Mieheni sanoo, että tunteensa mua kohtaan ovat kuolleet. Takana pitkä liitto. Miehellä oli joku sivusuhde, mutta se on nyt ainakin katkolla, tähän liittyi voimakas ihastuminen. Ehkä sen rinnalla meidän arkinen rakkaus ei tunnu miltään. Silti itsestä tuntuu, etteivät ne tunteet häneltä kokonaan ole kuolleet. Elelemme pääasiassa sopuisasti, voimme halatakin, nukumme samassa sängyssä, tosin mies tulee myöhään sänkyyn ja saattaa nukkua välillä sohvalla eikä halua läheisyyttä. Seksiä on tosi vähän. Hän huomioi kyllä arjessa. Siksi oletan, että jotain välittämistä edelleen on. Itse toivoisin, että tämä on ohimenevää. Ero on ollut puheissa, ihan vakavammallakin tasolla, mutta toistaiseksi seuraava puoli vuotta katsellaan. Eropapereita ei ole jätetty. Elättelenkö turhaan toivoa? Miten kannattaisi olla, niin kuin ei mitään vai yrittää keskustella (menee jankkaamiseksi), yrittää korjata puutteitaan vai mitä? Mies ei halua, että nyt mitään aloitteita seksiin, tai muutenkaan esim. yhteiseen matkaan. Tuntuu, että hän haluaa vain korostetusti nyt etsiä vikojani, ehkä perustella niilläkin suhteen loppua. Teot ja puheet ovat kuitenkin usein ristiriitaisia. Vai onko tämä nyt tässä?
Ei rakkautta - onko totta?
Hiipuvaa rakkautta
8383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se ole totta - mikäli olisi, eropaperit olisi jo jätetty.
Siinä olet oikeassa, että voimakkaan ihastumisen rinnalla pitkän parisuhteen rakkaus ei "tunnu miltään". Kyseeessä lienee itsensä etsiminen, ja ehkä se esiintyy tietynlaisena ikäkriisinä.
Tuollainen "puolen vuoden katseleminen" on kyllä huono vaihtoehto. Suosittelen, että alatte työstää itsellenne parempaa parisuhdetta (pariterapiassa) tai sitten hakeudutte aktiivisemmin eri suuntiin kohti avioeroa.
Pariterapiaa ollaan aloiteltu, eli ei pelkästään peukaloita pyöritellä.
Miehesi ajatukset taitaa kuitenkin olla toisen naisen luona? Ei halua sun kanssa seksiä, nukkuu sohvalla, ei halua läheisyyttä, ei lähde matkalle eli välttelee sua. Kyllä hänellä tunteita varmasti suakin kohtaan on, mutta niin on toista naistakin kohtaan. Hankala homma, jos mies ei halua asiasta puhua. Parisuhdeterapia varmasti auttaa ainakin sua. Haluaako mies sinne ihan tosissaan vaan lähteekö vain sun mieliksi ja sun rauhoittamiseksi?
Varmaan ajattelee sitä toista, toinen vaan teki ainakin toistaiseksi stopit. Aluksi lähti pariterapiaan mun rauhoittamiseksi, mutta itse kyllä ehdotti, että haluis itsekin jutella kahdestaan terapeutin kanssa eli jonkinlaista omaakin halua lienee.
Kirjoitinkin tuonne toisaalle että meillä tilanne se että mies haluaa erota koska ei enää kuulemma rakasta. Sanoo että rakkaus on loppunut mutta välittää edelleen. On muuttamassa pois. Teot on kuitenkin muuta...nukutaan samassa sängyssä, seksiäkin on, huomioi arjessa kuten ennenkin. Epäilen hänellä olevan masennusta, itse ei tätä myönnä. Kesän mittaan tissuttelu lisääntyi ja nyt syksyllä se on vaan pahentunut. Lisäksi on jättäny ainoan harrastuksen eikä käy juuri missään muualla kuin töissä. Takana meillä reilu 10 v:n liitto. Itsellä vaikea uskoa että rakkaus niin vain on loppunut. Kesän alussa meillä oli yksi episodi, aloin kulkemaan omissa menoissani mitä en aiemmin tehnyt. Uskon tämän jotenkin mieheen vaikuttavan. Luulin, että tästä päästiin yli kun loppu kesä meillä oli oikein hyvää aikaa, syksyllä tilanne taas meni huonompaan kun tuo juominen oli kuvioissa.
Kyllä se on loppu, mikä on loppu. Niin siinä kävi. Kuolen. Tuntuu, etten kestä, minä vieläkin rakastan. Olo on niin hylätty ja paska. Ihan parilla treffeillä ja puhelimen ja netin välityksellä valmis hyppäämään tuntemattomaan, en ymmärrä eikä ymmärrä muutkaan asiasta kuulleet. Voiko tuollainen kantaa? Itse uskoo, että voi.
Voi kantaa :) Mun kohdalla kantanutkin. Huonoon suhteeseen ei kantsi jäädä kenenkään. Niitäkin ihmisiä on, joiden kanssa elämä tuntuu kaikista haasteistakin huolimatta hyvältä. Aaltopituus on sama, ja se myös tuntuu, sen tuntee :) Monien kanssa ei ole, eikä sitä voi millään ilveellä parantaa.
Jotenkin hassua, että yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen sen huonon suhteen vasta tunnistaa. En minäkään toista väkisin halua pitää.