mies ei halua erota

Olemme ajautuneet tilanteeseen jossa tunnen olevani mieheni kämppis. Seksiä ei ole ja jos sitä joskus on mies työntää muutaman kerran, laukeaa ja lähtee suihkuun. Ei halua tyydyttää millään tavalla pyynnöistä huolimatta.
Ei ymmärrä minun elämäntapaani laisinkaan. Ennen viikonloppuisin känni päälle, tupakkaa ja roskaruokaa kunnes muutin elämäntapani ja aloin liikkumaan ja jätin alkon. Mies jatkanut tätä vanhaa tyyliä ja harvasepäivä saan kuulla kuinka typerää on syödä terveellisesti, treenata ja olla juomatta.
Moitteita tulee myös työstäni. Lähden aamu kuudelta töihin ja hyvällä tuurilla olen ilta kuudelta kotona. Tienaan enemmän kuin mieheni ja tämäkin häiritsee häntä. Laskut maksan, kotia yritän siivota jaksamiseni mukaan ja ruokaa teen, mutta ei riitä. Pitäisi kuulemma tehdä toisenlaista työtä, olla ennen häntä kotona jotta ruoka olisi valmista, koti siivottuna ja vaimo suihkunraikkaana.
Eräs päivä kyllästyin ja ilmoitin lähteväni pois. Mies itki ja pyysi jäämään. Itkuhuutoa puolin ja toisin tästä seurasi. Mies ilmoitti tärkeimmäksi syyksi miksen saa lähteä, koska hän ei pysty yksin maksamaan talomme kuluja. Rakkautta miestäni kohtaan en ole tuntenut aikoihin.
Lapsia ei ole eikä kuulu kummankaan tulevaisuuden suunnitelmiin. Vain omakotitalo, kaksi autoa ja metsää.
Olenko täys tyranni jos lähden vai jäänkö suhteeseen jossa ei ole rakkautta eikä läheisyyttä vaan halveksuntaa, moittimista ja riitelyä?
Tuntuu kuin asuisin ventovieraan kanssa. Alamäki alkoi kun jätin yhteisen harrastuksemme, alkoholin juonnin. Tajusin, että tämä oli ainoa asia joka meitä yhdisti. Nyt elämäntyylimme ovat täysin erilaiset ja olen todella ahdistunut.

Pahoitteluni sekavasta tekstistä, mutta olen täysin ulapalla koko tilanteesta.
8600
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kuulostat tehneen päätöksesi.
No, pelottaako sinua nyt lähteä omillesi, vai säälistäkö sinä suostut elämään elämää jota et itse haluaisi elää? Turha niitä lähtölupia on muilta kysellä, ja ala-arvoisinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä on sääliä häntä ja uhrata siten omakin elämänsä.

Voihan sitä toki lopettaa avioliittonsa niinkin, että hoitaa ensin yhteisen omaisuuden jaon selväksi, ettei kumpikaan jää taloudelliseen ahdinkoon sen eron takia. Se olisi aikuinen tapa erota: vastuun kantaminen loppuun saakka.

Sellaiselta pohjalta olisi sinunkin parempi ponnistaa omillesi, kun syyllisyyden tunne ei kolkuttaisi mielessäsi, ja mieskin pääsisi tekemään rauhassa surutyötä avioliittonsa päättymisen takia, kun asuntovelat ym. taloudellinen lasti on poistettu painamasta häntä maanrakoon.

Äänestä

Lähde nyt hyvä ihminen. Mikä sinua pidättelee?

Äänestä

Koskaan se, joka hyötyy enemmän ja tekee vähemmän, "ei halua erota". Mieti sitä.

Kuka tai mikä miestä estää raitistumasta ja rikastumasta omalla työllä, vaikkapa viikonloppuisin työskentelyllä? Mieti sitäkin.

Äänestä

Käy kattomassa mitä kirjoiteltiin tuonne avioliitto-puolelle rikkinäisen korjaamisesta. Menee kokolailla tarkalleen sinun tilanteeseen...

Been there, seen that... and came out of it.

