se omalla kohdallasi meni?
Isä lapsestaan pappia toivoi vai kuinka
isäs toivoi
40299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tiedä häntä, ei kertonut. Kaiketi toivoi sellaiseksi, johon saattoi purkaa kaiken pettymyksen vihalla
insinööriä, mutta tuli työmies
mennyt paskiainen, vaan "äiti pojastaan pappia toivoi"
Emme tulleet kysyneeksi, meistä tuli se mitä meistä sattui tulemaan. Sattumalla on ollut suuri rooli. Olemme elävä esimerkki ajopuuteoriasta.
Isä ei koskaan ilmaissut mitä minusta tahtoo, äiti halusi korkeakoulutetun mutta duunariksi jäin eikä asia minua vaivaa.
Isääkään se ei vaivaa, isäukkoa vaivaa vain se, että yleensä olen elossa.
Ne sanat siinä laulussa menee muuten niin että äiti pojasta pappia toivoi, äiti toivoi ja poika joi jne.
Poliisia toivottiin mut pojasta tulikin atk-vastaava.
Ei mene tasan onnenlahjat.
Isäst e tiiä, iti toivo, korkee koulutus ja rakastava puoliso. Kumpiki toteutu, eka hiukka viiveel, ku ekaks opiskelin pukuompelijaks. Sit kävin toist keskiasteen koulutust pari vuot, duunivaatimuste vuoks piti käydä korkee koulutus.
Viis vuot men omal taval harakoil, tai sit ei... eiku kaks tai kol, oisin käyny lukion ja sielt korkkiin.
Duunarina itseäni piän.
Minusta tuli betoniraudoittaja, sitä dipl. insinööri isä ei ole koskaan hyväksynyt.
Faija ajoi mua samaan karsinaan kuin hänen faijansa ennen mua. Ainoa ero tässä säädyllisessä murhenäytelmässä on se linkki, että mä tunsin faffan paremmin kuin mun faija.
Selaista on sukupolvien sokeus.
(reps)
Faijan toivetta ei ole olemassakaan.
Mutsi toivoi minusta mykkää ja kuuliaista orjatarta jollekin. En tiiä, eikö hän uskonut minun pystyvän muuhun vai noudattiko hän opittua kaavaa?
Minpä en perustanut perhettä vaan opiskelin, matkustin, elin ja tein ihan kaikkea muuta. Olen häpeäksi vanhusten silmissä. Naisen ei ole sopivaa olla luova eikä insinööri.
Eikö lapselle pidä kasvattaa hyvät arvot, vahvat siivet ja päästää hänet itse luomaan omaa elämäänsä? Onhan ajan saatossa syntynyt pari uutta, ihan hyvää ammattia pappeuden lisäksi...vai? JA ihmisähän me ollaan. Luova johtajuus ja komentotalous ovat eri asioita.
Sä oot ihan oikeasti huono kirjoittaja. Kirjoittamiseen tarvitaan kahta asiaa: Ensin on A & B, sitten tulee C.
(reps)
Tiellä jos toisella.
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=3BZHI_r4aBM
Kaikenlaisia teitä.
Se mua hämmästyttää, että vaikka aika naksuttaa taustalla, niin kyvyt eivät kumuloidu.
(naurua)
Sä olet haaska.
Itsevarmuutta ei todella puutu ja kehut olevasi kylän fiksuin, mutta sitten sä tulet tänne aukomaan ihan joutavasta viestistä henkilökohtaista loukkausta. Tuiko hyvä mieli? Oletko sä nyt suurempi kuin ennen tuota kommenttiasi?
Luuletko sä toope että mä tipun tosta sun surkeasta kommentista? Sä olet yhtä surkea loppujen lopuksi kuin kaikki muutkin.
Mitä vatun väliä sillä mitä mieltä sä olet mun kirjoittamisesta? En minäkään pidä sinua juuri minään.
Ja mä en sentään leuhki täällä millään rynkyillä.
Nasdaq on luuseri, never mind.
Be my quest.
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=3BZHI_r4aBM
Ota lisää huikkaa ja harkitse thaimaan lomaa.
Olet niin kireä.
Kunnes itse (in person) tsekkasin, mistä Daft Punk on ottanut nimensä, niin joku stnan toimittajan planttuhan se siellä oli luuraamassa.
