Vähän outoa kysellä tätä täältä mutta eipä oikein muualtakaan voi ilman että kyselyn kohde paljastuu, esim. ystäväpiiriini :)
Eli olen n. 35 vee mies ja tapailen n. 30 vee naista joka on omien sanojensa mukaan hitaasti lämpeävä eikä ole koskaan rakastanut ketään miestä. Oikein mukava nainen kyseessä mutta välillä hieman viileän tuntuinen tavatessamme mutta olen suhteuttanut sen siihen että hän on hitaasti lämpeävä. Minulla on yhdessä hauskaa ja se on isoin syy miksi hänen seurassaan viihdyn koska hän saa minut hyvälle tuulelle... bonuksena kauneus ja hyvä seksi vielä päälle ;) Eli seksiä olemme harrastaneet kahdesti-kolmesti (vähän riippu miten lasketaan) ja meillä on fyysistä kontaktia ihan kivasti kuitenkin kun alkukankeus häviää tavatessamme. Olemme tavanneet nyt viisi kertaa ja tapaamiset kestäneet 2 tunnista vuorokauteen vaihtelevasti. Niin ja tapasimme siis neljä viikkoa sitten.
Taustat minulla sellaiset että olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa (10v ja 3v) joissa totuin siihen että nainen heittäytyy seuraani heti alussa hyvin voimakkaasti ja kummallakin on selkeä alkuhuuma (joka olisi kummassakin tapauksessa jatkunut ellei minun elämässäni olisi tapahtunut niin isoja muutoksia että pilasin kaiken mutta se on eri juttu se) mutta tässä uudessa "suhteessa"(?) nainen on sanonutkin että hän ei halua edetä nopeasti ja (onneksi) on suoraan sanonutkin että häntä hieman ihmetyttää, jopa ahdistaa tämä tilanne joten olenkin nyt löysännyt hieman yhteydenpitoa ja antanut hänelle aikaa. Nainen on seurustellut kolmesti elämänsä aikana eikä ole sanojensa mukaan rakastanut ketään miestä ikinä eikä ole asunut kenenkään kanssa yhdessä.
Statuksemme on kuulemma "hengaillaan" mikä on mulle ihan ok ja tänä vkloppuna kun tämä nainen tulee luokseni yöksi aion kysyä tarkoittaako tämä että siihen saa silloin liittyä muitakin henkilöitä. Itse olen ehkä niin typerän vanhanaikainen että haluan keskittyä yhteen henkilöön, mutta jotenkin on nyt alkanut mietityttämään onko nainen tosissaan ja arka vai onko hän vain tyytyväinen siihen että tämä "hengailu" jatkuu loputtomasti.
Eli millaisia kokemuksia teillä on parisuhteiden alkamisesta kun toinen on ns. nopea aloittaja ja toinen on hitaasti lämpeävä? Mulla ei tosiaan ole muuta kokemusta kuin se että kaikki tapahtuu nopeasti ja viikon sisällä ollaan lähes kuin paita ja peppu... ja nyt on tilanne ihan erilainen. Sanotaanko että nyt ollaan neljässä viikossa tämän naisen kanssa siinä tilanteessa missä oltiin exien kanssa ehkä vuorokauden kohdalla.
Pidän itse nopeata alkua "parempana" jo ihan vaan siksi että elämä on liian lyhyt sellaiseen kyräilyyn ja pähkäilyyn vaan voisin ihan suoraan muuttaa esim. yhteen asumaan vaikka parin kuukauden seurustelunkin jälkeen - koska sitten viimeistään näkisi millainen toinen oikeasti on. Ehkä olen siinä vähän outo :) Eniten harmittaisi se että pidän itseäni tavallaan varattuna yhdelle ihmiselle vaikka vuoden verran ja sitten kävisikin ilmi että toinen onkin ihan eri ihminen mitä olen ymmärtänyt ja sitten tulisi ero.
Ja tärkeä kysymys: onko teillä kokemusta parisuhteista naisen kanssa joka sanoo että ei ole rakastanut ikinä ketään miestä? Itsellä ainakin itsetunto sai silleen kolauksen kun nainen tuon ihanan vilpittömästi kertoi eli en usko että hän pystyisi sitten minuakaan ikinä rakastamaan koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi kuin keskiverto jamppaakaan... tosin nainen on sanonut että hän on aina sotkeutunut kilttinä tyttönä ikäviin miehiin ja olen rivien välistä aika selkeästi ymmärtänyt että minä olisin ehkä ensimmäinen "normaali" mies hänen elämässään.
Mielipiteitä kiitos... toivottavasti tästä sai kopin, en oikein ilkeä kavereilta kysellä koska parisuhde ei ole vielä alkanut (kun me vaan kuulemma siis "hengaillaan") ja en koe fiksuna temppuna purkaa tällaisia intiimejä yksityiskohtia naisesta(ni?) ihmiselle joka tietää hänet. Toivon että saisin mielipiteitä asiasta täältä. Kiitos! :)
Eli olen n. 35 vee mies ja tapailen n. 30 vee naista joka on omien sanojensa mukaan hitaasti lämpeävä eikä ole koskaan rakastanut ketään miestä. Oikein mukava nainen kyseessä mutta välillä hieman viileän tuntuinen tavatessamme mutta olen suhteuttanut sen siihen että hän on hitaasti lämpeävä. Minulla on yhdessä hauskaa ja se on isoin syy miksi hänen seurassaan viihdyn koska hän saa minut hyvälle tuulelle... bonuksena kauneus ja hyvä seksi vielä päälle ;) Eli seksiä olemme harrastaneet kahdesti-kolmesti (vähän riippu miten lasketaan) ja meillä on fyysistä kontaktia ihan kivasti kuitenkin kun alkukankeus häviää tavatessamme. Olemme tavanneet nyt viisi kertaa ja tapaamiset kestäneet 2 tunnista vuorokauteen vaihtelevasti. Niin ja tapasimme siis neljä viikkoa sitten.
