Miksi te naiset olette sen alkoholistin kanssa yhdessä? Selitykseksi ei kelpaa se että ette osaa erota. Kaikki osaa jos vain haluaa hakea apua.
Mikä niissä alkoholisteissa kiinnostaa?
ei se kestä
41545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Läheisriippuvainen ei näe, että hänessä olisi mitään vikaa. Siksi kukaan ei osaa apua hakeakaan. Se on sitä "rakkautta", jos ei paremmasta tiedä.
Klassinen syy: hoivavietti.
Alkoholismi on sairaus ja alkoholisti on apua tarvitseva ressukka. Nainen pääsee toteuttamaan synnynnäistä hoivaamisviettiään, ja hän tuntee olevansa tärkeä jollekin, joka taas kohottaa oman arvon tuntoa.
Mutta mitä muiden elämällä on väliä, kun itse ovat osansa valinneet. Ulkopuoliset kun eivät kumminkaan voi asialle mitään.
Alkoholisti sen kummemmin kuin hänen puolisonsakaan ei halua hakea apua, koska molemmat saavat tyydytyksensä omassa roolissaan.
Alkoholismi ei ole sairaus. Minua raivostuttaa miten sairauteen yritetään aina vedota. Sairaus on sellainen asia joka ei ole itseaiheutettua. Et todellakaan voi verrata syöpää ja alkoholismia keskenään. Alkoholismi on addiktio, ei sairaus.
Sairauteen ei voi välttämättä edes itse vaikuttaa ja siihen ei aina tepsi hoidotkaan kun taas alkoholismin parantaminen on ihan siitä alkoholistin tahdon voimasta kyse.
Alkoholismi on ensin mielen sairaus (pahaa oloa helpotetaan humaltumalla), ja myöhemmin se kehittyy kehonkin sairaudeksi, koska keho alkaa vaatimaan säännöllisen alkoholiannoksensa vieroitusoireita helpottaakseen. Oravanpyörä on valmis.
Kyllä meillä ihmisillä on paljon itseaiheutettuja sairauksia. Ylipainoisilla varsinkin on jos jotakin sairautta, jotka johtuvat vain ja ainoastaan itseaiheutetusta ylen syömisestä. Ja tupakoitsijat hankkivat itse itselleen syövän, astmaa ja mitä kaikkea muuta mukavaa.
Sanotaanko siis näin, että mielen yirtyksestä tasapainottaa pahaa oloa alkoholilla on syntynyt elimistöön sairaus nimeltä alkoholismi. Ja mielen yirtyksestä tasapainottaa pahaa oloa tupakalla on syntynyt elimistöön sairaus nimeltä syöpä, jne..
Minä näen asiat näin, sinä voit olla kaikessa rauhassa eri mieltä, ihan raivostumattakin :)
Joitakin sairauksia voi aiheuttaa itse kyllä, mutta alkoholismi ei ole sairaus.
Alkoholismi voi olla seurausta masennuksesta. Silloin ensisijaisesti lähdetään hoitamaan sitä masennusta että alkoholisti ei koe tarpeelliseksi hoitaa pahaa oloaan juopottelemalla. Se että keho vaatii säännöllisen annoksen alkoholia on merkki että siitä on tullut riippuvaiseksi.
Niinhän se on tupakankin kanssa että keho vaatii säännöllisesti sitä nikotiinia, eikä sitäkään kutsuta sairaudeksi vaan riippuvuudeksi.
Minusta on loukkaavaa vakavasti sairaita ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole mitenkään edes syyllisiä omaan tilaansa, että alkoholismista puhutaan sairautena. Alkoholismi on itse aiheutettua kun sitä pahaa oloa on lääkinnyt viinalla kun taas joku syöpä on sellainen asia mihin ei ole itsellä ollut osaa eikä arpaa. Kun alkoholismista puhutaan sairautena se antaa sellaisen kuvan että alkoholistin ei tarvitse ottaa vastuuta omista tekemisistään että ihan kuin hän itse ei olisi sitä viinaa kurkustaan alas kaatanut vaan joku olisi tehnyt hänestä alkoholistin. Alkoholistin olisi voinut valita ihan toisen tien lääkitäkseen itseään, mutta heikkona valitsi sitten viinan. Ja sitten on erikseen ihmiset jotka vain ovat niin persoja viinalle ja juovat todella paljon ihan vain huvikseen.