En minä etsi. Minä löydän.
(Picasso)
Toinen yhtä hyvä veto oli tässä: Jokainen maalaus on kasa peiteltyjä virheitä.
En tiedä (kukaan ei tiedä) kuka sen lanseerasi.
(reps)
Paleltunut punatulkku oksalla.
[huoh]
Sinua sentään yritetään trollata.
Minulla on valtava trollautumattomuusanemia.
(tavattoman kateellinen)
No worries.
Riittää kun on vähän "daft". Se on oikeasti 'niin' helppoa. Erona sinun päämäärääsi on se että minä en pyri sinne. Se jos mikä on kumuloivaa, kun kukaan ei ymmärrä, mihin sinä pyrit.
(reps)
Mulla ei oo enää isää eikä äitiä. Vapaus, ah, se on niin lennättävä tunne.
Palomiestä toivottiin, mutta ikkunanpesijä tuli.
Autokauppaa piti jatkamani mutku retkahdin muijaan joka perii paljon metsää. Tulikin appiukon metsänhoitaja.
Oot onnenpoika.
Mistä sen tietää miksi on tullut.
Isä lapsestaan pappia toivoi, mutta päähän tulikin vain klappia.
En tiedä mitä isä minusta toivoi, täysin itsenäisesti moiset päätökset olen tehnyt. Ei meillä muutenkaan vanhemmat puuttuneet koulutukseen sen kummemmin.
Isä toivoi musta itsenäisesti selviytyvää ihmistä. Sai mitä halusi.
Samma här, ja rehellistä myös. Minunkin isäni sai mitä halusi :)
Isä ei toivonut kuin että voisin toteuttaa omat haaveeni. Sen sijaan mummo toivoi minusta aina pappia. Niinpä sitten sovittiin, että se pysyy hengissä niin pitkään, että pääsee kuuntelemaan ensimmäistä saarnaani.
Noh, ajattelin tehdä mummosta kuolemattoman hakeutumalla toisenlaisten opintojen pariin. Silti se petti lupauksensa ja meni kuolemaan. ***kele, suosikkisukulaiseni. :-(
Isäni toiveilla ei ollut painoarvoa, joten tietysti valitsin senkin homman, minkä edustajia vihasi eniten. Äitini taas ei lepäisi rauhassa koskaan, jos minusta pappi olisi tullut, mutta pettymystä siitä, mitä minusta ei tullut, ei malttanut olla kertomatta. Puhumattakaan siitä, miten moni yritti tyrkyttää mitä älyttömimpiä vaihtoehtoja tulevaisuudelle.
Monet aikuiset osaavat olla tosi rasittavia ja useimmiten väärässä siinä mikä kellekin nuorelle alaksi sopii ja mikä ei.
Vanhemmat antoi tulla mitä tulee, ja tällääne siitä sitte tuli.
.
"Isä ei nimittäin koskaan esittäytynyt meille lapsille"
Har!
.
Mun isä katosi heti syntymäni jälkeen
Emmä oikein tiedä mitä se minusta toivoi, mutta ei se nyt mitenkään pahoillaankaan näyttänyt kesällä olevan nähdessään mitä pojasta on tullut...
Äiti taas taisi toivoa pojasta jotain isokenkäistä tai vähintäänkin insinööriä, mutta pojasta tuli sellainen ketku... Tosin kyllä se äitikin alkaa pikkuhiljaa poikansa ketkumaisuuden hyväksymään ja ymmärtämään, ettei hänen poikansa voi olla mitään muuta kuin ketkumainen ketku. Sellaiseksi hän on minut synnyttänyt...
Ei koskaan sanonut mitään, mitä toivoisi. Eikä äitikään ole sanonut. Jotain hommaa missä viihtyy. En muista, että koskaan olis puhuttu aiheesta muuten kuin että koulu pitää hoitaa kunnolla, että on sitten mistä valita mitä alkaa lukea.
En itsekään ole koskaan oikein tiennyt miksikä haluan. Luontaisesti maalaan taivaanrantaa, mutta sillä ei elätä itseään saati lapsia. Joku ala yliopistossa-jotain duuneja. Niin se on menny, ja nyt vähän ihmetyttää että mitäs sitten...
Sekatyömies tuli, vaikka rasvanäppi kaivurikuski piti tulla.