Tää asia on vaivannut minua jo kauan, mutta oikeastaan ekaa kertaa sen tajuan kokonaisuudessaan.
Olen siis miekkonen joka pitää ennenkaikkea poikamaisista naisista. Ulkonäöllisesti se useimmiten tarkoittaa lyhyitä hiuksia (ei välttämättä toki) ja sellaista ulkoista olemusta että ei olla turhan tarkkoja ollaanko ihan niin nättejä vai ei koko ajan. Sitten tietysti olisi hyvä jos keho olisi kuosissa suurinpiirtein kun itselläkin on eli ei olla röllähdetty sille "oon sellainen kun oon -makaampa sohvalla ja otan viidennen suklaakakkupalan"-linjalle.
Olisi hyvä jos naisella olisi huumorintajua eikä ottaisi itseään ja maailmaa niin vakavasti sekä sen lisäksi olisi asennetta että heti luovutetaan tai nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että "kun oon nainen niin mä en ny jaksa..."
Valitettavasti olen huomannut että tuon odottamani asenteen takaana monella on vain sitten myös usein yleinen v1ttumaisuus ja kapinallisuus joka ei tee hyvää ihmissuhteille. Ihmisellä tulisi kuitenkin olla empatiakykyä ja ymmärrystä.
Lisäksi aika monella näistä poikamaisista naisista on tarve olla "hyvä jätkä" joka sisältää yleisen miehisen käyttäytymismallin mukaista ryyppäämistä, tupakointia, kiroilua ja kaiken hyvän lisäksi ympäriinsä makoilua.
Mietinkin että onkohan olemassa naista joka olisi kuvaillun kaltainen, mutta silti omaisi jonkin sortin oikeat tunteet ja olisi suht tasapainossa itsensä kanssa?
Joihinkin olen törmännyt sellaisissa alakulttuuripiireissä, mutta he ovat olleet aika punkhenkisiä jotka odottaa että mies olisi joku rockäijä, boheemitaiteilija tai rentturunoilija.
Olen kuitenkin noin ulospäin suht normaali omine outouksine toki. ;)
Sitten on näitä joiden kanssa on tultu toimeen, mutta jotka paljastuvat lesboiksi. Viimeisin oli biseksuaali joka on parisuhteessa naisen kanssa. Sitä edellinen taas oli myös suhteessa jo jonkun älykkömuusikon kanssa ja nainen oli pikkaisen liian retkumainen äijä itsekkin makuuni.
Johtuukohan tämä kaikki siitä että en pidä erityisesti sukupuolirooleista vaan persoonista ja vaikka täysihetero olenkin niin olen huomannut että ihmisten välillä synkkaa tai sitten ei synkkaa olipa sukupuoli mikä hyvänsä?
Olen miettinyt johtuuko tämä siitä myös että naissuhteeni ovat epäonnistuneet ja minulle on tullut tunne etten tule perinteisen naisen kanssa toimeen tai naisten jotka pakenevat asioita tasa-arvokäsitteen myötä samalla kun piiloutuvat tarvittaessa naisen hunnun taakse kun se heille parhaiten sopii?
Paras tapa vastata tähän viestiin on tietysti heittää ne tutut kommentit homoudesta ja siitä että ehkä tykkään miehistä enemmän tai sitten että olen sovinisti tai että miehen tulee vain hyväksyä "naisellisuus" tai sitten runkuttaa yksin.
Mikäköhän siinä on että rento, suht huoleton, ei turhan jäykkä persoonallinen olento kiehtoo enemmän kuin sosiaalisia roolileikkejä leikkivä nukke, minun tapauksessa naisolento kun en pystyisi olemaan "sillee" miehen kanssa.
Onkohan minulla mitään mahiksia löytää tuollaista naista vai onko tämä vain yksi typerä unelma ja pitäisi vain tyytyä siihen ihan kivaan ja nättiin normaaliniinaan jonka kanssa pyöräyttää pari lasta ja miettiä mikä meni vikaan?
En ole kuitenkaan mikään poikanen enää vaan yli kolmekyt. Kyse ei ole siitä etteikö kysyntää olisi minun suuntaani muunlaisilla naisilla. En vain usko että meidän kemiat kohtaa pitemmän päälle.
Olenko siis outo vai tavattoman terve?
Olen siis miekkonen joka pitää ennenkaikkea poikamaisista naisista. Ulkonäöllisesti se useimmiten tarkoittaa lyhyitä hiuksia (ei välttämättä toki) ja sellaista ulkoista olemusta että ei olla turhan tarkkoja ollaanko ihan niin nättejä vai ei koko ajan. Sitten tietysti olisi hyvä jos keho olisi kuosissa suurinpiirtein kun itselläkin on eli ei olla röllähdetty sille "oon sellainen kun oon -makaampa sohvalla ja otan viidennen suklaakakkupalan"-linjalle.
Olisi hyvä jos naisella olisi huumorintajua eikä ottaisi itseään ja maailmaa niin vakavasti sekä sen lisäksi olisi asennetta että heti luovutetaan tai nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että "kun oon nainen niin mä en ny jaksa..."
Valitettavasti olen huomannut että tuon odottamani asenteen takaana monella on vain sitten myös usein yleinen v1ttumaisuus ja kapinallisuus joka ei tee hyvää ihmissuhteille. Ihmisellä tulisi kuitenkin olla empatiakykyä ja ymmärrystä.
Lisäksi aika monella näistä poikamaisista naisista on tarve olla "hyvä jätkä" joka sisältää yleisen miehisen käyttäytymismallin mukaista ryyppäämistä, tupakointia, kiroilua ja kaiken hyvän lisäksi ympäriinsä makoilua.