Taustat minulla sellaiset että olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa (10v ja 3v) joissa totuin siihen että nainen heittäytyy seuraani heti alussa hyvin voimakkaasti ja kummallakin on selkeä alkuhuuma (joka olisi kummassakin tapauksessa jatkunut ellei minun elämässäni olisi tapahtunut niin isoja muutoksia että pilasin kaiken mutta se on eri juttu se) mutta tässä uudessa "suhteessa"(?) nainen on sanonutkin että hän ei halua edetä nopeasti ja (onneksi) on suoraan sanonutkin että häntä hieman ihmetyttää, jopa ahdistaa tämä tilanne joten olenkin nyt löysännyt hieman yhteydenpitoa ja antanut hänelle aikaa. Nainen on seurustellut kolmesti elämänsä aikana eikä ole sanojensa mukaan rakastanut ketään miestä ikinä eikä ole asunut kenenkään kanssa yhdessä.
Statuksemme on kuulemma "hengaillaan" mikä on mulle ihan ok ja tänä vkloppuna kun tämä nainen tulee luokseni yöksi aion kysyä tarkoittaako tämä että siihen saa silloin liittyä muitakin henkilöitä. Itse olen ehkä niin typerän vanhanaikainen että haluan keskittyä yhteen henkilöön, mutta jotenkin on nyt alkanut mietityttämään onko nainen tosissaan ja arka vai onko hän vain tyytyväinen siihen että tämä "hengailu" jatkuu loputtomasti.
Eli millaisia kokemuksia teillä on parisuhteiden alkamisesta kun toinen on ns. nopea aloittaja ja toinen on hitaasti lämpeävä? Mulla ei tosiaan ole muuta kokemusta kuin se että kaikki tapahtuu nopeasti ja viikon sisällä ollaan lähes kuin paita ja peppu... ja nyt on tilanne ihan erilainen. Sanotaanko että nyt ollaan neljässä viikossa tämän naisen kanssa siinä tilanteessa missä oltiin exien kanssa ehkä vuorokauden kohdalla.
Pidän itse nopeata alkua "parempana" jo ihan vaan siksi että elämä on liian lyhyt sellaiseen kyräilyyn ja pähkäilyyn vaan voisin ihan suoraan muuttaa esim. yhteen asumaan vaikka parin kuukauden seurustelunkin jälkeen - koska sitten viimeistään näkisi millainen toinen oikeasti on. Ehkä olen siinä vähän outo :) Eniten harmittaisi se että pidän itseäni tavallaan varattuna yhdelle ihmiselle vaikka vuoden verran ja sitten kävisikin ilmi että toinen onkin ihan eri ihminen mitä olen ymmärtänyt ja sitten tulisi ero.
Ja tärkeä kysymys: onko teillä kokemusta parisuhteista naisen kanssa joka sanoo että ei ole rakastanut ikinä ketään miestä? Itsellä ainakin itsetunto sai silleen kolauksen kun nainen tuon ihanan vilpittömästi kertoi eli en usko että hän pystyisi sitten minuakaan ikinä rakastamaan koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi kuin keskiverto jamppaakaan... tosin nainen on sanonut että hän on aina sotkeutunut kilttinä tyttönä ikäviin miehiin ja olen rivien välistä aika selkeästi ymmärtänyt että minä olisin ehkä ensimmäinen "normaali" mies hänen elämässään.
Mielipiteitä kiitos... toivottavasti tästä sai kopin, en oikein ilkeä kavereilta kysellä koska parisuhde ei ole vielä alkanut (kun me vaan kuulemma siis "hengaillaan") ja en koe fiksuna temppuna purkaa tällaisia intiimejä yksityiskohtia naisesta(ni?) ihmiselle joka tietää hänet. Toivon että saisin mielipiteitä asiasta täältä. Kiitos! :)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jättäisin tuollaisen pähkäilijän heti omiin oloihinsa "hengailemaan". Itse tutustuin tai kyllä hän vieläkin rämpii kuvioissa samanlaiseen tekstari naiseen joka tavallaan seurustelee kanssani vain tekstareilla. Kyselee kaikki päivän tapahtumat mutta tapaamiset on heelvetin vaikeita vaikka asumme melko lähekkäin.
Hän tuntuu samanlaiselta hengailijalta jolla vaan pitää olla joku kunnes se oikeasti huumaava ukko tulee eteen. Senverran paljon on seurustelusta kokemusta että tiedän kun kolahtaa niin kumpikin on kuin paita ja peppu ja se on räiskettä sekä ilotulitusta se yhdessä olo. Se ei todella ole mitään jurnuttamista et "katellaan"
Elämä on lyhyt tuhlattaviksi tuollaisiin emmä oikeen tiiä tyyppeihin. Oppikoon tuntemaan itsensä ja tunteensa ennenkun alkaa harjoittelemaan sitä seurustelua.
Minä taas juoksisin karkuun, jos miehen mielestä neljän viikon ja muutaman tapaamisen jälkeen pitäisi jo olla valmis sitoutumaan!
Minä olen tuollainen hitaasti lämpeävä, mies oli nopea. Jouduin pyytämään, että hän ei olisi niin usein yhteydessä, koska se ahdisti, enkä saanut koskaan tilaisuutta kaivata häntä. Onneksi mies oli fiksu ja osasi hillitä itseään. Tapailtiin n 3 kk ennen seurustelua jaseksiä oli vasta n 4 kk päästä. Tästä on jo aikaa, nykyään asutaan yhdessä.
"Alkuhuumaa" en ole koskaan kokenut, en tiedä millaista se on, mutta meillä on voimakas seksuaalinen kipinä ja mahtavaa seksiä joka päivä. Eli ei ole koskaan tullut eteen mitään alkuhuuman tai seksin loppumista tällä menetelmällä, fyysinen vetovoima lisääntyy vaan koko ajan.
