Kysytty varmaan ennenkin mutta utelen uudelleen.
Vaimoni tapa puhua ajoittain ruoka suussa on ärsyttävintä mitä tiedän.
Ei se ole kovin usein tapahtuvaa mutta kun se vähäkin olisi vältettävissä.
Meillä ei ole koskaan niin kiire, etteikö suuta ehtisi jauhaa tyhjäksi ja niellä tuotoksen.
Vaimoni tapa puhua ajoittain ruoka suussa on ärsyttävintä mitä tiedän.
Ei se ole kovin usein tapahtuvaa mutta kun se vähäkin olisi vältettävissä.
Meillä ei ole koskaan niin kiire, etteikö suuta ehtisi jauhaa tyhjäksi ja niellä tuotoksen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä kysymys.
Tarkemmin ajatellen minun tunteitani ei kumppanini käytöksessä/sanoissa nostata negatiivisesti oikeastaan mikään. Ilmeisesti me ollaan niin samalla tavalla positiivisviritteisiä ihmisiä, ettei me ärsyynnytä ihan niin pienistä asioista.
Maailmanpolitiikka ja kotimaan yhteiskuntapolitiikka sen sijaan nostattaa ajoittain molempien v-käyrän tappiin...
Kadehtittavan täydellinen parisuhde! Ei vähäisintäkään toivomusta kumppanin toiminnan suhteen!
Ärsyttävintä on se, että on joulu, juhannus, pääsiäinen tai mikä tahansa juhlapyhä, niin puoliso luuhaa töissä iltamyöhään, ja kävelee valmiiseen pöytään.
Tiedätkö, mikä sinun oma tapasi ärsyttää vaimoasi?
Minua ei enää ärsytä mikään. 20 vuotta yhdessä oltuamme mies alkoi ärsytämään kaikella tavalla, ja kun muutin omaa asennoitumistani mieheen myötätuntoisemmaksi, loppuivat ärsytyksetkin. Mies vaikuttaa nyt vain enemmän rakastettavalta, vaikka samat tavat hänellä on edelleenkin.
Mies ärsyytyy minuun silloin, kun alamme puhumaan raha-asioista. Hänen elämänsä pyörii pelkästään rahan ympärillä, arka paikka siis :D
Kyvyttömyys keskustella vaikeista aiheista, ei osaa avautua. On vaan. Siinä yksi asia. Toinen: pettäjä, salasuhteilija, valehtelija. Kolmas: kulissien pitää olla kunnossa ja ne kyllä onkin. Rahaa on enemmän kuin ehtii käyttää, molemmilla huipputulot. Tuoko raha onnen? Ei todellakaan! Voi kuinka haluaisin, että asiat, jotka ärsyttävät ovat samoja kuin täällä muilla! Olkaa onnellisia, älkääkä takertuko pieniin seikkoihin - varmasti puolisoanne ärsyttää teissä jokin, mutta ei sitä ehkä kerro, koska sillä ei ole merkitystä. Rakastakaa toisianne!
Tietenkin tiedän! Ärsyttäviä tapojani on useampiakin mutta vaimoni ärtymys lienee vuosikymmenten saatossa muuttunut välinpitämättömyydeksi.
Tapani vaivihkaa kotona järjestellä kilkuttimiani ja yritys peittää nenän kaivelu.
Vaimoni tyytymätön ilme kertoo salaukseni epäonnistumisesta.
Kummankaan tottumukset eivät ole aiheuttaneet konfliktia.
Ruoka suussa puhumista tapahtuu harvoin ja minun yritykseni peitellä tonkimisiani on merkki kumppanin huomioimisesta.
Sinänsä harmittomat kitkatekijämme kertonevat siitä, ettei täydellistä ihmistä olekkaan?
Mielestäni oleellista on kumppanin ärtymyksen huomioon ottaminen ja osoitus se havaitsemisesta.
Rahasta? Vaimoni eläke 900€ on enemmän kuin hänen peruskustannuksensa!
Ärsytystä vai toivomuksia? Onhan niitä. Esimerkkinä vaimoni "hidas herääminen".
Koko 45:n vuoden aikana vaimoni on ollut hidas "piristymään".
Minä olen aamuisin pirteässä kunnossa mutta puolisoni tarvitsee velä aamuteen jälkeenkin ainakin tunnin piristyäkseen.
Eipä haittaa. Aikaahan meillä on.
Ruoan hotkiminen aina. Lisää lapataan vaikkei edellistäkään ole saatu alas.
