Kävin tänään miettimään että paras ystäväni on juuri sellainen nainen ketä yritän etsiä. Aikoinaan ystävystyttiin kun molemmat seurusteltiin ja siihen ystävyys asteelle se jäi ja ollaan oltu ystäviä 3-4v.
Molemmat olemme koittaneet löytää ns sitä oikeaa mutta onko voinnutkin käydä niin että se oikea onkin ollut kokoajan nenän edessä?
voimme jutella tunteja, käymme sillointällöin syömässä,leffassa, pidetty leffa iltoja jne ja 3-4v on jo oppinut tuntemaan toisen aika hyvin.
Nyt vain mieitin että kannattaako lähtä riskeeraamaan ja ottamaan asia puheeksi?
Muutenkin tilanne on jotenkin outo koska olen pitänyt/pidän henkilöä nimenomaan ystävänä mutta olen kyllä aika varma että olisimme hyvä pari kun asiaa olen nyt miettinyt.
Molemmat olemme koittaneet löytää ns sitä oikeaa mutta onko voinnutkin käydä niin että se oikea onkin ollut kokoajan nenän edessä?
voimme jutella tunteja, käymme sillointällöin syömässä,leffassa, pidetty leffa iltoja jne ja 3-4v on jo oppinut tuntemaan toisen aika hyvin.
Nyt vain mieitin että kannattaako lähtä riskeeraamaan ja ottamaan asia puheeksi?
Muutenkin tilanne on jotenkin outo koska olen pitänyt/pidän henkilöä nimenomaan ystävänä mutta olen kyllä aika varma että olisimme hyvä pari kun asiaa olen nyt miettinyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisin veikata, että nainen ei osaa ajatella yhtä järkevästi..
Ehkä yks asia mikä myös sai miettimään asiaa oli se että vähän aikaa sitten hän suuttui minulle selvästi kun kerroin että olin ollut erään toisen naisen kanssa kahvilla mitä ei ole aikasemmin tapahtunut.
No niin, selvästi haluaa enemmän kuin ystävyyttä.
Harvemmin onnistuu. Yleensä naiset haluavat asiat tietyssä järjestyksessä:
1) tutustuminen jännittävään mieheen
2) tulinen romanssi
3) vakiintuminen, miehen kasvaminen perheenisäksi
Tuttu ja turvallinen mies harvemmin "sytyttää"...ei vain ole kipinää. Järkevää tietysti olisi tutustua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta semmoista on elämä :)
Olen aina pitänyt siitä kun jossain vanhoissa lauluissa kerrotaan "ystävästä" tarkoittaen rakastettua. Kai se on ajastaan jälkeenjäänyttä ajattelua mutta edelleen uskon ja toivon että jokin ystävyyden ja rakkauden sekoitus olisi se paras lähtökohta. Voisin jopa jättää ne kipinät niille jotka niitä kaipaavat.
Voihan se kipinä leimahtaa samantien kun "Raja" on ylitetty? Kun kuitenkin olette olleet jo monta vuotta ystäväni niin kyllä sekin kertoo jo jotain. Harvemmin ystävinä ollaan jos toisesta ei pidä.. Yleensähän ystävät ovat toistensa kaltaisia