Osti Tegelin lentokentältä A4 kokoa pokatun peltilätkän, johon oli maalattu fiftarihenkeen jotain aikansa Heinkeliä matkustajineen. Peltihallin kosmeettisissa suojissa vaihdeltiin uutisia siitä miten meni ja mihin aikaan. Juoksijan erottaa mistä tahansa joukosta. Ei ehkä edukseen, mutta kuitenkin.
Asunnonvaihdon jälkeen siirryimme itse fiftareille: ei astianpesukonetta, ei kuivauskaappia - ei kuivausrumpua. Ei oikeastaan mitään. Eli siis rätti käteen ja lautasia fiksaamaan. Tosi Lufthansaa.
(reps)
Asunnonvaihdon jälkeen siirryimme itse fiftareille: ei astianpesukonetta, ei kuivauskaappia - ei kuivausrumpua. Ei oikeastaan mitään. Eli siis rätti käteen ja lautasia fiksaamaan. Tosi Lufthansaa.
(reps)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskomaton kokemus, lukea tuota tekstiä, lukea ja lukea, eikä tulla koskaan perille... Jäädä ilmaan leijumaan. Peltilätkineen. Rätti kourassa.
Also was??
Na ja, Ich bin nicht ein Berliner.
Itse en tällaisenä älyllisenä vapaamatkustajana juurikaan ymmärrä mikä on lähtökohta tai päämäärä, tai alku ja loppu. Mielestäni ne rajaavat jotain josta on vaikea luopua menettämättä absoluuttista kokemuskykyään.
(reps)
Eli lyhyesti asia voisi ilmaista näin: Lineaarinen malli on elämän luonteen vastainen.
(naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=SQxKBY_mZHg
Mieletön kuu. Mieletön taivas.Kaikkeus on hetki muotoja, ikuisuus aikaa.
(reps)
Näen yhä painajaisia kadulle tallotuista muovimukeista. En ymmärrä mihin ne viittaavat. Ei kokemus itsessään ollut millään lailla vastenmielinen. Se ääni, kun sadat jalat survovat pirstoutuvaa muovi asvalttiin, kuvottaa minua.
(reps)
Ehkä inhoni ihmiskuntaa kohtaan kuvastuu juuri siitä. Se on kuin peili meille, tyyni kalvo olemuksemme ytimessä.
(naurua)
Toisaalta se voisi kuvastaa aikaa. Jokainen rasahdus on päiviemme luu. Mutta kun minä en allekirjoita lineaarista aikakäsitystä, niin se ei voi olla sitä.
(mjaa)
Minä kyllä säilytin absoluuttisen kokemuskykyni, absoluuttisesti kyllä.
Ilmaan jääminen ja Lufthansan kerosiinipilvessä köhiminen, pelti kourassa ja rätti toisessa, se olo oli vaan ylimaallisen leijuva ja rajaton. Lukeminen itse tapahtumana vaikutti olevan se raja, joka hankasi tietoisuuden seinämiä siinä määrin, että kuvittelin etten ymmärrä vaikka todellisessa keinorealismissa ymmärsin enemmän kuin tajusinkaan.
Eikä ollut eka kerta.
Tuli vaan niin elähdyttävästi mieleen viimeisin oma Berliinin matkani, jonka aikana ei tullut vastaan muita peltilätkiä kuin kadunviitat vaikka nekään eivät peltiä olleet, mutta rätillä tuli kyllä pyyhittyä vähän yhtä sun toista, virtuaalisesti ja ohi.
Kerosiinin hajussa on kyllä ihmeellisen monta kerrosta....
Pitkän pohdinnan jälkee olen sitä mieltä, että mitään mieltä ei kannata olla. Veikkaan kuitenkin tuon vastenmielisen rutinan olevan niiden tapahtumien summa, joiden sisällä minä itse olen. Minä vain heräsin hetkeksi täydellisestä unesta.
(reps)
Herääminen täydellisyydestä toiseen on yhtä tuskallinen tapahtuma kuin syntymä. Syntymä on traumoista suurin. Syntymä tuhoaa meidät jo lähtökuoppiin. Me emme millään keisarinleikkauksella voi välttää sitä, että maailma nielaisee meidät, paiskaa lattialle ulvomaan.
(cuul)
Heti tämän trauman jälkeen me alamme kehittää erilaisia sovelluksia ja strategioita, joilla kasaamme ympärillemme todellisuuden lavasteet. Facebook on niistä käsittämättömin keivaus.
(reps)
Siis veivaus.
Tutkin maailmaani, jonka tunnistan itseni rakentamaksi. Kaikki tuntematon siinä ahdistaa minua. On kuin olisi jotain muutakin kuin minä. On kuin olisi voimia, joita en kykenisi hallitsemaan. Kun menetän kykyni hallita elämääni, se suistuu radaltaan.
Siinä kohtaa mä saan yleensä kiksit.
(reps)
Tuntemattomaa kohtaan asetan rajatun moodin ja tutkin asiaa niin kauan, kunnes mmärrän sen mitä en itsessäni ymmärtänyt. Kaikissa tapauksissa lähtökohta on aina minä. Tämä on lähes sietämätön loppupäätelmä, joka romuttaa koko minun maailmankuvani.
(naurua)
Ei vittu nyt pitää hakea bisseä! It¨s nice to be back.
(reps)
Ihan tässä vanha psykiatri liikuttuu kun kuulee kuinka paljon avohoito saa nykyään aikaan.
Demonstraatio
Liityin Faceen heti Berliinin jälkeen. Ymmärsin jotain tapahtuneen minussa. Jokin rakenne minussa oli hajonnut matkalla maaliin. Se mies, joka lähti liikkeelle muiden mukana, tuli yksin maaliin. Se oli järisyttävä tunne. Kaikki mennyt oli karissut niille 42 kilometrille kuin Via Dolorosalle.
Keräsin ydinjoukon kasaan. Aivan kiinni minuun. Sitten päivitin itseäni. He eivät tunnistaneet minua. He eivät tienneet kuka ja mikä minä olin. Kirjoitin kuin enkelit kirjoittavat. Sitten kiristin ruuvia.
(reps)
Demonstraationi ei antanut mitään itselleni, mutta paljon muille. Muistan joskun seuranneeni pöytäkeskustelussa kolmea eri keskustelua samaan aikaan. Söin pelmenejä ja join viiniä. Mäti oli saatanan hyvää.
(reps)
On kuin seisoisin ajan virrassa tähdet pääni yllä. Kaikki tuntuu tapahtuvan juuri sillä vauhdilla ja sykkeellä, joka lähentelee lepotilaa.
(naurua)
Ja funtsikaa! Mä en käytä edes huumeita.
(reps)