Äänestä

Minulla on aikalailla samanlainen tilanne päällä, tai olen jo 2v pyörittänyt ajatusta päässä. Vaimoni on hyvä nainen tietyissa asioissa ja arki pyörii....mutta muuta yhteistä meillä ei olekkaan. Minulla on yksi lapsi entisestä suhteesta ja vaimoni ei tule toimeen sen kans, tai ei halua tulla :( Sitä kautta vihani on kasvanut vaimoani kohtaan, kun mottoni on et lapset ensin ja sitten naiset. Ei pese lapseni pyykiä, siivoa sen huonetta jne. Lapseni on vain vkl:sin.
Väistä mietin ettei riidelläkkään ollenkaan, isoimmat tingat on ettet ole imuroinut yms.. Tunteita ei ole ollut ja koskettaminen tuntuu pahalta. Seksi on unohtunut, tai harvakseltaan.
Tuntuu pahalta jättää, kun talo on naisen käsialaa ja kumpikaan ei tähän yksin voi jäädä. Vuosi sitten vaihoin työpaikkaa ja alaa. Nyt kävin yhen reissun vanhaa työtä tekemässä ja hätkähdin et samat ajatukset on mitä vuosi sitten. Silloinki oli ero mielessä ja kuinka helpompaa olisi olla yksin lapsen kanssa.

Nyt olen päättänyt ja illalla meinaan puhua vaimolle kun tulee töistä et haluan erota. Ei omaisuuden takia kannata olla yhdessä....

Äänestä

"Mies ilmoitti tärkeimmäksi syyksi miksen saa lähteä, koska hän ei pysty yksin maksamaan talomme kuluja"

No mitä ihmettä. Itkuraivareita puolin ja toisin, mutta minkä takia!? Kai nyt itsekin ymmärrät, ettei mies sinua kaipaa, vaan talolle maksajaa ja kohdetta, jota voisi haukkua ja syyllistää omasta huonosta elämäntavasta.

Talo myyntiin ja tavarat jakoon.

Äänestä

Avioliitossa on hyvin paljolti kysymys siitä mitä ITSE haluaa ja sietää. Olet itseäsi kohtaan tyranni, ellet eroa.

Äänestä

Sanoppa mihellesi se että kun hän tulee kotiin aikasemmin kuin sinä niin silloin miestekee teille ruuana valmiiksi ja sinä pääset syömään kotiin tullessa. Miksi sinun pitäisi ruokaa tehdä aikuiselle miehlle kun hän voi sitä itsekkin tehdä ja lähde tuollaisen tyrännin luota mahdollisimman nopeasti ennen kuin katkeroidut. Kerroppa miehellesi että hänen seksuaalinen kestävyys ja halut eivät toimi kun ryyppää niin plajon ja se vaikuttaa seksuaaliseen toimintaa ja ei pysty tyydyttämään naistaan kunnolla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


no love kirjoitti:

Olemme ajautuneet tilanteeseen jossa tunnen olevani mieheni kämppis. Seksiä ei ole ja jos sitä joskus on mies työntää muutaman kerran, laukeaa ja lähtee suihkuun. Ei halua tyydyttää millään tavalla pyynnöistä huolimatta.
Ei ymmärrä minun elämäntapaani laisinkaan. Ennen viikonloppuisin känni päälle, tupakkaa ja roskaruokaa kunnes muutin elämäntapani ja aloin liikkumaan ja jätin alkon. Mies jatkanut tätä vanhaa tyyliä ja harvasepäivä saan kuulla kuinka typerää on syödä terveellisesti, treenata ja olla juomatta.
Moitteita tulee myös työstäni. Lähden aamu kuudelta töihin ja hyvällä tuurilla olen ilta kuudelta kotona. Tienaan enemmän kuin mieheni ja tämäkin häiritsee häntä. Laskut maksan, kotia yritän siivota jaksamiseni mukaan ja ruokaa teen, mutta ei riitä. Pitäisi kuulemma tehdä toisenlaista työtä, olla ennen häntä kotona jotta ruoka olisi valmista, koti siivottuna ja vaimo suihkunraikkaana.
Eräs päivä kyllästyin ja ilmoitin lähteväni pois. Mies itki ja pyysi jäämään. Itkuhuutoa puolin ja toisin tästä seurasi. Mies ilmoitti tärkeimmäksi syyksi miksen saa lähteä, koska hän ei pysty yksin maksamaan talomme kuluja. Rakkautta miestäni kohtaan en ole tuntenut aikoihin.
Lapsia ei ole eikä kuulu kummankaan tulevaisuuden suunnitelmiin. Vain omakotitalo, kaksi autoa ja metsää.
Olenko täys tyranni jos lähden vai jäänkö suhteeseen jossa ei ole rakkautta eikä läheisyyttä vaan halveksuntaa, moittimista ja riitelyä?
Tuntuu kuin asuisin ventovieraan kanssa. Alamäki alkoi kun jätin yhteisen harrastuksemme, alkoholin juonnin. Tajusin, että tämä oli ainoa asia joka meitä yhdisti. Nyt elämäntyylimme ovat täysin erilaiset ja olen todella ahdistunut.

Pahoitteluni sekavasta tekstistä, mutta olen täysin ulapalla koko tilanteesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu