä päivänä hyvät ja yhteyttä pystyy kyllä pitämään puhelimitse, netin ja facebookin kautta. Aika harvoin kavereita yleensä kuolee näin nuorena, että se nyt on aika äärimmäisen harvinaista vielä tällä iällä, ehkä enemmänkin sitten eläkeiässä ja vanhempana.
No mä nyt ajattelen sitä, mitä oon itse kokenut ja miten ihmiset ovat näihin asioihin suhtautuneet. Helposti siinä vaan tulee väkisinkin sellainen fiilis, että kaikki ovat sitä mieltä, kun omalla kohdalla ovat käytännössä aina olleet sitä mieltä.
Miten sitten määrittelet sen, että ketkä ovat hyviä tyyppejä? Helposti se nuoren miehen kaverittomuus tai vähäinen kavereiden määrä saa aina naiset ajattelemaan niin, että kyseinen tyyppi ei taida kovin hyvä olla, kun hänellä ei ole kavereita.
Helposti voi tulla mieleen kaikkea, että onkohan kyseinen mies sitten mm. epäsosiaalinen, liian hiljainen, vaikeasti muihin tutustuva ja sellainen, ettei muut ihmiset taida hänestä yhtään kiinnostua.
Niin ja tärkeänä pointtina se, että jos miehellä ei ole paljoa tai ketään kavereita, niin silloin hänen kanssaan ei pysty koskaan järjestämään mitään yhteisiä kaveriporukoiden välisiä illanviettoja, baari-iltoja ja muita tapahtumia. Pelkkä jatkuva kahdestaan olo kotona saattaa alkaa helposti naista ahdistamaan.
Tiedän, että sellaisia henkilöitä on olemassa, jotka eivät ymmärrä...... Ikävää, että sulla on huonoja kokemuksia.
Ihmisiä kuolee kaiken ikäisinä, sairauksiin ja onnettomuuksissa. Tunnen kyllä montakin suunnilleen kolmekymppistä keneltä on kuollut nuori läheinen.
Hyviä tyyppit ovat luotettavia, empaattisia, eivät ole väkivaltaisia tai mitään pintaliitäjiä jne.
He joilla on paljon kavereita, ovat vaan oppineet sosiaalisimmiksi ja rennoimmiksi, mutta sitäkin voi kuka vaan opetella, pikkuhiljaa. Ei se helppoa ole kaikille. Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin tuosta tukiverkostosta, niin joillakin on jo ihan pienestä asti sosiaalisempi kasvuympäristö. Perheitä on nii erilaisia. Ihan ymmärrettävää eikä siinä ole mitään häpeilemisen aihetta, jos kavereita ei oo.
Oikeasti aikas moni suomalainen on pohjimmiltaan yksinäinen. Kavereita kun ei voi ostaa kuin karkkia kaupasta. Ujous ja epävarmuus on monella syy siihen, että on hankalampi tutustua. Eihän kaikkien tarvitse olla mitään kauhean puheliaita, hiljaisempi saattaa olla sitten parempi kuuntelija.Sosiaalisemmaksi ei opi päivässä. Olen joskus ollut aikas erilainen mitä olen nykyään. Ihminen voi muuttua. Eikä aina tarvitse muuttua, ei sitä mikään laki määrää, että ei saa olla ilman kavereita, mutta jos itse haluaa kavereita, niin on mahdollista niitä löytyy kunhan vaan uskaltaa..........
Totta, kyllä liika yhdessä olo voi ruveta ahdistamaan, niin miestä kuin naista. Jollei miehellä juurikaan ole kavereita, niin kannustaa sitä miestä sitten etsimään niitä kavereita, aloittamaan vaikka jonkin sosiaalisemman harrastuksen. Niin parisuhteessa kuin sitten ystävyyssuhteissa, itse pidän hienona ja arvostan sellaista ominaisuutta, että kannustaa toisia. Haluaa tsempata muita.
Niin monesti ihmiset ovat aina tuomitsevia ja suvaitsemattomia tiettyjen asioiden suhteen. Yleensä se vähäinen kavereiden määrä tai yksiolo baarissa ovat just sellaisia asioita, joiden takia sitä joutuu nuorena miehenä helposti muiden ihmisten syrjimäksi ja kuuntelemaan sitä haukkumista näiden asioiden takia.
Mun kotiseudun tyypit taas ovat suvaitsemattomia, pintaliitäjiä, selän takana puhujia, erilaisuutta vihaavia ja jotkut jopa väkivaltaisia.
Yleensä kun kaikki ihmiset olettavat aina automaattisesti sen, että kyllähän nuori mies löytää aina mistä tahansa vaikka kuinka paljon uusia kavereita. Sitten jos ei löydä, niin aina oletetaan olevan siinä kyseisessä miehessä jotain pahasti vialla, kun ei kerran pysty nuorena miehenä niitä kavereita löytämään.
Muistan kun aikoinaan muutin Helsinkiin, niin heti ne kotiseudun ihmiset utelivat siitä, että joko oon löytänyt sieltä paljon uusia kavereita. En sitten näihin uteluihin mitään oikein sanonut ja enkä löytänyt sieltä yhtään kavereita, vaikka siellä monta vuotta asuinkin.
Jos olisin suoraan totuuden sanonut, niin kyllä olisi kotiseudun ihmiset ajatelleet heti ajatelleet siitä kaikkea negatiivista ja miettineet oikein yhdessä kaikkea, että mikä mussa mahtaa olla vikana, kun ei kavereita pysty noin nuorena löytämään.
Aina vaan ihmiset olettavat niin, että niitä uusia kavereita saisi joka paikasta ihan kuin karkkia kaupasta ostamalla. Tämä on hyvin yleinen oletus suomalaisten keskuudessa.
