Pitääkö puolisolle kertoa kaikki asiat vai onko sallittua salata asioita toiselta. Mitä sitten tehdään kun toinen jää kiinni valehtelemisesta asiassa josta on yhdessä sovittu? Mies jäi kiinni valehtelemisesta ja hän vähättelee asiaa koska hänen mielestään pikku asioista voi valehdella ja omasta mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää. Miten niin valehteleminen ei ole väärin? Miten suhde voi toimia jos toinen valehtelee. Jos valehtelee yhdessä asiassa niin kuinka paljon on vielä muita asioista joista hän valehtelee mutta ei ole vielä jäänyt kiinni?
Rehellisyys parisuhteessa
wr77
4784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin siitä seuraa luottamuspula ja se johtaa joskus suuriinkiin ongelmiin.
Mitä varten sitten piti valahdella, oliko siihen syynä mikä??
Miten sait selville että oli valahdeltu?
Totta puhut, luottamus m,enee muissakin asioissa, vaikka puhuisi tottakin, epäilyksen hyvä on kylvetty yhdelläkin vaikka viattomalla valhella. Valitettavasti se ei unohdu, kun kerrankin on valheesta jäänyt kiinni.
Käsittelen samaa asiaa, olen saanut erään valheesta kiinni ja on itsekin kerotnut valehdelleensa, nyt en enää tiedä mitä voin uskoa.
En ymmärrä miksi on pitänyt valahdella, en lainkaan. Mutta nyt sitten hiertää kaikessa, tapahtuipa tämä valahtelu sitten minkälaisessa suhteessa hyvänsä, sillä on vain ikäviä vaikutuksia.
Valehtelija ei saa luottamustaan takaisin oikein täydellisesti koskaan ja sana kiertää, niin että kukaan muukaan ei usko oikein tällaisen juttuja.
Vain perinpohjainen keskustelu tuosta valahtelusta voi edes jollakin tavalla auttaa etenemään vähän paremmin.
Ratkaisevaa on mikä on ollut "valehtelun" vaikuttimena. Ei kukaan voi jatkuvasti ladella suustaan "totuuksia" vaan koko elämä on siinä mielessä näytelmää, suurta draamaa.
Jos valehtelun vaikuttimena pääasiassa on itsekäästi ajaa omaa etuaan, esim. uskottomuus, niin ei sellaiseen ihmiseen voi enää luottaa. Mutta jos "valehtelun" vaikuttimena on ollut esim, suojella lastaan henkiseltä väkivallalta, niin onhan siinä vissi ero.
Tiedän ettei puolisoni aina suinkaan puhu totta, mutta tunnen hänet niin hyvin, että luotan hänen pyrkivän yhteiseen hyvään "totuutta" muunnellessaan.
Lähtökohtaisesti rehellisyys on se sääntö, jota noudatetaan - sehän on yksi toimivan parisuhteen peruspilareista. Asioista kertomatta jättäminen ja valehtelu ovat eri asioita, vaikka joissain tapauksissa lähentelevät toisiaan. Esimerkiksi pettäminen ja sen salailu voitaneen laskea jo valehteluksi, sillä oletusarvo suhteessa on sitoutuminen. Kaikkia asioita ei tarvitse jakaa kumppanin kanssa, sillä ihminen kaipaa myös omaa rauhaa ja tilaa, ja jokaisella on oikeus omaan sisäiseen ajatus- ja tunnemaailmaansa.
Valehtelua on myös ns. valkoiset valheet, joista jotkin voitaneen katsoa aiheellisiksi ja hyväksyttäviksi. Osa taas lepää arveluttavalla pohjalla.
On hyvin tapauskohtaista, onko teko väärin, ja senkin määrittelee jokainen henkilö ja pariskunta itse. Yksi valhe ei tee ihmisestä vielä patologista valehtelijaa, mutta useasti kiinni jääminen kyllä syö luottamusta.
Ei se nyt ihan noikaan mustavalkoista tarvi olla, että joko oot 100 % rehellinen tai sitten valehtelet.
Totta kai voi olla kertomatta asioita kumppanilleen, mutta niin kannattaa tietysti tehdä aina rehellisestä syystä, jotta se valinta ei ala painaa mielessä epäreiluutena.
Kaikenhan sä teet aina ITSELLESI ensin. Silloin kun susta itsestäsi tuntuu väärältä tehdä joku asia ja sitten olla kertomatta siitä kumppanillesi, niin totta helevetissä silloin kannattaa valita olla tekemättä.
Tyhmän rehellinen ei tarvi olla kun hiukan funtsii asioita ennen kuin menee toteuttamaan niitä käytännössä.
Kertomisen palkka on AINA se, että sä joudut vastaanottamaan toisen ihmisen reaktion. Ihan samoin kuin sekin joutuu ottamaan vastaan sun reaktiosi silloin kun se itse tunnustaa sulle jotakin.