Voi, voi, pientä, meillä miehen piereskely ja kova kuorsaus ja molemmat vielä yhtaikaa meinaa mennä korvat lukkoon, ja meinaa tukehtua pas-kan hajuun, ei ole kivaa..:D :D :D
saamattomuus
Mieheni irvistelee ruokapöydässä, koska ruoka jää hänen hampaiden reunoihin kiinni. Hän sitten yrittää saada niitä irti irvistelemällä suutaan vaikka mihin muotoon ja samalla näkyy kaikki se ruoka mikä on takertunut hampaisiin, Hyi! Mutta hän lopettaa kyllä sen heti, kun sanon "suu kiinni, käytä kieltäs" :D
Toinen, mikä ärsyttää, on se, että hän jatkuvasti valittaa siitä kuinka on ikää myöten kaikki paikat ihan jäykistyneet. Olen kyllä sanonut, että jopa roskan poimiminen lattialta vetristää selkää, ettei sitä tarvitse lattialistan viereen potkaista kun ei v-i-i-t-s-i kumartua.
Kolmas,mikä liittyy myös kakkoseen, on se, että hänellä on olkapäässä jo nuoruudessa saatu rasitusvamma, jota hän ei hoidata työterveydessä kuntoon, mutta valittaa kyllä jaksaa. Jopa sanoo, ettei voi harrastaa liikuntaakaan käden takia ja siksi on niin jäykkä. Tähän sanon aina, että "haist huilu, ja hoida ittes kuntoon, niin loppuu noi tekosyyt" ja pakkaan samalla omaa jumppareppua valmiiksi illan harrastukseen.
Ai, on neljäskin! Niin hän halusi vanhan omakotitalon ja innoissaan lupasi rempata kaikenlaista. Höpön höpön, pakolliset tekee pitkin hampain ja loput tekee kun minun on muutaman kuukauden odotettuani pakko huomautella tekemättömistä asioista.Rasittavaa.Mutta olkoon.
On se kuitenkin ihan ihana vaikka tietynlaista "ryhtiä" toivoisin.
vaimoni ärsyttävin tapa on vihaisuus minua kohtaan. Hän on jokapäivä vihainen minulle. Esim jos hän ei ole muistanut laittaa nauhoittumaan jotain televisio ohjelmaa, on siivotonta(kenkiä, vaatteita, keittiössä tiskit pöydillä jne), on vieraita tulossa eikä ole tarpeeksi leivottu, jokin remontti seisoo. Tai ihan ilman syytä. Hän vain on vihainen. Kun sanon siitä, välillä hän pyytää anteeksi, välillä on vielä vihaisempi.
keskustelun ja läheisyyden antaminen hankalaa
Ajoittainen saamattomuus ja laiskuus...
Kun on vanha okt, täällä on puuhaa molemmille... ja kun tätä puuhaa on, niin työt on jakautunut aikalailla miesten ja naisten hommiin...
Esim. Edelleenkin odottelen koska se sais talvirenkaat vaihtais, jottei tarttis olla koko ajan huolissaan ettei mitään onnettomuuksia tule... (itse käyn julkisilla töissä)
Sitten toi piha on edelleen ihan rempallaan.. kalusteet pitäs kantaa talvisuojaan ja kaivonpumput irrotella, ennenkun talvipakkaset sen rikkoo... yms yms yms..
En tiä... ehkä mä lopetan siivoamisen pyykinpesun ja ruoanlaiton sitten... *huokaus* tai sitten hajotan ton hemskutin pleikkarin...
Muuten on kyllä mitä parhain mies!!! Huomautan, että minussa on myös omat vikani!!!! Ollaan yhtä epätäydellisiä loppupeleissä molemmat.
- Lomille lähtiessä minä vastaan kaikesta, lasten tavaroista ja vaatteista, omistani, koirien hoitokuviot, roskien vienti, jääkaapin tarkastus ja tarvittava tyhjentäminen, valojen sammuttelu, perheen yhteisten tavaroiden pakkaaminen (lääkkeet, kamerat, hygieniavälineet), aamuisin yleensä lähtö ja minä vaatetan lapset, teen aamutoimet, annan aamupalat, koetan itsenikin meikata siinä välissä. Mies taas harjaa omat hampaansa ja pakkaa oman reppunsa, lukee lehteä. Ei tajua auttaa vaikka muuten normaalisti osallistuu kaikkeen. Sitten ihmettelee miksi olen aina lähtöaamuina kireä. :D
- Salaa pornon katsominen. Väittää ettei sitä katso ja pitäisi sitä pettämisenä jos minä katsoisin. Salaa katsoo kun en ole kotona ja ei tajua että näen sivuhistorian. En jaksa motkottaa, mutta se loukkaa minua ja syö kunnioitusta häntä kohtaan
Muuten on täydellinen mies, ystävä, isä ja rakastaja.
