Suomessa ei saa ikinä kehua ketään eikä varsinkaan itseään koska sitten katsotaan pahalla. Miksi näin? Jos joku kehuu vaikka paitaa tai housuja tai mitä vain toisessa niin vastataan aina niin pirun vaatimattomasti "No ostin kun halvalla sain." tai sitten käperrytään vielä enemmän itseensä. Eikö nämä ihmiset ole perheessään saaneet tarpeeksi huomiota vai miksi käyttäytyvät näin? Kehuista ja huomionosoituksista vain ahdistutaan. Pikkupojistakin kasvatetaan huomioonottamattomia tolloja jotka eivät ota tyttöystäväänsä tai vaimoansa huomioon kuin ehkä pienessä sievässä.
Kauniita ja komeita ihmisiä kaukaa ihaillaan muttei uskalleta sanoa sitä ääneen ainakaan selvin päin.
Miten voi olla niin vaikeaa sanoa "Näytät kauniilta" tai "Olet ollut niin ahkera ja aikaansaava tänään!" "Suuret kiitokset sulle" ja iloinen hymy perään... tuollaiset lauseet piristävät mieltä. Ei kaiken tarvitse olla aina niin ankeaa ja harmaata etenkään nyt, kun päivät lyhentyneet ja kaamosmasennus tekee taas tuloaan.
Kauniita ja komeita ihmisiä kaukaa ihaillaan muttei uskalleta sanoa sitä ääneen ainakaan selvin päin.
Miten voi olla niin vaikeaa sanoa "Näytät kauniilta" tai "Olet ollut niin ahkera ja aikaansaava tänään!" "Suuret kiitokset sulle" ja iloinen hymy perään... tuollaiset lauseet piristävät mieltä. Ei kaiken tarvitse olla aina niin ankeaa ja harmaata etenkään nyt, kun päivät lyhentyneet ja kaamosmasennus tekee taas tuloaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oli muuten hieno kirjoitus!
Vastaus: Suomalaiset ovat kateellista kansaa ja kateutta pelätään. Kateelliset ihmiset kun tuppaavat alkamaan vainoamaan ja riivaamaan kateutensa kohdetta pyrkien tekemään hänen elämästään helvettiä. Siksi on viisasta vähätellä kateuden aiheita kertomalla, että "eihän tämä mittään, halpa paskahan se tämä vain on, en minä ole mittään enkä kohta enää sekkään."
Tämä ehkä lepyttää kadehtijan. Samoin se osoittaa, että kadehdittava henkilö ei missään nimessä ole ylpeä, eikä kuvittele itsestään yhtään mitään - tämä kun on pahinta mitä suomalaiset tietävät - että joku olisi ylpeä ja siis kuvittelisi itsestään jotakin ja luulisi itsestään liikoja! Ai kauheaa!
Helposti tulkitaan mielistelyksi ja pepun nuolemiseksi, jos kehuu jotain. Ja voi kauhea, jos kehuu jotain vastakkaista sukupuolta, heti on iskemässä. Tai joku ikävä ihminen ajattelee, että tuo mielistelee tuota kaunista tyyppiä, jotta pääsisi sen suosioon. Käännetään se kohteliaisuuskin jotenkin negatiiviseksi.
Minä en kehu itseäni enää kuin sellaiselle ihmiselle, jonka olen tuntenut yli 20v ja jotka olen todennut että ovat luottamukseni arvoinen. Ihmiset ovat niin kateellisia mitä ihmeellisemmistä asioista.Ja puhuvat selän takana ...kaa , ja taas kun törmätään ollaan niin mielin kielin. Uskomatonta,miten jotkut aikuiset käyttäytyvät.Moukkia !!!!!
Ja kaiken lisäksi suomalaiset harjoittavat tätä selän takana panettelua paljon vähemmän kuin esim. amerikkalaiset, joissa jo suosituimmat tv-sarjatkin perustuvat siihen, että juonitaan toisten selän takana ja koitetaan kampittaa muita. Sama pätee eteläisen euroopan kansoihin. Tämä taas johtuu siitä, että noissa maissa harjoitetaan teennäistä toisten kehumista paljon enemmän kuin Suomessa.
En todellakaan kaipaa Suomeen pinnallista amerikkalaista tai etelä-eurooppalaista "kulttuuria", jossa kyllä kehutaan toisia kasvotusten oikein kilpaa jo ensi tapaamisesta lähtien, mutta kun kehujen kohde on poissa paikalta, häntä haukutaan samoista asioista kahta kertaa rankemmin.
