en jaksa enää eroja

Nyt olisi hyvä paikka ilmoittaa tulottomalle, varattomalle, aikuisettomalle miehellesi että saa pakata, saa lähteä ja saa kadota ihan oikeasti.

Ehkä rakentavammin katsottuna... Ihan hyvä veto olisi laskea teidän kahden aikuisen "antaminen" yhteiseen talouteenne ja sen jälkeen sanoa, että "voit ihan hyvin itse säästää oman osuutesi tuosta arjesta ylijäävästä osuudesta meidän yhteisesti sopimasta kalliista reissusta"

Se on poispilattu kakara ja isosti onkin. Sinä olet antanut ihan liikaa periksi kun se tuollaista esittää. Aloituksesi antaa ymmärtää ihan taloudellisen hyväksikäytön hyväksymistä... onko noin? Ihan kamala tilanne sinulle oikeasti.... vaikka olenkin todella pitkän linjan "kaikki on korjattavissa ihminen", niin tähän on vähän pakko sanoa että "pois pois pois".

Anna kenkää sille! Miten ihmeessä katsot tuollaista kiristystä? Miehesi ei välitä lainkaan teidän yhteisestä taloudesta ja sinun hyvinvoinnistasi!

Ole vain onnellinen, kun noin helposti pääsit keskenkasvuisesta tyypistä eroon! Äläkä MISSÄÄN tapauksessa päästä häntä enää elämääsi!!!!

Mutta sinähän sitä kuitenkin siedät eikö totta? Hän miehenä heijastaa sitä, miten itseäsi arvostat ja mitä parisuhteelta toivot. Sinä kertatoisensa jälkeen vaan itse valitse hänet pitää, suostua hänen kiristykseensä ja olet opettanut hänelle, että juuri se sinuun tehoaa. Sinä annat uhkailut anteeksi, siedät sitä, että sinua kiristetään, olet osoittanut kerta toisensa jälkeen, että sinulle tosiaan saa tehdä niin.
Ehkä sinulla on alhainen käsitys rakkaudesta? Tai itsestäsi?
Sillä kiristys on alhaista, ja alhaisia ihmisiä pitävät pitävät itseään alhaisina ja se toinen on pelkkä heijastus.

Saatko nyt jo anteeksi itseltäsi, mitä ikinä olet tehnytkään (omasta mielestäsi), että sinusta on tullut niin huono, että et tiedä edes silloin mitä tehdä, kun voit pahoin?
Vai vieläkö teidän yhteinen traditionne pitää huolta sinun rangaistuksestasi ja ansaitsetko sinä hyvyytesi martyyrikruunulla jatkossakin?

Koska olet ajatellut, että olisit rakkauden arvoinen? Mutta jos yksinäisyys on kamalinta mitä tiedät, ja se että jäisit ajatustesi kanssa itsenäiseen elämään, ja elämässäsi ihan itsesi ja oman rakkautesi varaan, on varmasti jatkettava. Sama se on, jos jatkossa valitset tuolta pohjalta, valitset vain seuraavan pyövelin rangaistuksiasi käytäntöön panemaan.

Tosin. Kaikessa on riskinsä. Jos lakkaa huolimasta paskaa eikä ole varma ansaitseeko hyvää, saattaa yksinäisyydestä muodostua pysyvä olotila.
Itse tosin olen katsonut, että paapon ennemmin itseäni, hoivaan, juhlin, elän, tuhlaan rahani itseeni ja olen itsekäs, kun aikuisen paskan mikään. En ehkä usko ansaitsevani rakkautta, koska minua ei ole kukaan koskaan oikeasti rakastanut, mutta toisaalta, en enää usko ansaitsevani sitä tyhjyyttä ja sontaläjääkään: se tie tuli kahlattua läpi. Olen ehkä jossain määrin onneton, mutta en enää niin onneton, kun ostaessani tietä vapauteen.
Ja tietty, voihan vaan olla, että koska haaskasin vuosia turhaan, ei ole enää ketään jäljellä ja jos minua joskus odotti joku, se on aikaa sitten mennyt. Kaikille ei ole ehkä ketään, mutta sitten pitää hyväksyä yksinäisyys.

Anteeksi, mutta ei riitä ymmärrystä on-off-suhteilijoille. Erotkaa, jos muutenkin riitelette noin paljon!

Et Ilmoita meille lukijoille mikä laki tai määräys (uskonto, uhkaus miehen perheeltä, mikä?) pakottaa sinua olemaan tuon tason yrjon kanssa. Yrjon, jota kukaan muu nainen ei koskettaisi edes pitkällä kepillä!

Jos taas huolellisesti harkiten ja täysin vapaaaehtoisesti elätät ja olet tuon yrjon kanssa, on vaikea ymmärtää miksi sinä valitat!

Miksi elätät jotain idioottia. Veikkaan että miehes on juoppo ja sinä elätät sitä.