kotimaahansa. (siis ensimmäisen hylätyn) hakemuksen jälkeen. Olen kuullut asiasta ristiriitaista tietoa.
Voiko joutua odottamaan oleskelulupaa
dsdddd
20582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä voi,riippuu tapauksesta,miten on tullut maahan,onko paperit ok.yleensä valitetaan vielä ja saa jäädä odottamaan,mutta voibmyös joutua kotimaahansa ja saada esim 2 v maahantulokiellon suomeen ja muihin shengen valtioihin..
o.k kiitos.
Käsittääkseni voi. Ainakin meillä meni niin että jollei olisi tullut myönteistä päätöstä, niin olisi tullut automaattisesti maasta poistaminen. Siis jos ei halua valittaa päätöksestä. Maasta poistamisen lisäksi kai aika yleinen tuo maahantulo kielto kahdeksi vuodeksi. Ainakin jos jotain pientäkään häikkää papereissa. Meillä meni viivumi vanhaksi ennenkuin alettiin edes hakea lupa..
Oleskelulupahakemus kun on jätetty, niin voi oleskella laillisesti käsittelyn ajan. Niin olen ymmärtänyt.
Ps. Täällä on muuten Suomessa asumisesta asiallinen ja yksityiskohtainen blogi: www.asumaansuomeen.fi
Henkilö, joka on jättänyt oleskelulupahakemuksen voi myös odottaa sitä Suomessa ja myös valituksen aikana. Tämä on tarkistettu lakimieheltä.
Jos tuo olisi elämän suurin asia on ihminen jo aika syvällä. Mikä pakko se on Suomessa odottaa jos kotipuolessa elää kaikki ystävät ja tuttavat?
Mikä Suomessa olisi niin paljon parempaa tai mikä olisi se syy ettei voi mennä kotimaahansa odottamaan kuten lähes kaikki normaalit ulkomaalaiset tekisivät.
Epätoivo?!
..tuo joutuu kotimaahansa on todella outo ajatus, lähes kaikki rakastavat kotimaataan olipa mistä päin maailmaa tahansa.
No jaa. Me muutettiin Briteistä Suomeen. Ensin 3 kuukautta turistiviisumilla ja sitten haettiin oleskelulupaa. Sitähän ei herunut, koska pykälien mukaan oleskelulupaa täytyi hakea kotimaasta käsin.
Niinpä vaimo sitten karkoitettiin ja piti käydä se Japanissa naimassa. Rakkaus kotimaata kohtaan ei ainakaan kummankaan meidän mieltämme lämmittänyt.
Saitte siis 3 kuukauden turistiviisumin. Mahtava juttu, joskus ei saa sitäkään jos olisi ensi kertaa tulossa maahan.
Oleskelulupaa ei normaalisti saa parisuhteen vuoksi jos ei ole ensin naimisissa.
Normaaliin käytäntöön kuuluu kysyä esimerkiksi missä ja miten tapasitte, kuinka kauan olette olleet yhdessä jne.
Itse menin naimisiin ulkomailla eikä Suomeen muutossa ollut mitään ongelmia koska suhde oli virallistettu jo vuosia aiemmin. Tuolloin virkailijan on helpompi päätellä onko kysymyksessä lumeliitto vai ei, nopea pikarakkaus joka voisi loppua myös yhtä pikaisesti.
Maiden lakeja tulee ymmärtää. Lait on tehty suojaamaan ns. "hyvinvointiyhteiskuntaa". Valtio ei halua lisärasitteita lumeliittojen tuomista kustannuksista. Harva pari asuu yhdessä kolmea vuotta lumeliitossa ennen oleskeluluvan hakemista. Toki moni voi asua yhdessä viisivuotta lumeliitossa kunnes puoliso saa pysyvän oleskeluluvan, mutta harvemmin noin tapahtuu.