Vaikka olet eri mieltä ja asia sinua selVästi harmittaakin, se ei muuta sitä faktaa, että alkoholismi on sairaus.
Kansainvälisen tautiluokituksen mukaisesti ICD10 F10.2
Alkoholismi on harrastus.
Alkoholismi on addiktio siinä missä tupakan poltto. Sori, mutta en rupea hyysäämään alkoholisteja ja silittelemään niiden päätä ja pitämään heitä uhreina. Heillä on se valta lopettaa juominen kun taas moni sairas ihminen ei voi tilanteelleen mitään ja hoidotkaan eivät aina auta.
Jos alkoholistilla on tarpeeksi voimaa hän voi kyllä lopettaa juomisen kun taas syöpäpotilas ei parannu pelkällä tahdon voimalla.
Se että alkoholismista puhutaan sairautena vain antaa sitä kuvaa että alkoholisti olisi täysin voimaton tilanteessaan. Kenestä se parantuminen muka sitten lähtee jos ei alkoholistista itsestään? Addikti ei pysty paranemaan ellei itse sitä halua.
En voi käsittää miten alkoholismi on muka luokiteltu sairaudeksi. Kuten jo aiemmin sanoin niin juominen on yleensä seuraus jostakin kuten masennuksesta. Tai että jollekin se viina vain maistuu liikaa. Ja moni työtön juo siksi että kun ei ole muutakaan tekemistä ja oletetaan että juominen rentouttaa vaikka se ei muuta aiheuta kuin vain lisää alakuloa. Ja alakulo taas aiheuttaa sen että ryypätään lisää.
Juu varmaan jotkut haluavat kaunistella alkoholismiakin ja väittää että se on sairaus. Onhan se paremman kuuloista kuin puhua riippuvuudesta, joka yleensä mielletään itse aiheutetuksi.
Eiköhän aika moni alkoholisti haluaisi lopettaa juomisen, mikäli vain pystyisi siihen. Sinusta alkoholismin "hoitoon" ei tarvita kuin henkilön oma päätös lopettaa juominen. Tuo tekniikka ei vaan toimi, koska silloihan maailmassa ei olisi yhtään alkoholistia. Varmasti jokainen heistä on jossakin vaiheessa tuon päätöksen tehnyt.
Mielestäni on vain hyvä, että alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi, jolloin tarvittava hoitoonohjaus on helpompi järjetää.
Se, että että alkoholismi on sairaus ei tee siitä yhtään hyväksytympää tai kauniinpaa kuin viesteissäsi väität. Alkoholismi on ongelma, johon pitää hakea hoitoa. Siinä olet oikeassa, että parantuminen lähtee alkoholistista itsestään. Minun mielestäni ei vain ole reilua jättää heitä yksin sairautensa kanssa oman onnensa varaan.
Voisitko kertoa, miten se on sinulta pois, että alkoholisteja yritetään auttaa ongelmansa kanssa? Monissa mielenterveyteen liittyvissä sairauksissa hoidoista on hyötyä. Miksi et salli sitä alkoholisteille?
Se onko kyseessä sairaus vai joku muu, riippuu ihan siitä mihin tieteelliseen koulukuntaan kuulut. Tämä vaikuttaa myös käytettyihin termeihin esim potilas/asiakas tai käytettyihin terapioihin. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Jos siitä viinasta on riippuvainen niin ei sitä pysty lopettamaan tai ehkä ei edes halua. Sama se on tupakon poltossa ja huumeiden käytössäkin. Siksihän sitä riippuvuudeksi kutsutaan. Addiktion hoitaminen ei aina onnistu ja se vaatii todella lujaa itsekuria ja addiktin on ennen kaikkea haluttava päästä eroon viinasta.
En ole edes missään vaiheesa sanonut että alkoholisteja ei saisi auttaa. Ota hyvä ihminen se herne pois sieltä nenästäsi! Helpottuu sinunkin olosi.