Valitettavan usein vaan kaikilla on aina ne omat valmiit kaveripiirinsä, eikä niihin koskaan haluta mukaan ketään uusia tyyppejä. Joten näin ollen se kavereiden löytäminen on usein vaikeaa myös harrastuspiireistä. Mutta kiitos kuitenkin, kun haluat tsempata muita.
Olet ollu rohkea, kun olet uskaltanut muuttaa pois entiseltä kotipaikkakunnaltasi!
Ihan oikeassa olet, osalla on ne valmiit kaveripiirit, ei heillä edes tunnu olevan aikaa uusille kavereille. Jollei opiskele, ole töissä missä on mukavia työkavereita, niin hitosti sisua se vaatii, et saa niitä kavereita. Se helvetinmoinen oma epävarmuus vielä siinä mukana, jota on saattanut raahata mukanaan vuosia, ei siitä noin vaan pääse eroon.
Eipä tässä mitään, mielelläni yritän tsemppaa, tosin nämähän ovat vain sanoja tietokoneen ruudulla.
Joo no halusin ihan välttämättä muuttaa pois kotiseuduilta, koska siellä asuminen alkoi ahdistaa ja halusin muutenkin päästä uusiin maisemiin.
Oon ollut itse monissa eri työpaikoissa ja useilla paikkakunnilla, mutta koskaan en ole löytänyt työpaikoilta ketään kavereita. Joko työkaverit eivät ole sellaisia, että heidän kanssa haluaisi olla tekemisissä vapaa-ajalla tai jos he ovat olleet mukavan oloisia, niin usein heillä on täysin erilaiset elämäntilanteet ja/tai omat valmiit kaveripiirinsä.
Mukava silti kuulla, kun kerrankin joko ymmärtää:)
Mulla ei ole koskaan ollut. Nyt on yksi kun olen keski-ikäinen, entinen sussu. Naisia kyllä on.
Jos miehellä on paljon miespuolisia kavereita, niin minä ainakin epäilen sellaista homoksi.
Eikö se suuri kavereiden määrä pitäisi olla enemmänkin vain pelkästään hyvä puoli miehessä? Vähäinen tai olematon kavereiden määrä taas antaa miehestä helposti sellaisen kuvan, että kyseessä on joku yksinäinen luuseri. Joten tämän vuoksi on varmasti parempi, että miehellä on niitä miespuolisia kavereita "liikaa" kun liian vähän.
Kyllä varmasti myös sä ajattelisit kaikkea negatiivista, jos näkisit nuoren miehen yksin baarissa tai laivaristeilyllä ilman ketään kavereita. Varmasti tulisi sullakin mieleen, että siinä joku yksinäinen luuseri joutunut lähtemään yksin baariin tai laivalle kun ei ole hänellä ketään kavereita.
Miten sä uskallat käydä töissä. Eihän nuori mies nyt voi yksin töissä käydä. Mitä ne työkaveritkin ajattelee? Ne tulee töihin yhdessä kimppakyydillä. Ne menee yhdessä kahvi ja tupakkatauolle. Ne käy yhdessä ruokatunnilla. Sä olet aina yksin. Sun työkaverit puhuu ihanvarmana sun selkäs takana sun yksinäisyydestä.
No ei kyllä ole asia ihan noin, sillä suurin osa tulee töihin joko itse omalla autolla tai sitten bussilla. Ei töissä tarvitse koko aikaa yksin olla, sillä kyllä mä juttelen myös työkavereiden kanssa. Voi sitä töissä jutella työkavereiden kanssa, vaikka ei olisikaan heidän kaveri vapaa-aikana.
Etkö voisi alkaa kaveriksi näiden työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla. Otat selvää missä he asuvat ja menet soittamaan ovikelloa ja kysyt ulos leikkimään. Jos niillä on vaimo, niin siltä pitää kysyä tietysti lupa, että saako Mikko tai Kalle lähteä ulos leikkimään. Sitten voitte käydä vaikka kaljalla ja kertoa miehekkäitä intti- ja panojuttuja, kuten normaalit miehet tekee.
Mä oon jo sanonut tässä sen, että töistä ei ole löytynyt koskaan sellaisia kavereita, joiden kanssa haluaisin olla kaveri myös vapaa-ajalla.
Mua ei kiinnosta jutella mistään tollaisista asioista ja vielä kun oon itse sivari, niin en välitä jutella mistään armeijajutuista.
Olet siis suvaitsematon.
Onko normaalia jos keski-ikäisellä miehellä ei ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa silloin tällöin? Mitä työkaverit ajattelevat jos keski-ikäinen mies ei koskaan puhu viikonloppuriennoistaan?
Ei keski-ikäinen käy enää töissä, sillä keski-ikähän on siinä 70-vuotiaana.
Ei miunullakan ole kavereita ollut 10 vuoteen. Työkaveritkaan ei puhunut mulle mitään joten otin loparit vuosis sitten.
Minua ei haittaa vaikka miehellä ei olisi ystäviä.
Itsellä on vain 2 ystävää jotka olen tuntenut lapsuudestani asti.
Mutta näen heitä todella harvoin koska muutin työn perässä toiselle puolelle suomea asumaan. Olen töissä 5päivää viikossa eikä ole mahdollisuutta matkustaa heitä tapaamaan kovin usein.
Enkä ole koskaan ollut mikään hirveän sosiaalinen niin en ole saanut solmittua uusia ystävyyssuhteita.
Töissä tulee juteltua työkaveiden kanssa siihen se jääkin.
vapaalla olen yksin koska ei ole ihmisiä joiden kanssa voisin viettää aikaa.
Jos tarvitsen juttuseuraa soitan jommalle kummalle näistä 2ystävistäni ja avaudun asioistani.