Lentäköön nyt vaikka tänne, josko olisi asiantuntevaa porukkaa kuulolla ^-^
Eli olen miettinyt mitkä soittimet ovat aivan erityisen vaikeita häviöllisille pakkausformaateille, kuten mp3, ac3, tahi atrac, pakata, jotta ne kuuloistaisivat mahdollisimman samanlaatuiselta kuin alkuperäinen pakkaamaton materiaali. Mikä taas sitten on ns. helppoa materiaalia? AC-3:sta olen kuullut että se keskittää valtaosan biteistä sille alueelle millä ihmiskuulo on tavallisella ihmisellä kriittisin, jättäen siten vähemmän bittejä alemmalle bassolle ja ylemmälle diskantille, jos siis täytyy tehdä valinta materiaalia pakatessa.
Eli olen miettinyt mitkä soittimet ovat aivan erityisen vaikeita häviöllisille pakkausformaateille, kuten mp3, ac3, tahi atrac, pakata, jotta ne kuuloistaisivat mahdollisimman samanlaatuiselta kuin alkuperäinen pakkaamaton materiaali. Mikä taas sitten on ns. helppoa materiaalia? AC-3:sta olen kuullut että se keskittää valtaosan biteistä sille alueelle millä ihmiskuulo on tavallisella ihmisellä kriittisin, jättäen siten vähemmän bittejä alemmalle bassolle ja ylemmälle diskantille, jos siis täytyy tehdä valinta materiaalia pakatessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laajakaistainen kohina ei pakkaudu juuri lainkaan tai ainakaan pakkaus ei muistuta juurikaan alkuperäistä kohinaa.
Sitten nuo äänenkäsittelytavat - mitä pakataan enemmän ja mitä vähemmän ja mikä otetaan kokonaan pois - riippuu ennenkaikkea koodekista. Veikkaisin että AC-3 pakkauksiakin on erityyppisiä riippuen koodekin tekijästä. Hienosäädetyt pakkaajat juuri käyttää noita inhimillisiä kuulorajoja ja psykoakustiikkaa vähentämään tarpeetonta tietoa - ne eivät oikeastaan vaikuta siihen itse pakkaustekniikan paremmuuteen tai huonommuuteen vaan ovat enemmänkin pakkaustekniikan fiksuja sovelluksia...
Soittimista vaikein taitaa olla säröinen hevikitara jonka aaltomuoto on niin rikkonainen että se pakkautuu todella heikosti, toinen on hihat jonka avulla useimmiten tunnistaa onko kyseessä mp3 vai originaali vaikkei mikään muu sitä kertoisikaan ... Katselinpa tuossa tekemiäni mp3-koodauksia samalla pakkerilla ja asetuksilla ja heviosaston keskimääräinen bitrate oli 201kbs ja pop-osaston keskimääräinen pakkaus oli 163kbs...
Helppoa materiaalia ovat ne tyylit joissa aaltomuodot ovat pehmeitä ja toistuvia monikerroiltaan. Esimerkikiksi jousisoittimet ja syntsat pakkautuvat todella hyvin.
Tietenkään musiikkia ei pakata "soitinkohtaisesti" joten kokonaisuus on se joka ratkaisee. Pahimmat kohtaamani biisit ovat ehdottomasti heviosastolla sellaisissa kohdissa joissa on "meluvalli" tyylinen soitto. LAME heittää yleensä maksimipakkaukset päälle niissä kohdissa. Jousisoittimilla ryyditetty pehmeä ja hillitty laulukohtaus sitten saataakkin pakkautua kiltisti 128-160kbs välille ilman laadun kärsimistä.