Totta kai alkoholisteja pitää auttaa siinä missä huumeriippuvaisiakin! Se että alkoholismi katsottaisiin riippuvuudeksi, eikä sairaudeksi ei vähentäisi avunantoa mitenkään. Tupakasta riippuvaisillekin on tarjolla erilaisia apuväleineitä ja huume - ja päihderiippuvaisille on hoitopaikkoja tarjolla ja tukiryhmiä.
Voi vittu että ihmiset taas osaa täällä lukea.
Hyysäämisellä tarkoitin että alkoholisti on saatava tajuamaan että hänen on itse otettava tilanteesta vastuu koska kukaan ei ole sitä viinaa kurkusta alas kaatanut. Joo masennus voi olla syy miksi joku ratkeaa ryyppäämään, mutta vastaavasti on myös useita masentuneita jotka eivät ole edes viinaan koskeneet joten ei voi myöskään olettaa että masennus johtaa aina juomiseen.
Alkoholismin kutsuminen sairaudeksi on minusta sama kuin lihava syyttäisi omaa tilaansa sairaudeksi vaikka on itse oppinut huonot elämäntavat ja syönyt aina enemmän kuin pystyy kuluttamaan (ja ennen kuin joku tulee taas tähän nussimaan pilkkua niin eri asia on jos joku lihoo sairauden takia, silloin lihavuus ei ole itseaiheutettua).
Herne nenässäni pyysi minua laatimaan vastineen viestiisi, joten yritän taas kerran vääntää rautalankaa siten, että sinullekin asia jo menisi perille.
Riippuvuudet ovat sairauksia. Miksi väität, että näin ei olisi? Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, onko sairaus itse aiheutettu tai ei. Silläkään ei ole merkitystä, onko ihmisellä mahdollisuus omilla valinnoillaan vaikuttaa toipumiseensa.
"Alkoholismin kutsuminen sairaudeksi on minusta sama kuin lihava syyttäisi omaa tilaansa sairaudeksi"
Lihavuuskin on sairaus. Diagnoosi on E66.0 - ICD10 tautiluokituksen mukaisesti.
Mikähän maailman mahti on sinulle antanut valtuudet määritellä, mikä on sairaus tai ei? Syövän jossakin viestissä luokittelit sairaudeksi. Tosin esimerkiksi suurin osa keuhkosyövistä on itse aiheutettuja, joten ne tuskin sinun asteikollasi ovat sairauksia.
Eiköhän kaikki ongelmat voi valjastaa sairauksiksi jos niin halutaan.
Lihavuus ja alkoholismi ei ole minunkaan mielestäni sairauksia, vaikka niille olisi keksittykin omat koodit.
Riippuu onko se harrastuksen omaista vai riippuvuus,se juominen.Esim. Jotkut tahtovat jutella paljon ihmisten kanssa,mutta silloinkin voi olla kyseessä alko ongelma. Syöminenkin voi olla harrastus,Jos ei liiku,silloin lihoo.
Ei kaikkia sentään voi sairauksiksi luokitella. Esimerkiksi vasenkätisyyttä ja homoseksuaalisuutta ei enää nykykäsityksen mukaisesti pidetä sairauksina.
juu ite olen alkoholistin kanssa parisuhteessa ja heleppoa ei ole
aina saa haukkumisia ja muuta paskaa eroaminen alkaa tuntumaan jo
oikealta ratkaistulta vaikka se olisi pitänyt tehdä ajat sitten
en osaa sanoa et mikä juopossa kiinnostaa kun mies on kiittämätön paska
ei arvosta pääasia on et saa jostain rahaa juomaan yks sama hailee naisesta vain silloin kun on puute
Alkoholisti toisensa perään - siinä äitini kohtalo. Syy on kuulemma läheisriippuvuus.
Kiltillä miehellä ei tee mitään ja siksi naiset rakastuu juoppoihin. Mutta on hienoa
että naiset sentään jostain huolehtii kun ei itsestään jaksa huolehtia eikä se oma napa ole tärkein. Kaikille juopon kanssa seurusteleville pitäis myöntää kunniamerkki kun olette kestäneet vaikka mitä. Se on vain yksi elämä jota elätte ja elätte sitä miten tahdotte. Olisi varmaan kurjempaa elää ja olla sellaisen miehen kanssa joka ei hirveesti juo.
