Joka paikassa jaetaan vinkkejä miesten/naisten iskemiseen ja treffailuun ja sitten miten saada suhde onnistumaan. On alkanut vahvasti tuntumaan siltä ettei edes kiinnosta aloittaa suhdetta kun sen onnistuminen ja siinä oleminen on niin vaikeaa ja eroja tulee jatkuvasti. Ympärillä kyllä jaksetaan vaahdota pariutumisesta ja lasten hankkimisesta aivan kuin yksin eläminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto ja ihmisarvoa alentava seikka. Mitä enemmän ikää on tullut sitä enemmän vaaleanpunaiset linssit on haalentuneet ja on alkanut nähdä asioiden oikeat puolet eikä suostuisi mukautumaan aivan kaikenlaiseen toiseen puolesta.
Ei kiinnostusta suhteeseen
sinukka
15269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Mitä enemmän ikää on tullut sitä enemmän vaaleanpunaiset linssit on haalentuneet ja on alkanut nähdä asioiden oikeat puolet eikä suostuisi mukautumaan aivan kaikenlaiseen toiseen puolesta."
Täysin samat ajatukset.
Naiset etsii miehestä pelkkää rahaa, omaisuutta ja statusta. Kaiken lisäksi naisilla on kriteerit revitty jostain "Koska olen nainen, voin aina vaatia hieman enemmän"-Cosmopolitanista.
"Naiset etsii miehestä pelkkää rahaa, omaisuutta ja statusta. Kaiken lisäksi naisilla on kriteerit revitty jostain "Koska olen nainen, voin aina vaatia hieman enemmän"-Cosmopolitanista."
Varmaan oot ihan sikana naisia tuntenut ja niiden kanssa ollut, kun näin varmaksi voit sanoa.
Oljella on kiva leikkiä, voi tehdä siitä vaikka nukkenaisen itselleen.
Vinkit perustuvat yleensä toisten torjuntaan, dissailuun, oman arvon osoittamiseen, siihen että etsitään vikoja toisesta että voi 'leikkisästi' pilkata.
Kuntosalilla rapaaminen ja turhien muotivaatteiden ostelu lisääntyy. Sitten kun on omaa arvoa nostettu riittävästi - miehillä lihaksia, naisilla vähemmän läskiä, ja hienommat vaattet - niin, ohhoh, yhtäkkiä omat vaatimukset pomppaakin pari pykälää ylöspäin. Ne jotka olisi aikasemmin kelvanneet ovatkin roskaa nytten.
Iskuvinkit. Lopputulos on ihmiset ovat enemmän yksin ja seksin määrä vähenee.
Ihmisillä vihaavat muissa ihmisissä niitä ominaisuuksia mistä vihaavat itsessään, mistä ovat tulleet hyvin tietoisiksi itsessään.
Kun ihmiset yksinäisyydessään aloittavat erilaisia itseparannusprojekteja, he päätyvät vihaamaan muita ihmisiä yhä enemmän.
Ihminen on todella outo eläin.
Pitää paikkansa sen osalta, että kun olen tehnyt paljon työtäni kroppani eteen niin halveksun lihavia naisia enkä sellaisen kanssa seurustelisi ikinä.
Tuo vaatimusten pomppaaminen saattaa perustua seurustelun pelkoon. Koska elämä on vietetty näytön edessä, niin enää ei osata seurustella. Sitten kun kohtaa sopivan ihmisen, ei välittömästi osaakkaan löytää oikeita sanoja. Omaa käyttäytymistä ihmettelee, mutta jälkikäteen perustelee itselleen ja muille väärällä selityksellä, että ei toinen vastannut omia mieltymyksiä tai vaatimustasoa.
En sanoisi, että aiemmin kelvanneet olisivat mitenkään roskaa oman kehittymisen jälkeen. Pikemminkin eri sektorilla. Kehitys on vaan muuttanut minäkuvaa ja samalla mielikuva sopivasta seurustelukumppanista on muuttunut. Liikunnan ja hyvän ravinnon tuoman terveen olon mukana tajuaakin, että olisi kiva, jos kumppanikin yrittäisi vähän pidentää elinikää ja väistää sairauksia.
Jos taas on vaikka alkanut lukea paljon tietokirjoja ja klassikkoromaaneja, niin saattaa huomata, että suurin osa ihmisistä on lopulta aika tylsiä ja ajatuksiltaan rajoittuneita, eikä sellaisen kanssa välttämättä jaksaisi olla, joka ei sivistä itseään. Kaikenlaisia esimerkkejä löytyy.
Eikö sitä jokainen vähän ihmettelisi, jos vaikkapa Sauli Niinistö seurustelisi Johanna Tukiaisen kanssa, tai Tarja Halonen Matti Nykäsen? Nuo nyt ovat ääriesimerkkejä isoilla henkilöiden välisillä kuiluilla, mutta pienemmätkin kuilut voivat olla merkittäviä.
Tää on niin totta!
Vaatimukset, viha jne on usein pelkoa uutta ja erilaista tunne-elämää kohtaan.
Sama täällä. Olin ennen melkein 100 kg painava nainen. Sain itseni helvetinmoisella rääkillä ja herkkulakolla laihaksi. En todellakaan tyydy läskiin mieheen.
Ihmettelen että miten varsinkin ujommat ihmiset pystyvät elämään parisuhteessa kun minulle tuottaa suuria vaikeuksia keksiä yhteisiä puheenaiheita tai yhteistä tekemistä edes muutaman tunnin treffeille. Ei tekemiseksi riitä pelkkä paneminen kun siihen nyt ei mene kuin korkeintaan yksi tunti.
Eihän parisuhteessa tarvitse puhua toiselle, riittää että on olemassa jossain, että voi sanoa seukkaavansa. Status ennenkaikkea.
Minä olen nykyisin jopa tyytyväinen että on tullut parisuhdekuviot väitettyä. Nuorempana olin aika epätoivoinen mutta nykyisin olen hyvöksynyt asian ja jopa nauttimaan elämästä.
Asiaan tietenkin vaikuttaa se että 40:n rajapyykki on ylitetty joten voidaan sanoa että juna meni jo.
Totta kai nelikymppinen tai vanhempikin voi löytää suhteen mutta uuden suhteen. Jos nelikymppisenä ei ole koskaan seurustellut niin silloin voidaan sanoa että sitä ihmistä ei ole seurusteluun tarkoitettukaan.
Kyllä sun mieli vielä muuttuu.
Ei mullakaa oo mitää intoo alottaa uutta suhdetta kenenkään kaa vaik kaikil kavereil on poikkikset. Mä oon vaan saanu tarpeeks kaikest siit draamast. Sinkkuna on paljo mukavampaa olla...... ;)
Itselläni sitä ikää ei juurikaan ole, mutta ne pinkit lasit olen jo ajat sitten heivannut vittuun.