Mietinkin että onkohan olemassa naista joka olisi kuvaillun kaltainen, mutta silti omaisi jonkin sortin oikeat tunteet ja olisi suht tasapainossa itsensä kanssa?
Joihinkin olen törmännyt sellaisissa alakulttuuripiireissä, mutta he ovat olleet aika punkhenkisiä jotka odottaa että mies olisi joku rockäijä, boheemitaiteilija tai rentturunoilija.
Olen kuitenkin noin ulospäin suht normaali omine outouksine toki. ;)
Sitten on näitä joiden kanssa on tultu toimeen, mutta jotka paljastuvat lesboiksi. Viimeisin oli biseksuaali joka on parisuhteessa naisen kanssa. Sitä edellinen taas oli myös suhteessa jo jonkun älykkömuusikon kanssa ja nainen oli pikkaisen liian retkumainen äijä itsekkin makuuni.
Johtuukohan tämä kaikki siitä että en pidä erityisesti sukupuolirooleista vaan persoonista ja vaikka täysihetero olenkin niin olen huomannut että ihmisten välillä synkkaa tai sitten ei synkkaa olipa sukupuoli mikä hyvänsä?
Olen miettinyt johtuuko tämä siitä myös että naissuhteeni ovat epäonnistuneet ja minulle on tullut tunne etten tule perinteisen naisen kanssa toimeen tai naisten jotka pakenevat asioita tasa-arvokäsitteen myötä samalla kun piiloutuvat tarvittaessa naisen hunnun taakse kun se heille parhaiten sopii?
Paras tapa vastata tähän viestiin on tietysti heittää ne tutut kommentit homoudesta ja siitä että ehkä tykkään miehistä enemmän tai sitten että olen sovinisti tai että miehen tulee vain hyväksyä "naisellisuus" tai sitten runkuttaa yksin.
Mikäköhän siinä on että rento, suht huoleton, ei turhan jäykkä persoonallinen olento kiehtoo enemmän kuin sosiaalisia roolileikkejä leikkivä nukke, minun tapauksessa naisolento kun en pystyisi olemaan "sillee" miehen kanssa.
Onkohan minulla mitään mahiksia löytää tuollaista naista vai onko tämä vain yksi typerä unelma ja pitäisi vain tyytyä siihen ihan kivaan ja nättiin normaaliniinaan jonka kanssa pyöräyttää pari lasta ja miettiä mikä meni vikaan?
En ole kuitenkaan mikään poikanen enää vaan yli kolmekyt. Kyse ei ole siitä etteikö kysyntää olisi minun suuntaani muunlaisilla naisilla. En vain usko että meidän kemiat kohtaa pitemmän päälle.
Olenko siis outo vai tavattoman terve?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enkä oo täällä iskemässä ketään joten haluun vain mielipiteitä ennen kaikkea niiltä naisilta jotka itse ovat tällaisia tai joilla on itsellään vastaavia ajatuksia.
Olis kiva kuulla mitä te odotatte mieheltä tai näette tämän asian.
No olen itse varmaan muiden mielestä tällainen ns. tomboy vaikka itse ajattelen kyllä itseäni ihan naisellisena naisena. Olen pitkä ja pukeudun aika maskuliinisesti (aika yleistä nykyään naisilla siis farkut, housut, kauluspaidat yms). En koskaan ole halunnut naimisiin enkä ole halunnut lapsia. En kuitenkaan ns. juoksentele ympäriinsä vaan valitsen tarkkaan kenen kanssa alan suhteisiin. Yleensä nämä suhteet on loppuneet lyhyeen yksinkertaisesti siitä syystä että vastapuoli on ollut hiukan erikoinen, kenellä on ollut joku fetissi tai seksi-addiktio tms. Tässä rinnalla on sitten kulkenut pari miespuolista ystävää monta vuotta joiden kanssa olen tosiaankin vain ystävä. Nuorempana oli kyllä pari kunnon parisuhdettakin. Ei kait tuollainen mainitsemasi ominaisuus kovin tavaton ole, eikä tomboytkaan.
Viimeisin partneri harrasti leidareita eli ladyboyta Pattayalla..
Itse olen poikatyttömäinen nainen (hetero), varustettuna puolipitkillä hiuksilla ja luonnollisuudella. Kropaltani olen urheilullinen hoikka vaikken mitään perusliikuntaa enempää harrastakaan. Huumorintajuiseksi monesti haukuttu ja luovuta en ihan helpolla, tietynlaista tiettyihin asioihin suuntautuvaa kunnianhimoa löytyy. Kapinalliseksi tai kettumaiseksi minua ei myöskään luonnehdita, olen empaattinen ja välittävä persoona, kuitenkin tiettyä temperamenttisuutta löytyy eli minulla on mielipiteitä. On minulla sillä tavalla tarve olla hyvä jätkä, että haluan osata ja olla taitava monessakin asiassa, mutta innostusta mihinkään ryyppäämiseen tai yleiseen kahjoiluun ja ympäriinsä paneskeluun ei ole sitten yhtään eikä kyllä alakulttuurijuttuihinkaan. Itsetuntoa löytyy, rehellisyyttä ja huumorintajua arvostan sekä itsessäni että muissa korkealle. Parina minulla on samanlaisilla arvoilla, välittämisellä ja huumorintajulla varustettu "perusmies".
Eli vastaus on lyhyt: Löytyy! Ja tunnen muitakin samanhenkisiä naisia. (Ja tässäkään tapauksessa ei puhuta ihan teineistä enään.)