Tämä on varmaan aika tyhmä tarina täällä pitkästä suhteesta eronneiden keskellä, mutta alkaa vaan suru painamaan, niin pakko saada purkaa tätä oloa. Pientä pohjustusta ensin, olen ollut vähän päälle 2v sinkkuna nyt ja olen siis 21v mies. Olen kokeillut löytää kaupungilta sitä rakkautta, niin päiväsaikaan erilaisista sosiaalisista tapahtumista, kuin baareista.
Nyt sitten huhtikuussa tein profiilin s24 treffeihin, olen laittanut viestejä yli 40:lle lähiseutujen naisille ja n.10 on heistä vastannut eli heikkoa on ollut sielläkin. Viestit ovat olleet muutakin kuin "moi, mitäs sulle" luokkaa, vaikka itse olen 2 sellaista aloitusviestiä saanutkin. Olen kaksilla treffeilläkin käynyt, mutta ei ole tuottanut tulosta. Ensinmäisen kanssa viesteiltiin n.1kk, kävimme treffeillä jolloin kyyditsin hänet kotinsa kohdille herrasmiehenä, viestittelimme n.3viikkoo jonka jälkeen hän "katosi" eli ei vastannut enää viesteihin eikä mihinkään. Ilmeisesti kiinnostus loppui...
Toisen treffiläisen kanssa viestittelimme 2viikkoo, treffasimme mutta itseään sporttiseksi urheilija tytöksi kehuva olikin varsin tuhti tyttö, ikä sentään piti kutinsa mutta en vain pysty jostain syystä lämpiämään ärrävikaiselle jumppapallolle, eli se jäi siihen.. Kuvankin olin saanut etukäteen, mutta kasvoista vain, ja hänellä oli kohtuu kapeat kasvot eli oletin että kroppakin olisi siro...
Noh, tällaisen pitkän sinkkuuden ja ainaisten epäonnistumisien myötä sitä alkaa ihastumaan koko ajan herkemmin vaikka tyhmää se voi olla ihastua liian kevyin perustein.. Jokatapauksessa aloitin erään muutaman kk:n kestävän kurssin, jossa sain vierustoverikseni todella kauniin tytön, ja mikä parasta, hän on muiden vieraiden joukossa se, jonka kanssa jutellaan ja nauretaan ja tehdään paritöitä.. Hän myös oma-aloitteisesti alkaa juttelemaan mulle, kuten minäkin hänelle ja meillä kemiat kohtaa varsin hyvin. Koska hänellä ei sormustakaan ole, niin ajattelin olisiko tässä nyt mahdollisuuteni, koska kaikista kurssiluokan pojista hän juuri minun kanssani juttelee ja huomioi ainoastaan minua. Ette arvaa onko ollut vaikea pidätellä ihastumista ja lopultahan se sitten tapahtuikin. Koska on perjantai vapaa, niin en halunnut viettää koko viikonloppua ilman yhteydenpitoa, ja ajattelin lisätä hänet kaveriksi fb:ssä, koska tiesimme toistemme nimet kuitenkin. Lisäsin hänet nyt sitten, odottelin vatsa perhosia täynnä mitä tapahtuu, ja minuutin kuluttua hän hyväksyi minut! Sitten äkkiä tytön etusivulle, ja silloin sen näin: ilmoitus että parisuhteessa henkilön ..... .......... kanssa...
Kyllä tuli pudottua pahasti maahan taas.. Eikä se oikeastaan vikani ole, koska ihastumiselle ei mitään mahda, mutta kyllä surettaa ja harmittaa, eikä huvittaisi enää koko kurssillekkaan mennä taas maanantaina koska ei ole enää kiinnostusta mihinkään. Voi miksi ei ihmistä voi onnistaa... En sitten tiedä minkä takia hän edes on niin sosiaalinen minua kohtaan, kumpa ei olisi ollut niin ei olisi tätäkään murhetta tarvinnut kokea...
Nyt sitten huhtikuussa tein profiilin s24 treffeihin, olen laittanut viestejä yli 40:lle lähiseutujen naisille ja n.10 on heistä vastannut eli heikkoa on ollut sielläkin. Viestit ovat olleet muutakin kuin "moi, mitäs sulle" luokkaa, vaikka itse olen 2 sellaista aloitusviestiä saanutkin. Olen kaksilla treffeilläkin käynyt, mutta ei ole tuottanut tulosta. Ensinmäisen kanssa viesteiltiin n.1kk, kävimme treffeillä jolloin kyyditsin hänet kotinsa kohdille herrasmiehenä, viestittelimme n.3viikkoo jonka jälkeen hän "katosi" eli ei vastannut enää viesteihin eikä mihinkään. Ilmeisesti kiinnostus loppui...
Toisen treffiläisen kanssa viestittelimme 2viikkoo, treffasimme mutta itseään sporttiseksi urheilija tytöksi kehuva olikin varsin tuhti tyttö, ikä sentään piti kutinsa mutta en vain pysty jostain syystä lämpiämään ärrävikaiselle jumppapallolle, eli se jäi siihen.. Kuvankin olin saanut etukäteen, mutta kasvoista vain, ja hänellä oli kohtuu kapeat kasvot eli oletin että kroppakin olisi siro...