Tunustan olleeni miehesi kaltainen!
Teimme vuosittain 2 - 4:n viikon automatkan Eurooppaan kahden lapsen kanssa.
Kotona oleva vaimo valmisteli matkat. Suunnitteli karkeasti reitit tapahtumakalenterien mukaan.
Varasi lauttaliput.
Hoiti kaikki lähtövalmistelut. Minä pakkasin vain omat, henkilökohtaiset tarvikkeeni ja vastasin vanhan autonrottelon luotettavuudesta.
Miksi minä olisin mennyt sähläämään toisen suunnittelemaan puuhaan?
Olimme toki keskustelleet loman sisällöstä mutta aina en ollut lähtiessä täysin selvillä mihin olemme menossa. Maat tiesin mutta siinä se olikin.
Jäätyämme kahden on tilanne muuttunut.
Vaimo tietää minun katsovan pornoa eikä ole näyttänyt siitä pahoittavan mieltään.
Olemme silloin, tällöin keskustelleet näytepätkien sisällöstä.
En viitsi katsoa mitään tissi- / panokuvia. Jotain värikkäämpää kylläkin.
Tuosta huolimatta vaimoni on muutaman kerran sanonut minun olevan paras, mahdollinen mies hänelle.
Kun se ilmenee myös käytännön toimissa niin mitä muuta mies voisi toivoa?
Ärsyttävintä on puheen keskeyttäminen, ukko alkaa puhua päälle kun sanon jotain!
Näen siis totaalisesti punaista ja sanon asiasta kipakan sanan!
Toinen juttu on se, että jos keskustellaan jostain, ja minä tiedän jostain asiasta enemmän kuin hän, niin eikös kohta tuo ala puhua täsmälleen samaa asiaa, omana tietonaan! Silloinkaan en malta pysyä hiljaa vaan sanon että enkös tuon juuri äsken sanonut, saman asian!
Ja vielä yksi, kun luemme jotain esim. lehtiartikkelia, on hän niin toivottoman h i d a s . Tavaa varmaan joka ikisen sanan! Ehdin lukea saman kaksi kertaa läpi ja vielä kerran takaperin ennenkuin hän on päässyt loppuun! Huh huh...
Olemme kaksi päivastaista temperamenttia, en ymmärrä miten silti kykenemme olemaan yhdessä ja jatkamaan liittoa, jo 14 vuotta takana!
Jossakin määrin samaa. Vaimoni tapa toistaa minun laiuseiden loppuosia ja joskus kokonaisia lauseita ei ole vielä saavuttanut ruoka suussa puhumisen ärsytysastetta.
Lukunopeus. Minä luen sanaryhmiä, vaimoni hitaudesta päätellen hän tavaa mielessään sanat.
Joskus sorrun hoputtamiuseen.
Jukopliuta! Löytyyhän niitä vikoja kun saa virikkeitä!
Minä olen uskoakseni varsin sopeutuvainen, mutta kun aihetta miettii, niin se harmittaa kun vaimoni puhuu työasioita saunan lauteilla. ja joka kerta. Olen vaikenemalla yrittänyt näyttää että ei täällä, mutta .....
Monilla ei tietysti ole töitäkään, mutta meillä molemmilla on. Minulla jopa eläkeikääni asti. Sen näkee siitä että kukaan ei jäljellä olevassa ajassa ehdi oppia kunnolla hommiani. Se tosin on jo toinen juttu.
Se, ettei hän aina jaksa keskustella tulevaisuuden asioista. Eivät kuulemma ole ajankohtaisia ja että minä vain hössötän.
Myönnetään, olen aikamoinen hössöttäjä ja haaveilija, mutta miksei asioista voisi haaveilla ja puhua.
Luulen, että mieheni ei uskalla haaveilla, pelkää ehkä pettyvänsä tai jotain.. en tiedä, mutta todella ärsyttävää sellainen.
Esittää parempaa isää muille kuin oikeasti on... :(
Minua ärsyttää etten keksi niin hyviä vikoja/ huonoja tapoja hänestä kuin hän minusta! ;o)