Hei.
Olen 22-vuotias ammattikorkeakoulussa opiskeleva mies. Olen kiinnostunut eräästä luokkalaisestani tytöstä. Emme ole hirveästi sanoja vaihdelleet tai jutelleet mutta keskustellessamme ei ikinä tunnu vaivaantuneelta ja lämpimät hymyt vaihdamme toisillemme päivittäin. Olemme molemmat melko rauhallista sorttia joten mietinkin nyt jos astuisin ulos mukavuusalueeltani ja tekisin jonkinlaista aloitetta, jotta pääsisin tutustumaan häneen paremmin. Mietityttää vaan tilanne, että meillä ei synkkaakkaan ja vielä olisi opiskeluja muutama vuosi jäljellä. Hitaasti etenemällä ja tutustumalla kunnolla ensiksi kaverimielessä uskoisin että pääsee parhaaseen lopputulokseen, mutta kuinka hitaasti?
Haluaisinkin nyt vähän vertaistukea ja kokemuksia muilta, oletteko seurustelleet/seurusteletteko luokkakaverinne kanssa. Oletteko kenties eronneet ja miten toimitte tämän jälkeen esim. tuliko välillänne opiskeluja haittaavaa kitkaa?
Olen 22-vuotias ammattikorkeakoulussa opiskeleva mies. Olen kiinnostunut eräästä luokkalaisestani tytöstä. Emme ole hirveästi sanoja vaihdelleet tai jutelleet mutta keskustellessamme ei ikinä tunnu vaivaantuneelta ja lämpimät hymyt vaihdamme toisillemme päivittäin. Olemme molemmat melko rauhallista sorttia joten mietinkin nyt jos astuisin ulos mukavuusalueeltani ja tekisin jonkinlaista aloitetta, jotta pääsisin tutustumaan häneen paremmin. Mietityttää vaan tilanne, että meillä ei synkkaakkaan ja vielä olisi opiskeluja muutama vuosi jäljellä. Hitaasti etenemällä ja tutustumalla kunnolla ensiksi kaverimielessä uskoisin että pääsee parhaaseen lopputulokseen, mutta kuinka hitaasti?
Haluaisinkin nyt vähän vertaistukea ja kokemuksia muilta, oletteko seurustelleet/seurusteletteko luokkakaverinne kanssa. Oletteko kenties eronneet ja miten toimitte tämän jälkeen esim. tuliko välillänne opiskeluja haittaavaa kitkaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh miten laskelmoivaa ajattelua.. Siitä vain juttelemaan ja katsot mihin elämä teitä vie. Parisuhde tuo nostetta päiviin, silloin opiskelutkin sujuvat jouhevammin.
Älä tee aloitetta ennen kuin tunnette tosi hyvin, koska tosiaan voi olla aika nihkeää olla exän opiskelukaveri. Varmistu ainakin, että riski tosiaan kannattaa ottaa.
Sitten jos on ihan sydän syrjällään niin rakastunut opiskelu/ työkaveriin, niin silloin voi ottaa riskin että kaikki menisi pieleen, koska joka tapauksessa olisi muutenkin paska olo. Mutta jos menee ihan kivasti kavereinakin, niin ei kannata syödä kuormasta.
Vertaistukea?
No ei ihastuminen mikään vamma tai sairaus ole, mikä nyt ensimmäiseksi tulee mieleen tästä vertaistukemisesta...
et sinä nyt ihmeellistä tukea tarvitse.
Ja vaikka nyt jolla kulla olisi kokemuksia luokkakaverin kanssa seurustelusta, niin ei se ole yksi yhteen samanlainen tapaus kuin sinulla.
Ihmiset on eri, tilanne on eri, vuosilukukin on eri... ja vaikka kuinka paljon muita asioita, jotka vaikuttavat niin, ettei seurustelua voi verrata kuin autonmerkkejä toisiinsa.
Elämään täytyy uskaltautua myös heittäytyä ja ottaa riskejä ja sietää pettymyksiä. Kuule, niitä tulee sinullekin tasavarmasti 100% varmuudella.
Niistä selviää.
Kristallipalloja ei ole myynnissä, josta voisi etukäteen tietää lopputulokset ja se tässä elämässä onkin viehättävintä... tämä jännitys, kun ei aina tiedä kuinka käy.