Noh, tällaisen pitkän sinkkuuden ja ainaisten epäonnistumisien myötä sitä alkaa ihastumaan koko ajan herkemmin vaikka tyhmää se voi olla ihastua liian kevyin perustein.. Jokatapauksessa aloitin erään muutaman kk:n kestävän kurssin, jossa sain vierustoverikseni todella kauniin tytön, ja mikä parasta, hän on muiden vieraiden joukossa se, jonka kanssa jutellaan ja nauretaan ja tehdään paritöitä.. Hän myös oma-aloitteisesti alkaa juttelemaan mulle, kuten minäkin hänelle ja meillä kemiat kohtaa varsin hyvin. Koska hänellä ei sormustakaan ole, niin ajattelin olisiko tässä nyt mahdollisuuteni, koska kaikista kurssiluokan pojista hän juuri minun kanssani juttelee ja huomioi ainoastaan minua. Ette arvaa onko ollut vaikea pidätellä ihastumista ja lopultahan se sitten tapahtuikin. Koska on perjantai vapaa, niin en halunnut viettää koko viikonloppua ilman yhteydenpitoa, ja ajattelin lisätä hänet kaveriksi fb:ssä, koska tiesimme toistemme nimet kuitenkin. Lisäsin hänet nyt sitten, odottelin vatsa perhosia täynnä mitä tapahtuu, ja minuutin kuluttua hän hyväksyi minut! Sitten äkkiä tytön etusivulle, ja silloin sen näin: ilmoitus että parisuhteessa henkilön ..... .......... kanssa...
Kyllä tuli pudottua pahasti maahan taas.. Eikä se oikeastaan vikani ole, koska ihastumiselle ei mitään mahda, mutta kyllä surettaa ja harmittaa, eikä huvittaisi enää koko kurssillekkaan mennä taas maanantaina koska ei ole enää kiinnostusta mihinkään. Voi miksi ei ihmistä voi onnistaa... En sitten tiedä minkä takia hän edes on niin sosiaalinen minua kohtaan, kumpa ei olisi ollut niin ei olisi tätäkään murhetta tarvinnut kokea...
Vastaukset 5
Vanhimmat
voihan VOIHAN se olla että ovat eroamassa tms, menee huonosti. Mutta älä nyt silti ala iskemään, ja mene silti kurssille, omaksi parhaaksesihan se on ja alunperin kurssille menit varmaan muiden syiden kuin tyttöjen takia, vai?
Itsellä on aika hyvin pitänyt paikkaansa se että se tulee kohdalle silloin kun vähiten odottaa. Liiallinen innokkuus voi myös karistaa osan ehdokkaista.
Niin no sekin... En tietenkään ala ketään iskee tai mitään vielä, siitä se soppa vasta syntyis kun alkasin sitä uupumatta yrittää ja yrittää vaikka toista ei kiinnostas. Ja kyllä minä sinne menen, tuntuu vaan niin ikävälle mennä kurssille katselemaan häntä tietäen että hän voisi olla minun, mutta joku toinen kerkes ensin. Enkä todellakaa tyttöjen takia sinne menny, tuntu vaan uskomattomalle heti eka päivänä et omasta ryhmästä löyty tuollainen tapaus.
Pitää nyt tosiaan seurata tilannetta, ehkä se on parempikin et pitkä vklp edessä, ei kirpaise niin paljoo mennä sit kurssille kun saanu miettii päänsä selväks :) Mut vittu silti tätä ihmisen paskaa rakkauselämän onnee....
Äähh! Nauttisit, kun vielä olet vapaa:) Mene salille ja hanki koira, syö terveellisesti, nuku hyvin, käy shoppailemassa, käy uimahallissa jne.... ainaki minut tekee tuollaiset asiat onnelliseksi:D
Oon nauttinu jo vapaudesta tarpeeks :D Aivan älytön rakkauden tuska on itsellä eikä mikään oo ikävämpää kuin katsella miten omilla kavereilla on onnelliset suhteet ja mitenkä kivaa niillä on kun on joku joka välittää kun taas itsellä ei ketään ja jokainen yritys menee metsään.. Exä ois kyl vinkumassa takaisin mut 2 kertaa yritettiin eikä onnistunu kummallakaan kertaa niin en kolmatta kertaa enää hairahda.
Ei onni tule etsien, vaan eläen. Olet nuori ja varmasti eteesi tulee se suuri rakkaus, joka vie polvet alta ja saa perhoset vatsanpohjassa lentelemään. Ja niitä rakkauksia voi elämäsi varrella olla vaivaksi asti.
Olen vanha, kaksi kertaa eronnut nainen, kahdesti ollut kihloissa. Viimesin kihlaus päättyi keväällä kestettyään noin viisi vuotta. Joka rakkaus on tuntunut alkaessaan päästä varpaisiin ja suhteet on alkaneet yllättäen.
Kun oikea ihmine osuu kohdallesi, ei ajalla ja paikalla ole väliä, se on menoa silloin.
Nauti nyt vapaudestasi vielä kun pystyt!