Lapset vai parisuhde

Jos 50% pariskunnasta haluaa lapsen ja 50% ei, silloin lasta EI hankita tuohon avo/avioliittoon.
On väärin lasta kohtaan hankkia hänet perheeseen jossa tietää olevansa ei-toivottu. Tuo saa ajan kanssa aikaan liian paljon epäoikeudenmukaisuutta, vahinkoa ja surua kaikille osapuolille .

Lasta haluavan on jatkettava puolison etsintää. Aivan varmasti sellainen loytyy joka on valmis perheenperustamiseen johon liitty jälkikasvua.

Oletko varma, ettei miehesi muutaisi käsitystään lapsensaannista ajan myötä tai kun olet selittänyt hänelle kuinka paljon se sinulle merkitsee? Ehkä itse jättäisin miehen ja lähtisin etsimään uutta jos ei lapsensaannista päästäisi sopuun. Rakastaako hän varmasti sinua yhtä paljon kuin sinä häntä jos ei ehdottomasti voi hankkia edes yhtä lasta kanssasi? :) Kyllähän se suvunjatkaminen on sitä haluavalle ihmiselle aika suuri asia. Tietenkin itselläni on helppo sanoa kun en ole rakastunut ihmiseen, joka ei lapsia haluaisi.

Mutta itse kyllä tietäisin ennen pitkää (viimeistään vanhoilla päivillä) katkeroituvani jos en saisi lapsia sen vuoksi, että mies niistä kieltäytyy.

Joillekin se lapsettomuusasia on vaan selvää, sitä ei aika/henkinen kasvaminen muuta. Yleensä asiasta on jonkinlainen käsitys jo nuoruudessa. Itselleni on aina ollut selvää, ettei lapsia tule. Onneksi miehelleni tämä asia on täysin OK. Toki jos muuttaisin mieleni taikaiskusta (mitä tuskin tulee tapahtumaan), niin hänen puolestaa lapsi saisi tulla. Jos toinen osapuoli haluaa lapsia ehdottomasti ja toinen ei (ehkä ei kannata odottaa mielen muuttumista, jos sitä ei tapahdu), niin parempi etsiä uusi kumppani, joka haluaa niitä lapsia. Tämä on asia, jossa ei kannata tehdä kompromisseja tai sitä katuu myöhemmin.

Tässä tapauksessa kysymyksessä on vielä aika suuri ikäero, nainen siis on miestä vanhempi. Olen ilmaissut että haluan lapsen viiden vuoden sisällä - en ihan heti. Olen aiemmin itsekin ollut sitä mieltä, että ei lapsia, mutta vanhetessa mieli muuttuu. Kai. Toisaalta rakkautta on niin paljon, että en pysty näkemään itseäni kenenkään muun kuin tämän miehen kanssa. Mutta ilman miehen suostumusta lapsia ei tietenkään tehdä, siihen tarvitaan kaksi. Se ei käynyt edes mielessä.

En valitsisi lapsettomuutta.
Lapsettomuus voi kuolettaa rakkauden, jos jommalle kummalle lapsettomuus on raskas taakka.

Voi olla, että saisi "vähemmän rakastettavamman" puolison ja lapset.
Itse valitsisin tämän "vähemmän rakkaamman" ja lapset.

Elämä on jossain määrin arpapeliä ja joutuu ottamaan riskejä.
Mutta jos on terve nainen, niin lasten saanti onnistuu vaikka ei parisuhteessa olisikaan.

Että kyllä jotain aina käteen jää... itsellä olisi number one: lapset.