Kärsitkö pelkoneuroosista? Miten siitä selviät? Pärjäätkö pelkosi kanssa omillasi vai rasitatko pelkoneuroosillasi lähesiäsi. Oletko pahimmillasi sellainen pelkoneurootikko, että kiellät oman pelkotilasi sysäten taakan lkäheistesi harteille muka kestääksesi oman pelkotilasi.
Pelkoneuroosi
???
19305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"lkäheistesi" piti olla läheistesi.
Jk. Anteeksi liian nopea näppäimistön näpsyttelyni.
Mitä sinä pellkäät?
Minultako kysyt?
Jos minulta niin kerron, etten nykyisin pelkää enää mitään. En elämässä, en kuolemisessa, en kuolemanikaan jälkeisessä elämässä. Olen täysin sinut kaikkien noiden osatekijöiden suhteen.
Mistä tiedät ettet vain kiellä itsessäsi pelkoa ja sysäät sen läheistesi niskaan?
Ai vont tu bii öloun!!!!! :SS
Tää ainakin pelkää yybeetä :P
Ja neuroosin syvyys näyttää olevan hirvittävä.. onneksi en oo sun pöksyissä.
Ai vont tu bii öloun!!!!!:SS
V***n sekop
päät. Otaatakaa pakollliset iltalääkkeenne ja mennkää nukumaan.
Niin, jos tää on olevinaan jotain huumoria nyt nyt kyllä menee jo vähän överiksi. Eli lääkkeet tai huilaamaan, kivassa paidassa :D
.
Se on hirvittävää jos on pakotettu kuulemaan tolkutonta älämölöä josta ei tule loppua ollenkaan
http://www.youtube.com/watch?v=aTBvsB7ohVk
.
Kärsin pelkoneuroosista. Ja sysään siitä osan muiden harteille, koska muut ovat sen aiheuttaneetkin, eli olin koulukiusittu ärrävikani ja kapeitten hartioitteni takia. Sitten minut on yritetty raiskata uimahallissa. En ole sen jälkeen uskaltanut mennä edes mökillä uimaan.
Korkeanpaikan kammosta. Se on aika vahva ja iskee esim. lomamatkoilla, niin, että meinaan pyörtyä, jos lapseni menee vaikka katsomaan kaiteeseen nojaten veteen tai alas jostain korkealta. jalat alkavat vapista, lamaannun, saatan alkaa lähes itkeä. Korkeanpaikan kammo iski ensimmäisen kerran alle 30v. lomamatkalla Kreetalla, jolloin tuli istuttua skootterin takatarakalla kiemuraisilla vuoristoteillä. Jossain vaiheessa, mun oli pakko kävellä, ei pystynyt olemaan kyydissä.. Eli kyllä mä rasitan hermoilullani kanssaeläjiäni. Vaiva on pahentunut iän myötä. Yritän kätkeä sen, mutta kyllähän sen huomaa vähintään naaman väristä.. En kiellä pelkotilaani, koska sitä on vaikea piilottaa.
Mulla on korkeanpaikan kammo. Yleensä se iskee lomamatkoilla parvekkeella, arkisin uskallan olla parvekkeella. Saatan alkaa itkemään ja vapisemaan lomalla. Kammo iski ensimmäistä kertaa n. 10 vuotta sitten, olin lomamatkalla muistaakseni Kreetalla, olin skootterin kyydissä vuoristoisella tiellä. Piti hypätä pois ja kävellä. Vaiva on pahentunut iän myötä. Rasitan kanssaeläjiäni sillä, koska sitä on vaikea piilottaakaan.
http://p.twimg.com/A3viOEsCIAA6XSf.jpg:large
Sä sait otettua musta sitten kuvan silloin :( Onneks mun kauhistunutta naamaa ei näy..
Tulipa tosta mieleen vielä, että yks korkea paikka, jossa _en_ pelkää yleensä on parveke ;)
se taas on, kuten kirjoitin. Aika samanlaisia kokemuksia meillä muuten. Katotaan jos tänä iltana meistä löytyis lisää yhtäläisyyksiä ;)
Mä laittelin muihin aloituksiin jotain muitakin vastauksia, mutta valitettavasti tää heitti nyt mut ulos jostain syystä enkä taida enää jaksaa kirjautua.. Luehan noikin läpi, niin saadaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta taas vähän lissää ;P
Öitä!
En tiedä pelkäänkö mitään niin paljon, että sitä voisi neuroosiksi kutsua...
Yybeen tavoin pelkään kuitenkin jonkin verran korkeita paikkoja, kädet hikoaa jos ajattelenkin korkeuksia, mutta se ei vaikuta elämääni käytännössä muuten kuin, etten ole saanut tehtyä vaikkapa laskuvarjohyppyä, vaikka ajatus siitä ristiriitaisesti kiehtookin.
Pelkään myös heinäsirkkoja, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Saa kuittailla, olen kuullut kaikki mahdolliset kuittailut tuosta jo :) Ne ovat niin arvaamattomia, hyppivät minne sattuu, niljakkaat koivet... Yak. Muutenkaan en oikein tule toimeen pikkuötököiden kanssa, mutta eipä sekään oikein elämääni vaikuta. Saan listittyä hämähäkin tarvittaessa ilman kiljuntakohtausta, paitsi jos hämyri seikkaillee jossain iholla...
Onhan noita mitättömiä pelkoja varmaan vaikka kuinka, mutta suurin pelkoni on se, että rakkailleni tapahtuu jotain, erityisesti lapselle. Sen pelon kanssa on kaikkien vain osattava elää, mutta peloistani se on ehdottomasti voimakkain.