Minä olen kyllä kokenut alkuhuumaa ja haluan kokea alkuhuumaa halutakseni ylipäänsä jatkaa tutustumista ihmiseen, myös seksi on tärkeää, mutta ajatus siitä, että muutaman viikon sisällä pitäisi laittaa hynttyyt yhteen tai edes alkaa puhua sitoutumisesta... ei, ei, ei! Eikä kyse ole siitä, että "etsisin parempaa" tai haluaisin voida luvalla sekstailla myös muiden kanssa, ei todellakaan, koska kukaan muu ei edes kiinnosta silloin jos olen johonkin ihastunut. Mutta eihän parisuhdetta perusteta ihastumisen varaan vaan ensin sen pitää kypsyä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, ja senkin jälkeen pitäisi vielä elää ensin arkea ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä.
Kokemukseni perusteella, jossa olen itse elänyt pitkään sinkkuna ja omaan monta pitkään sinkkuna elävää nasita ystävinäni: Hengailua valitettavasti yleisimmin käytetään syynä, jos vastapuoli ei ole "ihan riittävän kiinnostava", vaan toimii lähinnä seuramiehenä. Kysymys ei välttämättä ole unelmien prinssistä tai täydellisyyden tavoittelusta, tosi harvat ihmiset ovat vaan "luotuja toisilleen".
Riippuu kauanko se hengailu kestää. Itsekin haluan että ensin juttu on vain hengailua, koska en halua hypätä täysillä vakavaan seurusteluun. Haluan tuntea miestä ensin, en halua seurustella ihan tuntemattoman kanssa. Ei ole kyse siitä etteikö tyyppi olisi riittävän kiinnostava. En kuitenkaan halua siihen hengailuakaan jumittua, pari kuukautta on ihan ok siihen. Sitten jo tuntee sen verran että osaa sanoa siitä seurustelusta. Tapailuksihan tuota hengailua yleensä sanotaan.
Minä en halua mitään seuramiehiä. Joko olen tosissani tai sitten ihan selvä seksisuhde. Tosissani en siis tosiaankaan voi olla jos en tunne miestä vielä. Kuulostaa ihan pähkähullulta että olisin tosissani jonkun kanssa, johon tutustuin pari viikkoa sitten. Kaikilla on oma tyylinsä ja luonteensa. Kai minä olen jonkun mielestä hitaasti syttyvä. Olen sitä myös todella kiinnostavan miehen kanssa.
Itse olen hitaasti lämpeävä nainen. Olen tosin yhtä miestä rakastanutkin, vaikka siinä kesti pitkään. Siitä on melkein 10 vuotta mutta tavallaan rakastan häntä vieläkin, vaikka olen monet suhteet kolunnut läpi ja hän on saavuttamattomissa. Monet suhteet päättyvät juuri kohdallani noin, että mies ei vain jaksa enempää. Sen takia olen joka kerran jälkeen entistä varovaisempi ja vain oikeasti kiinnostuneet miehet jaksavat katsoa pidempään.
Ota se positiivisena asiana, että hänen tunteensa sinua kohtaan kasvaa hitaasti, mutta ne myöskin tod.näk. hälvenee hitaasti. Hän on sellaista tyyppiä (ehkä) kuten minä, että ei ihastu suin päin ja ihan kehen tahansa, mutta kun kerran vuosikymmenessä johonkin mieheen kiintyy, niin ei päästä irti tai kyllästy varmaan koskaan. Luotettava ja uskollinen.
Mutta sopivan ihmisen löytämiseen ja luottamuksen kasvattamiseen menee aikaa ja siitä syystä hitaasti lämpenevyys. Tällainen kertakäyttökulttuuri ei sovi meidän kaltaisille herkille ja väkevät tunteet omaaville, jossa katsellaan yhtä vähän aikaa ja sitten vain heitetään pois, kun ei enää jakseta. Sellainen hajottaa ihmisen. Taustalla voi olla suurta luottamuspulaa ihmisiin.
Vähän niin kuin nuotiota sytyttäessä. Jos yrität sytyttää sanomalehdellä niin se kyllä nopeasti roihahtaa, mutta myöskin sammuu yleensä aika nopeasti. Mutta jos tekee nuotion huolella, asettelee puut oikein, laittaa väliin kaarnaa ja vähän sanomalehteäkin, antaa nuotiolle happea ja sopivasti aikaa ja kärsivällisyyttä, niin se syttyy hiljaa ja lupaavasti ja palaa pitkän aikaa.
Edellinen miesystäväni, jota tapailin puoli vuotta, oli täysin eri mieltä luottamuksesta. Minun mielestäni lähtökohtaisesti en luota kehenkään ihmiseen paitsi itseeni. Luottamus pitää ansaita ja se ansaitaan teoilla, joiden todentamiseen menee aikaa. Eli luottamus syntyy toiseen ajan kanssa. Hän taas lähtökohtaisesti luottaa kaikkiin, ja jos joku pettää hänen luottamuksensa (kuten monet tekevät), niin sitten on paskempi juttu. En koskaan ymmärtänyt hänen logiikkaansa, ja noh, hänellä nyt ei muutenkaan tuntunut olevan juurikaan tunteita niin ihmekös, ettei ihmisten ikävillä teoilla tuntunut olevan juuri vaikutusta häneen. Meitä on moneen junaan.
Itsekin kyllä ahdistuisin ja juoksisin karkuun, jos joku haluaisi heti parin kuukauden jälkeen muuttaa yhteen. Ei ihmistä todellakaan tunne vielä parin kuukauden jälkeen. Tulisi olo, että toinen on jotenkin läheisriippuvainen tai muuten epätasapainoinen tunne-elämältään ja sellaisen kanssa nyt ei mitään suhdetta kannata aloittaa, ennen kuin on korjannut itsensä kuntoon.