Nämä ihmisluonteen piirteet, kuten kateus sun muu löytyvät kyllä kaikista kansoista, onneksi vain osa ihmisistä kantaa niitä. Suomalaisissa arvostan juuri sitä, että meillä ei ole tapana kovin paljon kehua ja sanoa asioita, ellei todellakin tarkoita sitä mitä sanoo. Esim. itse annan myönteistä palautetta luotettaville, hyville ystäville vaikka heidän luonteestaan ja todella tarkoitan sitä. Niinpä kehun heitä myös toisille ystävile samoista asioista silloinkin, kun kehun kohde ei ole paikalla. Ja näin toimivat kaikki ystävänikin.
Samaa mieltä. Kateudesta johtuu kaikki kumma aikuisten käytös, varsinkin siis naisilla näin.
Miksi ylipäänsä pitää ajatella aina asiat mahdollisimman negatiivisesti, eikö joskus voisi miettiä että joku ihan tosissaan voi sanoa hyvää hyvyyttään jonkin asian. Suomessa on kaikki aina niin negatiivista että oksettaa..
Olen hiukan eri mieltä kanssasi. Sen, mitä olen yli 50 vuoden elämäni aikana oppinut tuntemaan suomalaisia, niin kyllä meillä on tapana kehua ja antaa myönteistä palautetta, mutta pääosin vain silloin, kun se tulee sydämestä eli sitä myös tarkoitetaan. Koska me suomalaiset olemme hyvällä tavalla hillittyjä ja varautuneita, emmekä harrasta esim. italialaisille tyypillistä, lipevää "kohteliaisuutta", ilman että todella tarkoittaa mitä sanoo, on luonnollista että kehumista ja kannustusta harrastetaan pääosin niiden ihmisten kesken, jotka tunnetaan hyvin ja joiden kanssa on syntynyt luottamuksellinen suhde.
Ensimmäisillä Etelä-Euroopan matkoilla vuosikymmeniä sitten ihmettelin aluksi, että ovatpa ihmiset siellä kohteliaita, kun koko ajan tuli "kehuja" a "kohteliaisuuksia". Suomalaisena kun oli tottunut siihen, että kun joku sanoo jotain hyvää minusta tai minulle, niin hän myös todella tarkoittaa sitä. Kun oli matkustellut enemmän, huomasikin pian että etelän ihmisten kohteliaisuudet olivatkin pinnallista lipevyyttä, eivätkä he välttämättä tarkoita sitä sydämestään. Sinä ja varmasti joku muukin voi kaivata sellaista "kohteliaisuutta", mutta moni meistä suomalaisista arvostaa suomalaista kansanluonnetta, sitä että jos sanotaan jotain, niin myös tarkoitetaan sitä.
Olet tulkinnut, että ihmiset ahdistuvat kehuista ja huomionosoituksista. Tulkintasi on väärä. Kyse ei ole ahdistuksesta, eikä myöskään vaatimattomuudesta. Vastaanottaja voi huomata ja aistia, että kehu ei ole aito tai kehuja ei edes tunne vastaanottajaa. Jos taas kehut esimerkiksi jonkun paitaa tai housuja, niin on täysin mahdollista, ettei henkilö pidä niitä mitenkään erityisen hienoina, vaan vastaa suomalaiseen tyyliin aivan rehellisesti, että osti sen kun halvalla sai. Kyllä suomalaiseen kulttuuriin ja luonteeseen tuntuu oudolta esim. amerikkalainen pinnallinen tapa, jossa joku kehuu ensin toisen paitaa hienoksi, vaikkei välttämättä edes ole sitä mieltä ja kehujen vastaanottaja toteaa, että "kiitos, tämä on kyllä tosi makea", vaikka tosiasiassa ei pidä sitä erityisen hienona, vaan on ostanut sen tarjouksesta, kun halvalla sai. Ja kaiken kukkuraksi kehuja antanut selittää tilanteen jälkeen toiselle ystävälleen samasta paidasta, että "näitkö miten ruma paita sillä on, varmaan jostain tarjouksesta haalinut".
