seitsemän kuolemansyntiä

Minä en ole ahne...

Mietitään mitä kaikkea ahneus tarkoittaa?

Olenko ahne jos tahdon koko ajan harrastaa ja oppia uutta? Kaikki harrastukseni liittyvät tällä hetkellä omien taitojen lisäämiseen. Onko se ahneutta?

Pitäisikö ihmisen maata flegmaattisena ja olla haluamatta mitään?
Vai tarkoittaako tuo kohtuullistamista? Me kaikki olemme vain ihmisiä ja tietyssä määrin jokaisesta noista hyötyä.

Esim. ylpeys on myös osa itsesuojeluvaistoa. Ja himo on myös himoa elämää kohtaan. Kun kaikki himo katoaa, ihmisestä tulee tahdoton ja onneton. Tila jossa ihminen ei halua enää mitään.

Nuo on kaikki hyviä kohtia ja niitä on syytä miettiä.
Tälläkin palstalla näkee äärimmilleen vietyä himoa vain yhteen asiaan joka saattaa haitata jo ihmisen muutakin elämää. Liian yksipuolista tulkintaa.

"Kohtuus kaikessa" on myös hyvä sanonta.

Syyllistyn toisinaan kaikkiin muihin, paitsi himoon ja ylensyöntiin. Jos olisin himojen vietävissä, olisin nussinut jonkun käytetyn naisen kanssa välittämättä terveydestä ja kunniasta tuon taivaallistakaan. Mielestäni ihmisen pitää osata kontrolloida himonsa eikä toimia kuten primitiiviset esi-isämme.

Ylensyöntiä en myöskään allekirjoita. Joskus syön jotain herkkuja, mutta yleisesti ottaen minulla on myös ruuan suhteen hyvä itsekuri.

Tunnustan olevani ajoittain ahne, laiska, ylpeä, kateellinen ja vihainen. Nämä ominaisuudet ovat varmasti tulleet esille kirjoituksissani.

Minun lempisyntini on ylpeys, viha ja kateus.
En juuri kärsi edes himosta ja ahneudesta.
Silloin kun ylensyön, teen sen kunnolla.