En välttämättä sytyttäis sanomalehdellä nuotioo ja kaarnakin on huono sytyke välissä. Puut ristikoksi kuten hirsitalo. Isommat alle ja seuraavaan kerrokseen hyvin syttyviä kuusia jonka päälle jatketaan ristikkona vaikkapa koivua. Väleihin koivun tuohta ja pohjalle vuoltuja tervas lastuja. Syttyminen on varmaa jos vain puut ovat kuivia.
Ei muuta kuin makkarat tikun nokkaan ja pannukahvit tulelle.
Tuollaisen naisen haluan aina rinnalleni. Joka syttyy eikä ainoastaan savuta. Haluan tietää hänen tunteensa ja jos niitä en tiedä kyselyistä huolimatta saa hän etsiä paremman.
Ihmisestä joko pitää tai ei. Se tunne ei synny ajan kanssa. Ja lisään että en ole läheisriippuvainen en vain halua ketään variksenpoikaa (naista) elätiksi joka tarpeeksi kaikkea saatuaan lentää tiehensä paremmille apajille.
"Liityjäseneksi", hyvä kommentti, kuin omasta suustani.Itse tällä hetkellä tapailen miestä, joka muutaman tapaamisen jälkeen jo "tykkää hirveästi" ja "ikävöi koko ajan" ja nämä sanat saan kuulla monta kertaa päivässä monessa puhelussa. Itse en ehdi ikävöidä, koska kaveri antaa kuulla itsestään monta kertaa päivässä. Seksiä ei ole vielä ollut ja tod.näk. ei tule olemaankaan, sen verran alkaa jo ahdistaa. Kaveri suunnittelee yhteisiä viikonloppuja ja lomia ja paikkakunnan vaihtoakin, jotta näkisimme useammin. Olen yrittänyt selittää, että meikäläinen tarvitsee hitaan etenemisen ja tutustumisen ja kaveri on sanonut ymmärtävänsä pointtini, mutta silti... "ahdistelu" jatkuu, jopa yltyy. Taitaa tämäkin tutustumistyritys päättyä kuten aiemmatkin... Mikä teitä miehiä vaivaa, kun ette malta kunnolla tutustua, kiirehditte suhdetta ja tukahdutatte naisen käytöksellänne ennen kuin suhde edes kunnolla ehtii alkamaan? Läheisriippuvuutta?
Ihastuneet ihmiset haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja olla paljon yhteydessä. Se ei ole läheisriippuvuutta, vaan se kertoo sitoutumiseen ja rakkauteen kykenevästä ihmisestä.
Sinulla itselläsi taitaa vain olla sitoutumiskammoa ja kyvyttömyyttä ihastua nopeasti.
Miehiä ei siis vaivaa mikään, vaan ongelman ydin on sinussa.
Minulla on huono kokemus juuri tuollaisesta miehestä. Kaiken olisi pitänyt tapahtua kamalan nopeasti ja kaikki aika olisi pitänyt viettää yhdessä. Sitten kun homma loppui, ja loppuihan se aika nopeasti kun toinen koko ajan ahdisteli, niin sitten se itku ja poru ja kiristys vasta alkoikin. Ja mies paljasti, että hän itse oli heti tutustumisemme alkuvaiheessa käynyt panemassa jotain vanhaa hoitoaan. Ihan sama sille, oliko se totta vai yritys "kostaa" se, että halusin erota, minulle se kertoi joka tapauksessa samasta kuin miehen käytös ylipäänsä: äärettömän huonosta itsetunnosta, mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta.
Kyllä se ongelma on myös nopeasti ihastuvissa, koska kuten hyvin monesti olen joutunut toteamaan; näiden "ihastus" lakkaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Ja lähdetään uusille apajille noin vain jättäen toinen. Heillä on tapana puhua "huumasta" joka kestää 3-6kk jolloin viimeistään kyllästyvät ja lähtevät. Ihmissuhteet ovat heille vain pelkkää kertakäyttötavaraa. Ja sellaiset ihmiset on iso ongelma.
Kannattaa etsiä samanlainen takertuja vastapuoleksi, niin ehkä se sitten toimii. Yleensä aikuisilla ihmisillä ei elämästä häviä työt, ystävät, harrastukset ym vaikka aletaankin tapailla toista ihmistä. Eikä oman ajan tarvekaan, kyllä siihenkin on oikeus myös parisuhteessa.
Älä yleistä.....ei kaikki miehet ole tuollaisia....
Voi olla niinkin, että jos et ole 3-6kk:ssa lämmenyt miehelle, niin totta ihmeessä mies kyllästyy sinun viileyteesi. Voi olla niin, että mitä kauemmaksi työnnät ihastunutta miestä, sen enemmän hän haluaa nähdä vaivaa ettet vetäytyisi tutustumisesta. Syntyy oravanpyörä, joka johtaa suhdeyritelmän hajoamiseen.
Minä salamarakastuin ensi näkemältä mieheeni, jonka kanssa olen ollut yli 20 vuotta, ja rakastan häntä vieläkin. Ei siis ole ihastus lakannut yhtä nopeasti kuin alkoi, koska ei se ole vieläkään lakannut.
Tuntuu, ettet ole valmis suhteeseen ja sitoutumaan toiseen. Sinkkuus kiehtoo enemmän, mutta biologia "pakottaa" hakeutumaan miehiseen seuraan. Melkoinen ristiriita siis..
Suhteen alkuinnostus ei ole takertumista, vaan suhteen luomista, parisuhteen vakiinnuttamista ja rakkauden vahvistusta. Tietenkin jokaisella on suhteessakin omat menonsa ja oman tilan tarve, sehän on itsestään selvää, mutta miksi edes alkaa suhteeseen, jos ei toiselle ole halua antaa aikaansa ja jakaa elämäänsä.