Jos ihmiset rakastavat toisiansa ei vuosi tai kaksi ole liian pitkä aika olla yhdessä seurustellen ja sen jälkeen voi tehdä päätöksen naimisiin menosta.
Etäsuhteet ovat haastavia. Kuinka tunnet vastapuolen jos kirjoittelet ja puhut puhelimessa? Moni kakku päältä kaunis.
Nykyisen lainsäädännön sisällön vuoksi voi joutua tekemään tietynlaisen riskiarvion mennessään naimisiin ilman että tuntisi tulevaa puolisoaan riittävästi.
Jos ei itse tunne riittävästi miten poliisilaitos voisi tuntea tehdessään lupapäätöksen? Tuosta syystä seurusteluaika ennen naimisiin menoa on myös tarkkailun alla.
Japanilainen ei varsinaisesti tarvitse turistiviisumia Suomeen, mutta yhtämittainen oleskelu ilman oleskelulupaa on rajattu tuohon kolmeen kuukauteen.
Minua närästää ihan periaatteesta, että ihmiset pakotetaan naimisiin, että oleskelulupa heltiää. Etenkään kun nykyinen vaimoni ei kuitenkaan ennen avioliittoa seurannutta oleskelulupaa ollut oikeutettu mihinkään sosiaalietuuksiin. Valtio tavallaan pakottaa naimaan "sian säkissä", joten onkos sitten ihme, että monikulttuuriset liitot eivät tahdo kestää.
Olen kuullut paljon juttuja noista haastatteluista, joissa testataan suhteen aitoutta. UVI:lle kuitenkin riitti opiskelutodistus, että molemmat opiskelimme samassa opinahjossa. Virallista yhteistä vuokrasopimustakaan kun ei ollut. Tietysti asia olisi ratkennut todistettavalla kahden vuoden avoliitolla, mutta kun vuorotteluvapaa loppui ja piti palata töihin. Eli kaikilla ei ilman hankalia seuraamuksia ole mahdollisuutta moiseen. Expatit sitten erikseen.
Lopuksi vielä totean, että minusta kahden vuoden eri maissa asuttaminen on silkkaa kiusan tekoa valtion taholta eikä pelkkää sosiaaliturvan väärinkäytön ehkäisyä. Jos se olisi vain sitä, voisi karkoituksia helpottaa pikaeron sattuessa.
Meillä vaimo haastateltiin aikoinaan konsulaatissa, kun jätettiin oleskelulupahakemus. Ihan simppeleitä juttuja, tunteeko sukulaisia, mitä työtä mies tekee, missä asuu, minkälainen talo. Itseltäni ei kysyneet mitään. Paprut lähti Suomeen, migriin soitin ja kyselin käsittelyajoista, sanoi että selvät tapaukset käsitellään nopeasti, ja tottatosiaan oleskelulupa tuli alle viikossa. Itse asustelin tuolloin vaimoni maassa, ja oli tullut käytyä lukuisia kertoja aiemmin. Tästä on jo kymmen vuotta aikaa.
Turistiviisumin saanti taas on aina tiukassa, nykyään kuulemma tulee helpommin, kun Suomen tädit ei enään käsittele niitä turistiviisumihakemuksia.
Suomen viranomaiset toivovat, että oleskelupaa haettaisiin lähtömaassa. Kaikkein varmin ja viranomaisten toivoma tapa on mennä ulkomailla naimisiin, legalisoida ja käännättää avioliittotodistus Suomen viranomaisten ymmärtämälle kielelle ja tämän jäljeen hakea oleskelulupaa lähtömaassa sijaitsevassa Suomen asioita hoitavassa lähetystössä. Ylläpidän aiheeseen liittyvää sivustoa osoitteessa www.asumaansuomeen.fi
Olen kirjoittanut tästäkin aiheesta yksityiskohtaisesti neuvoen.
Lähtömaalla tarkoittanet kotimaata, koska homma piti hoitaa Japanista käsin, vaikka vaimo asui Lontoossa.