Mulla on onneksi raivoraitis mies, en kestäisi enempää alkoholisteja - heitä olen äitini kautta nähnyt aivan liikaa...äitini on etsinyt myös jännitystä, ja hakeutunut huonoihin piireihin, vaikka hyviäkin oli tarjolla...
Itse koin eka liiton juopon kanssa. Alkuhuumassa en edes huomannut, että viina voisi olla ongelma. Ajatteli vaan, että jopas kuppi maistuu. Sit sitoutuminen tuli ajatteli vaan, että jospa se ajan kanssa alkon himo laantuu. No lapsen odotuksen ajan Hra kestikin ola ilman alkoa, mut odotas kun vauva syntyi niin juotiin sen jälkeen kaksin käsin ja vieläpä turpaan tuli ja vieraita naisia. 5V siitä pyristeltiin irti ja päätin, että koskaan en juoppoo ukkoa ota. Enkä ottanut. Mutta mistäs näitä täyspäisiä, raittiita, entisestä elämästä sujut miehiä on???? Aina kun tapaa jonkun kivan miehen, niin jos sillä ei ole alko onglemaa niin sit on mielenterveys ongelma tai muuten tunnevammainen/sitoutmiskammoinen persoona. Kun löytys sellainen tavallinen rakastava terveellä järellä ajatteleva mies niin se olisi jo nykyaikana LOTTOVOITTO mut ei niin ei. Kehenkään ei oikein voi luottaa varsinkin jos haluaa suhteen jonka kanssa voisi sen arjen jakaa pelkäämättä turvattomuutta ja saada rakastaa ja olla rakastettu. Siinä suurin osa syytä miksi otetaan juoppo tai muuten mielenvikainen, kukaan ei halua vanheta yksin.
Ei niillä alkoholisteill ole halua lopettaa juomista ja naisilla ei ole halua ottaa miestä jolle alkoholi ei maista usein eli mitään ei ole tehtävissä. Ne alkoholistiti on idiootteja ja naiset näköjään tykkää idiooteista. Kaiken järjen mukaan minun pitäis olla alkoholisti.
Olen ollut 10 vuotta tosi yksinäinen ilman kavereita ia ilman mitään tukea ja rakkautta joten minun pitäis pitäis juoda joka viikko ja usein ja mun pitäiskö olla rappiolla ja nukkua jossain katuojassa. Kuka kestää 10 vuoden yksinäisyyden ilman alkoholia. Juon vähemmän kuin kerran kuussa vaikka pitäis juoda joka viikko
kun elämä on sitä mitä se on. En ole siltin alkoholin kaveri vaan odotan että os tästä maailmasta löytyy yksin nainen joka ei tykkää alkoholisteista. Taitaa olla mahdotonta löytää sellanen.
On turha väittää että alkoholismi on SAIRAUS! Ja mikähän diagnoosi sillä mahtaa olla?
On myös turha rutista jos parisuhteessa joutuu kärsimään koska toinen on alkoholisti. Mikä estää ottamasta eroa??? Tekosyitä kyllä löytyy...
Jokainen on oman onnensa seppä!!!
Kansainvälisen tautiluokituksen mukaisesti ICD10 F10.2
Kymmeneen vuoteen en nähnyt miestäni täysin selvänä.
Ei hänestä ollut varsinaista harmia. Ei taloudellisesti ja sosialiset haitat rajoituivat siihen, ettemme kyläilleet eikä meillä käynyt ketään.
Hän hoiti myös perinteisesti aviomiehelle kuuluvat velvoitteet ja tehtävät.
Noiden kymmenen vuoden jälkeen hän raitistui ilman mitään terapiaa tai hoitoa, uskonnollisesta herätyksestä puhumattakaan.
Hän vain kertoi, ettei enää oikein maistu.
Lomamatkoilla hän nauttii etupäässä mietoja juomia ja niitäkin kohtuullisesti
Teräviä kulee varsin vähän.
En ole koskaan moitiskellut, saati rähjännyt hänen juomisestaan.
Nyt tätä osittain "kuivaa kautta on kestänyt myös kymmenen vuotta eikä ole syytä olettaa tyylin muuttuvan.