En ole mitenkään viileä, tarkoitin etten heti ole sitoutumassa tai ryhtymässä edes suhteeseen ns. julkisesti. Voi sitä olla intiimi ja läheinen, vaikkei haluaisikaan suhdetta kaiken kansan tietoon. Haluan olla hyvin varma, ennen kuin teen niin ratkaisevan liikkeen kuin suhteen julkistamisen tai yhteen muuttamisen.
Ihmisillä on hirveä kiire saada kaikki heti nyt. Kuten ap:kin totesi, ettei halua tuhlata yhtä vuotta elämästään vain katselemalla. No, se on ap:n käsitys, mutta mielestäni se ei ole ollenkaan tuhlausta. Huonossa suhteessa oleminen vasta on elämän tuhlausta. Voi olla, etten ole valmis sitoutumaan tai sille on iso kynnys, koska yksinkin olen onnellinen. On tärkeää, että suhteella on elämänlaatua parantava vaikutus eikä huonontava.
Olen iloinen sinun puolestasi, että olet löytänyt noin pitkään kestäneen onnen. Se ei ole kovin yleistä. Mutta kuten kirjoitin, hyvin monen kohdalla sellainen äkkirakastuminen usein myös loppuu äkisti. Hiljaa hyvä tulee.
Juuri näin olen itsekin kokenut ("Liityjäseneksi"). Olen saanut tällaiselta salamarakastujalta myös epätoivonhetken uhkauksia, että kyllä niitäkin naisia riittää, jotka ymmärtävät tämän ns. sitoutuvan ja rakastvan miehen perään. Luulen, että on ihmisiä, jotka ihastuvat ihastumisen- ja huumantunteeseen eivätkä aidosti ihmiseen. Siksi heidän onkin niin helppo heti myttyyn mennyn suhdeyritelmän jälkeen heittää välittömästi verkot vesille. Aitoa tunnetta toiseen ihmiseen ei ole ollutkaan! Olen huomannut, että tällaiset ihmiset ovat usein hyvin mustasukkaisia ja itsetunnoltaan heikkoja.
Kiitos kaikille tähän asti vastanneille, vastaukset ovat mukavasti valottaneet erilaisia ihmistyyppejä. Olen itse tosiaan monessa asiassa heittäytyvä ja spontaani. Ehkä taustalla painaa myös 10-vuotinen parisuhde josta minulle jäi käytännössä konkreettisesti luu käteen ja velat niskaan. Ehkä sen jälkeen olen tullut liian teräväksi ajatuksessani siitä ajatuksesta että vuoden hengailu olisi jotenkin hukkaan heitettyä aikaa? Tiedän, hieman nurinkurista... nyt kun sen näin ääneen kirjoitin.
Toisaalta en voi sanoa että olisin ikinä edes ollut huonossa parisuhteessa eli ehkäpä nämä hengailijat/hitaastisyttyvät ovat vaan kokeneet niin paljon huonoa parisuhteissaan että on hankala avata itseään uudelle ihmiselle. Mulla kun ei sitä ongelmaa ole, voisin kertoa elämästäni lähes kaiken vaikka tuntemattomalle ihmiselle... kun en vaan näe miten se minua voisi satuttaa (noin niinkuin esimerkkinä avoimuudestani). Ja tämä nykyinen ehdokas tosiaan siis on sanonut että hänen kaikki parisuhteensa ovat olleet huonoja ja ne miehet ovat olleet paskoja. Kertooko se sitten oikeasti noista miehistä vai naisen kriteereistä/suhtautumisesta miehiin, sitä en vielä tiedä :)
Mulla kun on ihmisistä kokemus että jokainen on mukava kunnes toisin todistetaan ja tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen, ainakin omasta puolestani. Ja koska meillä on tämän naisen kanssa hauskaa ja hänkin on samaa mieltä niin ihmettelen miksi asioita pitää tarkoituksella hidastella.
Minua taas ihmetyttää, että mihin sinulla on kiire. Ihastumisvaihe, kun ei vielä olla yhdessä 24/7 eikä mikään ole itsestäänselvää, on ainutlaatuinen; rauhallista tutustumista kun toisesta pikkuhiljaa oppii uutta; ikävöintiä ja kaipausta; seuraavan tapaamisen odottamista jne. Tämä vaihe ei toistu ikinä enää. Sen sijaan teillä on kymmeniä vuosia aikaa elää sitä yhteistä itsestäänselvää arkea.
Mutta nainen on selvästi ilmaissut sinulle haluavansa itse edetä hitaasti, joten nyt on "rytmeistänne" kiinni kehittyykö suhteenne pitemmälle vai ei. Kiirehtimällä en usko sinun pääsevän siihen tavoitteeseen.
Ei myöskään naisen jahkailulla suhde edisty metriäkään!
Miksi ei anneta palaa kun siltä tuntuu. Se on joko huumaa tai sitten pari ei sovi alkuunkaan toisille tai toinen ei ole kiinnostunut muutakuin hengailemisesta kaveri pohjalla ja parisuhteet ei ole kaveri suhteita.
Hyvä ystäväni on tällainen "hengailija" -tyyppi ja voin sanoa, että sellaiset ihmiset kannattaa kiertää kaukaa! Tietysti näitä "hengailijoitakin" on varmasti eri tasoisia, eli toiset pahempia ja toiset vain haluavat ottaa ihan rauhassa. Ystäväni on varmaan sieltä pahimmasta päästä. Hän on siis yksinkertaisesti nirso, epätoivoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu nuori nainen. Saanut siipeensä nuorena ja nyt ollut sinkkuna 8 v. Päällisin puolin kaikki puitteet ovat kunnossa ulkonäköä ja koulutusta myöten, mutta sisältä ihminen on ihan hajalla, vaikkei sitä näytäkään. Kukaan ei oikein täytä kriteereitä (itsensä sabotointia?), mutta ei haluta olla yksinkään, naristaan ja valitetaan kun ei löydy hyvää miestä, vaikka löytyisi, mutta mikään ei kelpaa. Sitten "hengaillaan" vaan jonkun kanssa, ettei tarvitsisi olla yksin, mutta tiedetään ettei tuon ihmisen kanssa haluta olla kuitenkaan pidempään. Siinä pissitään sitten itseä ja toista osapuolta silmään ja hukataan molempien aikaa ja energiaa.
