Minun mieheni sai miettimään avioeroa ihan urakalla sanomalla minulle, ettei ole kokonainen ilman lastaan. Pitää olla koko ajan kun lapsi on poissa tekemistä.
Ei tässä mitään, mut täällä on miehen toinenkin lapsi, joka on kyl minun kanssa tehty.
Minulle tuli sellainen olo, että elämä ilman tätä ensimmäistä lasta ei ole mitään ja eikä tunnu miltään. Olen siis naimisissa ihmisen kanssa joka ei pysty jakamaa itseään meille kaikille. Kiitti hirveesti! Olisi voinut sanoa asian aikaisemmin, kun ennen minuakin lapsi oli omalla äidillään.
Ei tässä mitään, mut täällä on miehen toinenkin lapsi, joka on kyl minun kanssa tehty.
Minulle tuli sellainen olo, että elämä ilman tätä ensimmäistä lasta ei ole mitään ja eikä tunnu miltään. Olen siis naimisissa ihmisen kanssa joka ei pysty jakamaa itseään meille kaikille. Kiitti hirveesti! Olisi voinut sanoa asian aikaisemmin, kun ennen minuakin lapsi oli omalla äidillään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisitko puhua miehellesi tunteista, mitä hänen sanomisensa sinussa aiheutti? Hänhän voisi selittää tarkemmin, mitä hän kommentillaan tarkoitti, että jos ei se ihan noin ollut tarkoitettu, niin kuin sen ymmärsit.
Olisiko teillä muitakin selvittämättömiä asioita, että ei kai nyt yhden sanomisen perusteella sentään erota?
Selittäköön kenelle haluaa. Minuun ei selitykset enää uppoa. Tästä lapsestakin on käyty jo kahden vuoden ajan monen moista oikeuskiistaa, milloin asumisesta, milloin tapaamisista ja milloin mistäkin.
Mieheni jätti minut myös ikävään välikäteen tämän asian tiimoilta tässä ihan lähiaikoina, kun jätti palauttamatta lapsen äidilleen, koska äitikin teki niin alkuvuodesta. Mies paineli hymyssä suin töihinsä ja jätti minut kotiin katsomaan "kidnapattua lasta". Sanottiin vaan älä avaa ovia, ennen kuin tulen kotiin. Minä tein lastensuojeluilmoituksen heti.
Minä itse olen odotellut innolla milloin sopimus syntyisi tästä lapsesta ja päästäisiin elämään perheenä, jossa todellakin käy aina kolme vuotias lapsonen kääntymässä. Minulle ei tuota ongelmaa se, että lapsella on äiti. Enemmän näiden kahden riippuvuussuhde alkaa tökkiä ja pahasti. Miehelleni ei mikään sopimus riitä ja äiti ei mihinkään suostu. Tai no ei ainakaan siihen että lapsi olisi joka toinen viikko täällä. Ja ihan järjellä ajateltuna onko se lapsen etu, kun äiti asuu toisella paikkakunnalla. Miehestäni hänellä voi olla kaksi tarhapaikkaa ja niin edelleen.....joo, mitäs sit kun eskari alkaa, saati koulu. Taas ollaan oikeudessa! Äiti on tehnyt selväksi se että hän tulee aina olemaan se lähivanhempi, ja se on tosiaan päätöksessään pysynyt. Kumpikaan ei ajattele lapsen etua, ei sitten yhtään.
Sen lisäksi, että tämä minun tällä hetkellä kokonainen mieheni unohti muun perheen tyystin toissijalle. Ei tunne hetkauttavan vaikka ilmoitettiin, että minun oma ja meidän yhteinen sijoitetaan jos riitakapula lapsi pysyy riitakapulana. Syy tähän on selkeä ja ymmärrän lastensuojelua hyvin, mutta miestäni en. En enää. Pakatkoon kamansa ja lapsensa kamat ja lähteköön, minun tenavat jää kotiin.
Minä todellakin olisin toivonut, että tämäkin pieni viaton lapsi olisi saanut kummassakin päässä hyvän kodin, mutta tässä päässä isänsä tuhosi ainakin meidän aikuisten välin. Kunhan aikaa menee, pitää kysellä mikä on minun lakiosuus siihen, saanko koskaan pitää yhteyttä siskopuolen takia tähän lapseen. Luulisi että isänsä ei kiinnostu asiaan, kun oma vauva ei merkkaa mitään, kullannupun vieressä. Toivottavasti ei ala minullakin sama sota vauvasta, kun isä tuntuu olevan niin kovin rikkinäinen ihminen.
Ja vaikka sopimus syntyisi, niin minä en täällä puolikasta ihmistä katsele. Minä haluan paljon enemmän ja sillä hyvä. Käsittääkseni nämä lapset lähtee pesästä jossain vaiheessa kuitenkin.