10 vuotta on aika pitkä aika odottaa toisen raitistumista. Sinullakin oli varmasti jokin oma syy (muu kuin rakastaminen) katsella humalaista miestä 10 vuotta? Ihmisten pitäisi ymmärttää sekin, että harva tapaus on tällainen.
Aivan kuten muutkin vahingolliset asiat: tekijä ei ikinä opi elävänsä/tekevänsä väärin, jos ei joudu siitä vastuuseen ja kumppani hyväksyy ja nielee kaiken paskan.
Kuten mainitsin "ei hänestä ollut varsinaista harmia"!
Ei minulla ollut mitään sen kummempaa syytä koska en todellakaan kärsinyt mieheni naukkailusta.
Hän hoiti asiansa ja vastuunsa moitteettomasti mutta täysin selvänä en häntä nähnyt.
Hän itse huolestui terveydestään. Nuorena aktiivisesti urtheilua harrastanut mies oli jonkin verran lihonut, noin 5kg, muuta hän oli elintavallaan hankkinut lääkitystä vaativan verenpaineen eikä se pysynyt lääkittynäkään kurissa.
Toinen, ehkä vaikuttavampi asia josta hänen ei edes tarvinnut mainita,
oli mieskunnon heikkeneminen.
Nuo kaksi seikkaa olivat varmaan ratkaisevat tekijät.
Luulen viimeeksi mainitun olleen hänelle tärkeämpi!
"parantui" tuosta "sairaudesta"
Vai lopettiko vain viinan kaatamisen kurkkuunsa?
Mieheni alkoi huolestumaan terveydestään ja oma olettamukseni on, että havaittuaan jatkuvan, kohtuullisenkin alkoholin käytön vaikutuksen mieskuntoonsa, se oli ratkaiseva tekijä muutoksessa.
Hän ei ole absolutisti mutta kotioloissa hän ei juo tippaakaan.
Jokunen kesämökkireisu tuttavien luona on poikkeus.
Samoin lomamatkoillamme käyttö on hillittyä mutta, kuten mainitsin niin silläkin on ikääntyvään mieheen lamauttava vaikutus.
Kotioloissa oma käyttöni rajoittui lauantaiseen vajaaseen siideripulloon mutta viimeiset 12 vuotta olen ollut terveydellisistä syistä täysin tipaton.
En pakosta vaan käytännön syistä.
On niitkin alkoholisteja jotka eivät juo.
Alkoholisti ei, ainakaan jos on raitistunut, niin ole mikään itsekäs välttämättä..
Alkoholisti myös juodessaan on monesti tosi kiltti, koska kokee huonoa omaa tuntoa kaikista mokistaan.
Siitä tulee kaupankäynti liitto, jossa nainen hyväksyy ne huonot puolet siksi, että mies selvinpäin ollessa yrittää olla niin hyvä, ja hyvittää kaiken. Tämä ei ole tervettä kuitenkaan, mutta voi olla yksi motiivi jäädä suhteeseen: siksi että nainen on niin itsekäs että haluaa miehestä ne hyvät puolet, ja jää siksi kyttäämään ja vahvistamaan myös sitä alkoholismia, jotta saisi itselleen nöyrän miehen jonka mielipiteistä ei tarvitse välittää, koska on juoppo.
Haukutut vaimot puolestaan saavat suhteessa niin huonon itsetunnon, etteivät enää ymmärrä omia mahdollisuuksiaan, ja siksi jäävät suhteeseen.
Alkoholisti on monesti miehekäs mies, ja jos vieläpä raitistuu niin hän tekee niinpaljon itsetutkiskelua ja harjoittaa mm. aa-käyntejä, että hänestä tulee empaattisempi ja parempi mies kuin monesta sellaisesta, joka ei koskaan ole joutunut nöyrtymään minkään asian edessä esimerkiksi viinan.
On paljon ylpeitä ihmisiä joilla on leveä lompakko ja auto, hyvä työpaikka. heillä on omat vinkeensä, eivätkä monesti tajua alkoholismista mitään vaan pitävät luusereina. Alkoholisti joutuu kantamaan tämän luuserin leiman läpi elämän, ja miettimään kannattaako alkoholismia myöntää, vaikka olisi jo saanut juomisen pois. Häpeä ajattelu, jossa ei etsitä ratkaisuja vaan syyllisiä, aiheuttaa myös sen että moni ei uskalla lähteä hoitoonkaan, vaan pelkää sanaa alkoholisti.