Itse olen toiminut nykyisen puolisoni kanssa suht vauhdikkaasti, meinaten sitä, että asuttiin vuoden sisällä yhdessä ja heti alusta lähtien oli selvää, että naimisiin mennään ja yhtä pidetään, tuli mitä tuli. Tästä on nyt aikaa 8 v. ja hyvin menee! Mitään hirveää alkuhurmosta ei ollut, mutta koko ajan silti haluttiin olla toisen kanssa. En nyt sano sitä, että nopea toimiminen olisi se paras vaihtoehto, mutta kyllä nyt ihmisestä jotain pitäisi saada irti kuukauden sisällä. Itse en ainakaan jaksaisi mitään hengailua, minusta kielii tosi paljon ihmisen huonosta itsetunnosta tai muista henkisen puolen ongelmista. Jollakin tavalla täytyy näyttää tai kertoa, että haluaa olla toisen kanssa ja viihtyy hänen seurassaan.
Rouva -86:lle
Joopa joo, olen just samaa mieltä, ja olen toistavuotta ollu yhteydessä tälläisen "hengailijan kanssa.., tosin mitään seksiä ei ole harrastettu vaikka toisiaan halaillaan ja keveesti pusitaan...siitä on kyllä puhuttu monesti ja hänellä ei ole ollut leskeksi jäätyään seksikokemusta yhtään, ei kenenkään kanssa, ja sellainen olisi hänen mielestään sitä, että minä saisin hänestä huonomaineisen naisen kuvan , joka olisi pahin häpeä hänelle, ja muutenkin hänellä on hirveän huono itseluottamus, esim. hän häpeää jo omaa vartaloaankin peilin edessä ja aina saa kuulla kuinka ruma ja läski hänestä on vuosien aikana tullut...tosin 10 kiloa on tullut siitä kaikkein alimmasta, mut ei mitenkään näy hänessä muuten kun puheissa....hoh..hoijaa.
Enpä olis uskonu että tälläiseenkin naiseen vielä törmäisin koskaan, kyllä alkaa nyppimään kun ei mitään tolkkua saa hänestä, hän on välillä laittanut pelin jäähylle, mut aina sit muutaman viikon päästä alkaa kys....miks en ole soittanu tai tekstaillut.
Täytynee etsiä joku "varahoito" jolla on itsetuntoa vaikka seksipuuhiinkin, mutta ei sekään ole kivaa jos se syvällinen tunne puuttuu suhteesta.
Ahahaa. Anteeksi vain, mutta salli minun nauraa. "Hengailu kielii ihmisen huonosta itsetunnosta ja muista henkisen puolen ongelmista"? Se, että sinun tuttavallasi on ongelmia ei tarkoita, että se yleisesti merkitsee ongelmia, jos joku haluaa edetä rauhassa.
Syitä voi olla monia, kuten on jo aiemmin todettu. Jotkut ihmiset nyt vain tarvitsevat enemmän aikaa tutustumiseen ja luottamuksen kasvattamiseen. Pelkäävät tulevansa satutetuksi. Toiset ovat saattaneet traumatisoitua aiemmasta suhteesta tai avioliitosta, ja tietävät sen vaikeudet, joten senkin takia haluavat ottaa rauhassa ja katsoa onko tässä mitään järkeä. Nimenomaan yhdistän järkevyyden itsehillintään ja kärsivällisyyteen, kun taas tunteella elävät hyppäävät melkein saman tien mihin tahansa mukaan miettimättä sen enempää, onko se järkevää. Tietysti kärjistän, älä suutu.
Sitä paitsi mitä vikaa hengailussa on? Miten se eroaa seurustelusta muuten kuin ei asuta yhdessä eikä muut ihmiset tiedä suhteesta? Voi sitä silti olla läheinen ja hyvin toimiva suhde, jossa on seksiä ja romantiikkaa ja syvää henkistä yhteyttä. Ei kaikki näe tarvetta muuttaa heti saman katon alle ja julistaa koko maailmalle olevansa parisuhteessa. Nämä asiat eivät ole välttämättömiä parisuhteelle, jotta se toimisi. Pikemminkin yhteenmuuttamisen kiire voi johtua ennemmin taloudellisen hyödyn tavoittelusta, kuin "rakkaudesta". Ja se, että suhde pitää mahdollisimman nopeasti paljastaa kaikille tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että henkilö on epävarma ja hänen täytyy jotenkin osoittaa lähipiirilleen, että katsokaas nyt kyllä minäkin kelpaan jollekin. Tai jos se tarve tulee silkasta menettämisen pelosta tai mustasukkaisuudesta, että pelkää toisen lähtevän tai hyppäävän vieraan kelkkaan, niin silloin henkilöllä itsellään on hyvin vakavia itsetunto-ongelmia.
Tietysti voi olla mahdollista, että nainen nyt vaan ei ole niin kiinnostunut ja katselee jonkun paremman perään. Toisaalta miksi viettäisi aikaa ja harrastaisi seksiä, jos ei kiinnostusta olisi? AP:n täytyy vain puhua naisen kanssa suoraan tästä aiheesta.
"Tietysti voi olla mahdollista, että nainen nyt vaan ei ole niin kiinnostunut ja katselee jonkun paremman perään. Toisaalta miksi viettäisi aikaa ja harrastaisi seksiä, jos ei kiinnostusta olisi?"
No tämä minun ystäväni tekee juurikin tätä, haluaa tuntea itsensä halutuksi, vaikka tietää ettei suhteessa ole muuta potentiaalia!
