Apua! Olen juuri eronnut 2pienen lapsen yh. En halunnut elämän menevän näin. Nyt kuitenkin on hyvä olla ja olen löytänyt tasapainon elämäämme.
Ongelmana on ajatus uusista treffeistä, uudesta tuttavuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä.
Tällä hetkellä se ei ole millään tasolla ajankohtainen, saati edes mahdollinen. Haluan keskittyä itseni eheyttämiseen ja lapsiin täysillä, mutta... Kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja lämpöä. Olen mielestäni kaunis, pitkästä aikaa jopa iloinen ja huumoriakin löytyy. En jaksa enää murehtia pikkuasioita, olen kokenut ihan tarpeeksi tässä elämässä.
Pelkoni liittyy uusien ihmisten tapaamiseen. Viimeisistä treffeistä on yli 10 v aikaa ja olin silloin vielä hyvin nuori. Nuoruudessani miehiä oli joka sormelle, enkä todellakaan ollut ujo. Tavattuani mieheni (ex-mieheni) en ajatellutkaan enää muita miehiä. Olin ajatellut, että ei enää tarvitse treffailla, eikä aloittaa alusta... toisin kävi.
Toisaalta palan halusta tutustua uusiin ihmisiin, mutta toisaalta en ole valmis ja se pelottaa. Miten, missä, kenen kanssa...??? Tiedän, ajan kanssa, mutta.....
Ongelmana on ajatus uusista treffeistä, uudesta tuttavuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä.
Tällä hetkellä se ei ole millään tasolla ajankohtainen, saati edes mahdollinen. Haluan keskittyä itseni eheyttämiseen ja lapsiin täysillä, mutta... Kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja lämpöä. Olen mielestäni kaunis, pitkästä aikaa jopa iloinen ja huumoriakin löytyy. En jaksa enää murehtia pikkuasioita, olen kokenut ihan tarpeeksi tässä elämässä.
Pelkoni liittyy uusien ihmisten tapaamiseen. Viimeisistä treffeistä on yli 10 v aikaa ja olin silloin vielä hyvin nuori. Nuoruudessani miehiä oli joka sormelle, enkä todellakaan ollut ujo. Tavattuani mieheni (ex-mieheni) en ajatellutkaan enää muita miehiä. Olin ajatellut, että ei enää tarvitse treffailla, eikä aloittaa alusta... toisin kävi.
Toisaalta palan halusta tutustua uusiin ihmisiin, mutta toisaalta en ole valmis ja se pelottaa. Miten, missä, kenen kanssa...??? Tiedän, ajan kanssa, mutta.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eron jälkeen tuo läheisyyden ja lämmön...ylipäätään toisen ihmisen kaipuu on suuri...
itse olen pikkuhiljaa siihen sopeutunut...omat lapseni on jo isoja ja ihan samalla tavalla pohdin treffailun aloittamista...
annoin kuitenkin ajan kulua koska pelkäsin haavoittuvani uudelleen ja näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä että ensin opettelin elämään lasten kanssa...ja yksikseni.
Nyt erosta on reilu vuosi ja olen tavannut mukavan miehen jonka kanssa "harjoitellaan" treffailua...vaikka vuosi oli raskas niin luulen että se oli vain hyväksi...sain vanhat asiat käsiteltyä myös itsekseni, lapset sopeutuivat tilanteeseen ...vaikka minullakin on ikää jo yli 40v koen kuitenkin että elämää on vielä edessä eikä ole kiirettä mihinkään!
"Ujo"
Tiedän mitä tarkoitat, olen kokenut aika lailla saman.
Lähdin treffailemaan ja huomasin, että maailma on muuttunut 20 vuodessa aika paljon. Pinnallisuus ja epärehellisyys on selvästi lisääntynyt.
Monet miehet eivät halua tutustua ihmiseen vaan ulkokuoreen ja kun me molemmat ollaan hyvännäköisiä, niin ole varovainen.
En ole lähtenyt seikkailuihin enkä lähde, niitä kyllä olisi tarjolla.
Sänkyyn yritetään huijata monella tavalla.
Ole varovainen ja järki päässä.