Alkoholisti voi osatakin arvostaa elämän pieniä asioita, senjälkeen kun on kokenut mitä on se toinen puoli elämästä.
Luen alkoholismin sairaudeksi jolle ihminen ei voi mitään, hänen pitää vain tehdä kovasti töitä mikäli meinaa saada sairauden hallintaan, ja nostan kyllä hattua sille joka hakee ongelmaansa apua viimein, tapahtuipa se sitten ennemin tai myöhemmin, Mitä aikaisemmin sen parempi. Niille jotka leimaa alkoholistit luusereiksi, tai syyttää heitä sairaudestaan, tai mitenkään halveksii, en niinkään nosta hattua, vaan toivon että hekin ymmärtäisivät että ovat onnekkaita, eivätkä siis omaa ansiotaan ole välttäneet alkoholismia.
On vain niin , että jos se viina ei maistu muutenkaan niin eipä siihen mitään itsekuria tarvi että pystyy olemaan juomatta.
jos taputtelette itseänne olalle siitä kun ette juo, tai teillä ei ole tarvetta juoda, niin kannattaa lakata se koska se ei ole mitenkän teidän omaa ansiotanne että teidän geenit eivät tue alkoholin vaikutusta, vaan teillä ei ole mitäänt tarvetta eikä nautintoa juoda. Josta syystä teidän ei tarvitse alkoholin kanssa tapella sen enempää.
Syyllisyydentunteista huolimatta alkoholisti voi olla päättäväinen koska on oppinut jo metkut, mitä pitää tehdä ettei joudu kadulle yöksi.
Vaikka miten analysoitaisiin, perustotuus on että riippuvuus on yksityisasia.
Ihmiset vain ovat sado-masoja, toisaalta nauttivat toisen kärsimyksestä ja kantavat taakkaa, joka ei heille oikeasti kuuluisi.
Kyllä toisen siivellä oleminen on oma valinta.
Miksi juopot niin kovasti puhuisivat tunteistaan ja hienoista arvoistaan jos olisivat automaatteja joille vain sattumoisin annettiin pullo käteen?
Kuten keskenäänkin sanovat : "Kenenkään suuhun ei väkisin kaadeta".
OK joka lopettaa, vahingon korjaaminen on vain vaikeaa.
On mukava seurata kun jollain (omalla miesystävällä)menee huonommin kuin itsellä,siitä saa virtaa toteuttaa omia projekteja ja mikä tärkeintä,saa haukkua luuserimiestään oikein kunnolla selän takana.Ah,sitä fiilistä!!!Tuntee itsensä niin paljon paremmaksi.
Viina on viisasten juoma. Viisaita on ne jotka juo kohtuullisesti eikä siitä aiheudu harmia lähimmäisille. Itse en nyt viinaa juo mut mietoja juomia joskus kerran kuussa. En ole ikinä sammunut edes joten ole viisas.
Mut on se kumma kun tuol näkee kun monet juo kaksin käsin ja usein ja niillä on nainen toises kädessä ja tuoppi toisessa kädessä. Nainen taluttaa humalaista miestään jonnekkin ja yrittää puhuu sille järkeä.
Ilmeisesti naiset haluu olla viinaa juovien miesten lähimmäishoitaja vaikka siitä ei saa mitään palkkaa tai mitään kiitosta. Haukut saa usein eikä arvostusta yhtään. Jokainen tekee niin kuin itse haluaa mutta naiset ei halua miehiä jotka ei juo.
On hauska lukee näitä juttuja kun naiset selittää että on oltu 5 tai 10 vuotta juopon panopatjana ja siivoojana ja ei ole olut voimia erota. Eroamiseen ei tarvii voimaa, se eiole sen rasittavampaa kuin kaupassa käynti. Pelkäätte että ette kelpaa muille kuin sille juopolle joten ette halua ola yksin eli olette sitten sen juopon pantavana.-
Minä en ole koskana oikein juonut ja en ole koskaan oikein seurustellut. Viimeks varmaan 15 vuotta sitten oli joku juttu ja se silloinen nainen lähtikin sitten juopon matkaan koska en jaksanut sen kanssa käydä baareissa ja ryypätä. Sen jälkeen ei ole kukaan halunnut edes treffeille minun kanssa ja sekin johtuu siitä että en juo.