Jokaisella ihmisellä on omat tapansa toimia, mutta ehkä tässä tilanteessa olisi parasta, että AP etsisi kaltaisensa naisen, joka ei pelkää hypätä suhteeseen ja tuntemattomaan spontaanimmin. Jos taas AP haluaa edelleen hengailla mainitsemansa naisen kanssa, niin sitten on vain kestettävä tilanne ja se, ettei hommasta välttämättä tule yhtään mitään.
Ja mitä tuossa mainitsin nuo henkiset ongelmat (kärjistetysti), niin meinasin sillä sitoutumisongelman tasoista asiaa, en mielisairautta tms.
Itsekään en siis ole ollut pinkit lasit päässä hyppelehtijä suhteiden alussa, vaan järkevä, mutta olen silti pystynyt heittäytymään suhteeseen, koska vaikka se päättyisi, niin ei siihen kenenkään elämä lopu, oikeasti!
Oma näkemykseni:
Olen rakastunut kaksi kertaa. Toisella kerralla olin tuntenut miehen ennen rakastumista muutaman kuukauden, toisella kerralla melkein 10 vuotta.
Ei kannata yleistää sen perusteella miten nopeasti toinen rakastuu, sillä meitä on moneksi. Toisilla saattaa kestää kauan uskoa, että toinen on oikeasti kiinnostunut (jos on esim. huono itsetunto), ja toiset rakastuvat ensisilmäyksellä.
Se ei silti välttämättä kerro yhtään mitään ihmisestä. Aika ja paikka ovat rakastuessa vain kohdallaan.
Aloittajalla tiedoksi...et ole ensimmäinen,, etkä viimeinen jolle näin on käyny, ja varaudu siihen, että vuodenpäästäkin tilanne on sama, ja onko mitään järkeä roikkua löysässä hirressä jos lopputulos on /-, mutta jos et muuta mietittävää keksi, voithan vaikka uskoa ihmeisiin.
Kiitos jälleen kaikille vastanneille. Tänä vkloppuna selvisi paljon asioita ja nyt ymmärrän naistani paljon paremmin. On kohdannut aika kovia pakkeja elämässään parisuhteissa joten ei ihmekään että ei lämpene kovin nopeasti. Tilanne on nyt selkeä, kummatkin ovat samaa mieltä siitä että muita ei katsella vaan keskitytään tähän meidän juttuun ja katsotaan mitä siitä tulee.
Ongelma tässä oli oikeastaan se että nainen ei uskaltanut avautua minulle näistä huonoista kokemuksistaan tosissaan ennen kuin vasta nyt, neljän viikon tapailun jälkeen. Sanoi että osa asioista on sellaisia mitä ei ole kertonut kovin monelle, muutamaa ei kenellekään joten hyvältä tämä nyt siinä mielessä näyttää eli luottamuksen olen nyt ainakin saanut. Hyvä tästä tulee vielä kun en nyt häsellä ja painosta vaan annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä... mutta toki järki päässä eli parin kk sisällä suhteen pitää olla jollain tavalla syventynyt... jos ei niin sitten otetaan asiat taas pöydälle :)
Et kuulosta ihastuneelta, rakastuneelta puhumattakaan, vaan juuri sellaiselta minkä vuoksi kammoan kaltaisiasi pikasitoutujia: pakko saada joku ja sitouttaa se mahdollisimman pian, ettei vain tarvitse olla yksin.
Jatkossakin aion itse pysyä kaltaisistasi miehistä loitolla.
Hyvä, silloin sinun kannattaa ehdottomasti tehdä niin koska mitään ei pidä tehdä ellei oikeasti sitä halua. Minä haluan sitoutua koska en näe siinä mitään ongelmaa, jos sinä näet siinä ongelmia niin hyvä sinulle, tee toki kuten parhaalta tuntuu.
Onneksi me ihmiset ollaan erilaisia ja se että minä haluan sitoutua nopeasti jotta näen miten hommat toimii yhdessä ei ole yhtään sen enemmän väärin tai paremmin kuin sinunkaan tapasi. Meillä on erilainen näkemys ja hyvä niin.
Jatkossakin aion itse pysyä kaltaisistasi naisista loitolla.
Minullakin kyllä kieltämättä tuli hieman sellainen karmiva olo, että sitoutuminen on tässä tapauksessa tuota naista tärkeämpää. On tullut tavattua tuollaisia miehiä ja huhhuh, että osaavat olla ahdistavia takertuvuudessaan. Ei ole hirveän terve pohja parisuhteelle, jos toinen pitää langan palaessa saada kahlittua itseensä.
Jos on tavannut oikeanlaisen ihmisen, niin silloin sitä ei todellakaan tarvitse määritellä ollaanko virallisessa suhteessa vai ei - tärkeintähän nimenomaan on se, että voi tavata ja viettää aikaa tämän rakkaan ihmisen kanssa! Tsiisus. Kyllä mies lentäisi ja äkkiä elämästäni, jos alkaisi kellon kanssa ottamaan aikaa mihin mennessä pitää suhde olla virallisesti julkistettu, että hän voi sanoa olevansa parisuhteessa. Ai koska jos hän ei voisi sanoa olevansa parisuhteessa, hän ei olisi mitään? Ööh... Kyllä mieluummin haluan löytää miehen, jonka kanssa on molemminpuolinen välittäminen ja kunnioitus etusijalla eikä mikään status. Ei toista ihmistä voi omistaa.
Ihmiset ovat nähtävästi hyvin erilaisia tämän asian suhteen ja olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa, että takertujat takertukoot toisiinsa ja hitaammin lämpenevät lämpenekööt hitaasti toisiinsa. Tällaisten kiirehtijöiden kannattaisi oikeasti ehkä vähäksi aikaa pysähtyä ja kohdata se suurin pelkonsa eli elää elämää itsekseen huomatakseen, ettei se ole niin kauheaa.