Noinhan me sitten teimmekin. Tosin suurin osa maailman maista kuului jo tuolloin, vuosituhannen alussa ns. apostille-sopimuksen piiriin, joten avioliittotodistus sellaisenaan kelpasi kotikuntani maistraattiin.
Pieni kiemura oleskeluluvan hakemisessa oli japanilainen virkailija Suomen Tokion lähetystössä, joka kieltäytyi jollain verukkeella ottamasta oleskelulupahakemuksen asiakirjoja vastaan. Minun piti soittaa ulkoministeriöön, että akka saatiin noudattamaan sääntöjä.
Kyseinen virkailija oli luultavasti Maeda-san, joka tunnettiin tuimana ja naisia itkettavana henkilona. Kyseisen vanhemman neidon edessa on varmasti kaatunut useampi Suomeen muuttohalu, kun heikompitahtoinen hakija on peljastynyt Maedan toksaytyksia. Olen kuullut tapauksista joissa han on ensin itkettanyt puhelimessa hakijaa ja sitten hakijan vanhempien soittaessa naita. Legendaarinen Maeda on jo elakkeella.
No jopas...
Olet täysin oikeassa. Tiedän tapauksia, joissa toisessa maassa oleskellessaan hakijan on kotimaastaan asti pitänyt hakea oleskelulupaa Suomeen, vaikka kaikki suurlähetystöt sen voisivatkin hoitaa.
Toki aina kannattaa hakea ensin lähtömaasta ja näin se usein hoituukin. Suomen viranomaiset ovat myös hallintolain nojalla velvollisia neuvomaan oikean paikan hakemukselle.
Teidän tapaus on kyllä ollut mielenkiintoinen.
Suurin osa hoituu helpolla ja normaalisti. Suurimmalla osalla kotimaa on myös lähtömaa.
Sehän on selvää miksi se hakemus pitää jättää omassa kotimaassaan, koska Suomen lähetystö tekee yhteistyötä kyseisen maan viranomaisten kanssa, ja saa helpommin hakijasta tiedot, kuin mitä saisi esimerkiksi Suomen Lontoon suurlähetystö Japanista. Minusta teillä meni ihan mutkattomasti tuo homma loppujen lopuksi. Esimerkiksi Filippiineillä pelkän avioliiton virallistamis prosessi voi viedä reilut 2 kuukautta, pitää käydä maasta muutto seminaarit lisäksi, suurlähetystölle lähetetään hakijasta kaikki taustatiedot maan turvallisuusviranomaisilta, lisäksi haastattelu suurlähetystössä Suomalaisnaisten toimesta ( ei nykyään, Norja hoitaa). Suurlähetystöllä on myös lähtökohtana, että oleskelulupaa haetaan lähtömaasta käsin avioliiton jälkeen, ei siis tulla Suomeen turistiviisumilla hakemaan sitä. Toisaalta nykyään juuri noiden seikkojen vuoksi migrissä Filipinojen hakemukset meneekin nopeasti etiäpäin ja lupa voi tulla yllättävän nopeasti, meillä siihen meni alta viikko ja näin olen monelta muultakin kuullut.
Ja senhän tietää, et jos oleskelulupahaastattelun pitää suomalainen nainen, niin ne hiivap***ut ei halua nähdä ainakaan suomalaisen miehen onnea.
No onneksi Migrissä käsittelijä olikin mies. Lähetystö vitkutteli paprujen lähettämisen kanssa lähes kuukauden, Migrin ystävällinen herrasmies hoiti luvan alta viikossa.
Ai niin Norja lähetystö hoitaa nykyään hakemukset etipäin ja haastattelut, kuullut paljon kehua. Menee sujuvammin ja nyrpistelyjä ei näy, ilmeisesti nämä Suomen suurlähetystön "ystävälliset" naishenkilöt on siiretty asiakirjojen säilytysosastolle lajittelemaan postia ja odottamaan ansaittuja eläkepäiviään.
Järki voitti