Itse arvostan suomalaista, rehellistä ja aitoa lähestymistapaa. Meille ei ole lainkaan vaikea sanoa myönteistä toisista ihmisistä, ainoastaan teennäinen kehuskelu ilman, että oikeasti sitä tarkoittaisi on meille vierasta. Ja hyvä niin.
Jotkut haluavat kovasti moittia suomalaisia negatiivisiksi. Olen tässäkin eri mieltä, myös tutkimusten mukaan suomalaiset ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista ja ihmisistä. Joukossamme on toki negatiivisiakin ihmisiä, kuten kaikissa kansoissa, yksi suurimmista negatiivisten ihmisten ryhmästä suomalaisissa ovat ne, jotka haukkuvat suomalaisia ja suomalaisuutta, kansanluonnettamme ja kulttuuriamme, ihastellen muita maita ja niiden kulttuureja. Nämä valittajat ovat tosin yleensä varsin vähän matkustelleet maailmalla, ne jotka ovat oikeasti kiertäneet maailmaa, osaavat yleensä arvostaa suomea ja suomalaisuutta korkealle. Tunnen myös eteläiseen eurooppaan muuttaneita ihmisiä, jotka ovat niihin kulttuureihin ihastuksissaan muuttaneet sinne, mutta palanneet takaisin, koska ovat väsyneeet suomalaisittain ylisosiaaliseen, teennäisten kohteliaisuuksien täyttämään kulttuuriin. Samasta syystä suomalaiset perustavat yleensä suomalaisyhteisöjä minne tahansa he menevätkään, oman kansan luonnetta ja kulttuuria kaivataan. Toki on niitäkin, jotka ovat syntyneet "väärään kroppaan", eivätkä sopeudu elämään synnyinmaassaan. Jos en itse rakastaisi suomea ja suomalaisuutta, kansanluonnettamme ja kulttuuriamme, olisin aikaa sitten muuttanut muualle, koska kansanluonne ei muutu.
Suomalaiset ovat varautuneita ja melko hiljaisia ihmisiä, mutta kun heihin tutustuu, enemmistö meistä on ystävällisiä, vieraanvaraisia ja luotettavia. Kuten muissakin maissa kansan enemmistö, myös enemmistö meistä suomalaisista rakastaa kotimaataan, sen kansaa ja omia tapojamme.
Teennäinen kehuminen ja epärealistiset luulot itsestään ovat myös pahasta.
Ei tarvitse olla kurja matonen maan, mutta terveen itsetuntemuksen omaava ihminen ei sorru myöskään epätodelliseen minäkuvaan, mikä on vähintään yhtä vahingollista kuin itsensä alentaminen.Unohtakaa nyt se amerikkalainen soopa olla aamuisin peilin edessä kehumassa itseään huippuälykkääksi ja kauniiksi, joka pystyy mihin tahansa.
Kun on itseluottamus kohdillaan, kestää myös realistisen kuvan itsestään, eikä siinä ole mitään negatiivista.
http://areena.yle.fi/tv/2039588
Sananlaskut 27:2:
"Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi."
Katsokaapa oheinen dokumentti ja millainen kokemus hollantilaisella mökkiläisellä on suomalaisista verrattuna oman maansa kansalaisiin:
http://areena.yle.fi/tv/2061105
Kristillisyys on opettanut itsehäpeä on hyvästä ja jos joku muu on vähänkin ylpeä itsestään siitä tarvitsee muistuttaa vähättelyllä tai inhoamalla. Ei ihme etten ole kristitty ja sanon muille kannustavasti, suhtaudun muihin positiivisesti ja olen ylpeä itsestäni ja muista.
Jostain pukeutumisoppaasta joskus luin, että jos joku kehuu jotain päälläsi olevaa vaatetta, se ei ole sinulle itsellesi sopiva, mutta jos joku kehuu, että kyllä sinä näytät hyvältä, voit olla varma, että vaatteesikin ovat juuri sinulle sopivia! Jos vaatetta kehut, niin ethän silloin edes kehu ihmistä itseään. Jos mallinuken päällä olevaa puseroa kehut, niin ethän edes oleta sen mallinuken ilahtuvan?
Jos taas kehut että, "kylläpä olet ollut ahkera ja aikaansaapa tänään", niin kyllähän se herää takaraivossa ajatus siitä, että olenko sitten laiska tai aikaansaamaton mielestäsi muulloin!
En ihmettele yhtään, jos moisilla "kehuilla" ei kanssaihmiset tule iloiseksi.