Ihme juttu, että otin tästä tällaisen henkilökohtaisen ristiretken itselleni. Minua vain niin ärsyttää tällainen nykyajan "kaikkiminullenytheti"-kulttuuri. Ei ihmekään, ettei suhteet kestä. "Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä lapsia". Peace.
Fiksuja sanoja ja koko tämä koko keskustelu pisti minut miettimään ja ajatukseni muokkautuvat vieläkin. Enää ei mielessä olekaan se että pitäisi heti alkaa virallisesti ja vakituisesti "seurustelemaan" koska ilmeisesti tuo sana tulkitaan niin kovin monella tapaa. Mulle se tarkoittaa vaan sitä että ollaan yhdessä eikä muita tule mutta ilmeisesti sitä tilaa kuvaava sana onkin "tapailu" jota nyt teemme ja se on minulle ok tällä hetkellä eli kaikki hyvin.
En halua takertua mutta haluan viettää aikaa yhdessä useammin kuin kerran viikossa. Näillä lienee iso ero? Ja kun sanon "viettää aikaa" tarkoitan juuri sitä, en tarkoita "viettää kaikki vapaa-aika" yhdessä :)
Rauhassa menen nyt siis, ja olen todella iloinen että kysyin täältä koska tunnen nyt itseni ja suhteeni tämän naisen kanssa nyt normaaliksi kun taas ennen alkuperäistä kysymystäni olin aika hukassa ja epätietoinen siitä missä mennään ja mitkä asiat ovat "normaaleja"... eli minä tosiaan pidin naisen suhtautumista TODELLA outona mutta nyt tätä ketjua ja näitä keskustelupalstoja luettuani huomasinkin että ahaa, jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa sulatellakseen onko toinen oikea ja uskaltaako suhteeseen panostaa enempää. Kuulostaa varmaan hölmöltä ahaa-elämykseltä joka on monille itsestään selvä juttu mutta painotan siis vielä sitä että en ole kovin kokenut parisuhdemarkkinoilla. Kaksi pitkää suhdetta (10 ja 3 vuotta) ovat isoimmat kokemukseni plus yksi suhde jossa minua petettiin koska nainen ei osannut sanoa selkeästi "hyvästi" :) Ja kummassakin pitkässä suhteessa toinen osapuoli halusi heti sitoutua voimakkaasti.
Nyt tilanne on siis TÄYSIN erilainen mitä olen ennen kokenut ja oikeastaan oikein mukava nyt kun tiedän mikä on humpan juoni eli muita ei ole ja edetään rauhallisesti. Ei mitään valittamista.
Ai niin piti vielä lisätä koska joissain viesteissä painotetaan sitä että "takerrutaan" tai "vietetään kaikki aika yhdessä"... ehkä alkuperäisessä viestissäni viittaukseni "ollaan kuin paita ja peppu" aiheutti tämän ja sitä en tarkoittanutkaan. Haluan omat kaverini, omat harrastukseni, oman aikani ja oletan että toisellakin sitä on. Ilmaisin asian turhan kärkkäästi. Mutta lähdetään nyt vaikka siitä että jos tapaillaan ja nähdään kerran viikossa niin se on mielestäni liian harvoin jotta pystyisin edes arvioimaan onko toinen sopiva.
Mutta pointti tuli selväksi, kiitokset siitä, nyt tiedän että hitaastikin lämpenevä voi siis minuun vielä rakastua vaikka tällä hetkellä ollaan tapailupohjalla. Niin hölmöltä kun tuo em. tietämättömyys kuulostaakin niin se johtuu siitä että ainoat kaksi kokemustani hitaasti lämpenevistä naisista ovat että niitä ei kiinnosta ja ne ei uskalla jostain syystä sitä sanoa ja homma menee poikki rumasti vasta siinä vaiheessa kun löytävät minua paremman miehen.
Ei näistä vastaajista kannata välittää. Tämä palsta on jätettyjen, katkeroituneiden, yksinhuoltajien ja työttömien naisten oma miesten haukkumis palsta ja oli aihe mikä hyvänsä jossa puolustetaan miehen näkökulmaa se miinus peukutetaan heti. Jos joku nainen kirjoittaa tänne tyyliin "saanko tappaa miehen kun tämä ei keitä minulle aamukahvia" niin plussa peukutukset nousee ja vastaukset kuuluu "Tottakai se on vähintä mitä tuossa voit tehdä tai eroa"
Minusta kuulostat varsin kypsältä ja normaalilta, toisin kuin osa vastaajista. Ymmärtääkseni kyse ei ole mistään takertumisesta tai suin päin vakavaan sitoutumiseen heittäytymisestä, vaan nimenomaan tarpeesta varmistua siitä, että ollaan edes suunnilleen samassa käsityksessä suhteen luonteesta. Naisten nyt luulisi tämän ymmärtävän - jos nainen jää kuukausitolkulla katselemaan epämääräistä hengailua tai sekstailua, niin on riski, että lopulta mies ilmoittaa halunneensa koko ajan pelkkää pinnallista seksisuhdetta ja kuvitelleensa naisen ymmärtävän tämän. Ei virallistamisen ja yhteen muuttamisen kanssa tarvitse kiirehtiä, mutta kyllä sitä melko pian tietää haluaako keskittyä vain nykyiseen tapailukumppaniin vai haluuako vielä jatkaa etsimistä - jälkimmäisessä tapauksessa lämpenemisen odottelu on usein täysin turhaa.
En näkisi varovaisessa alussa mitään pahaa, päinvastoin. Tää: "...tosin nainen on sanonut että hän on aina sotkeutunut kilttinä tyttönä ikäviin miehiin ja olen rivien välistä aika selkeästi ymmärtänyt että minä olisin ehkä ensimmäinen "normaali" mies hänen elämässään", särähti enemmänkin silmään.