No eipä se haittaa kun en halua mitään juopon nus.simaa naista itselleni joten olen mielummin ilman.
Onpa mukava lukea viestisi ja todeta että noinkin säälittäviä ja tyhmiä ihmisiä on olemassa ja saan tuntea itseni paaaaljon paljon fiksummaksi ja paremmaksi,kiitos!ps.uskon että alkoholistikin (ellei ole muuten retard) on älykkäämpi kuin sinä.
En tiedä mikä siinä on mutta se on totta.
En ole tuo täällä kirjoitteleva kiltti mies mutta olen kiltti mies.
Koska olen herkkä ja tunteellinen ei suhteeni kestä kolmea kuukautta pidempään.
Herkkä ei tarkoita mitään itkupilliä vaan kumppanista huolehtivaa sekä huomioivaa miestä joka haluaa osoittaa mielitietylleen tunteensa häntä kohtaan. Riidattomat suhteeni päättyvät lähes aina ilman selittelyjä. Nainen vaan lähtee todeten "ei oo kemiaa"
Kesälomat kun menee vastavuoroon sinkkuna kuppiloissa hengaillen ja huurteiset nokan alla tämän tästä olen kuumaa kauraa naisten keskuudessa. Vientiä on ja mitä enemmän olet päissäsi sen tiukemmin nainen pitää kiinni. Rilluttelu suhteet kestäisi hamaan tappiin kunnes arki koittaa hiipuu myös minuun ihastuneiden naisten tunteet.
Ja ennenkun joku sanoo että ratkeat ryyppäämään niin naises lähtee. Ei. Alkoholi ei kuulu elämääni muuten kuin sinkkuna ollessa, muuten se jää pariin sauna kaljaan tai sen hetkisen mielitietyn kanssa vietettyyn viini iltaan ja kyllä, räyhä viinaa en ikinä ole juonut eli minusta tulee mitä valloittavin kuulemma humala päiten.
Mutta sen olen huomannut että omana itsenäni en kelpaa. Ainoastaan alkoholin tuottaman puheliaan koomikon rooli saa naiset herkistymään kanssani joten ensi kesän lomia odotellessa. Selvänä kun en kelpaa vaikka tuppisuu en ole silloinkaan eikä naisen hakuni kohdistu edes pelkästään baareihin.
Jospa alkoholi vapauttaa sinut olemaan oma itsesi, ja juomatta olet estoisempi ja pidättyväisempi..
No, tottakai vapauttaa! Maistissa tulee aina ihmisen oikea persoona esiin.
Naisten on turha kiistää ettei ne muka rakasta juoppoja. Sen verran minäkin olen elämää nähnyt ja tunnen naisia jotka rakastaa juoppoja. Ei nainen huvikseen niiden kanssa seurustele monia vuosia.
Yhyyy, yhyyyy, näin on. Eivät ne meitä kunnon miehiä huoli koskaan. Kukaan ei ei halua minuakaan, yhyyy, yhyyyy...
joten siksi en huolisi.
Ei sitte mikään.olin lasteni isän kanssa 15v. mutta 3 viimeistä hän ei käynytm töissä vaan sai juomisen takia potkut.Lopulta tilanne meni siihen että mieheni tuli kotiin molemmat lastit housuissa en jäänyt vaippoja vaihtaan enkä housu pyykille joten muksut 5 ja 10 silloin kainaloon ja menoksi...en ole katunut ja kun etsin kumppania olen erittäin tarkka hän ei saa juoda ees kaljaa joten en usko selityksiä etten juo vaan minun pitää nähdä.Itsekkään en ota kun kaikki tapahtumat tulee mieleen eikä lapseni jotka ovat aikuisia juo.En tunne sääliä juoppoja kohtaan vaan vihaa ajattelen aina mitä heidän läheiset ovat joutuneet kestämään onko muijat ja muksut lähteneet pakoon kovalla pakkasella tms.