Mulla on ollut viimeisen kolmen vuoden ajan 4 outoa kaveria ystäväpiirissäni.
Kaikkia yhdistää itsekeskeisyys ja sinkkuus.
Ennen näitä ihmisiä elämässäni ei ikinä ollut mitään riitoja kavereiden kanssa ja ystävyyssuhteet sujui hyvin. Yritän välttää riitelyä ja jätän asioita sanomatta etten loukkaisi ihmisiä. Nämä ihmiset kuitenkin sanovat asiat aina todella suoraan ja ilmittavat aina jos minussa on heidän mielestään jotain vikaa. Edelleenkään vanhojen kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Kuitenkin nämä uudemmat kaverit loukkaantuvat ja suuttuvat millon mistäkin, käyttäytyvät tökerösti, pummivat kyytiä ja millon mitäkin. Koen etten ole saanut takaisin mitään. Aina kun olen noita ihmisiä nähnyt (eivät ole kavereita keskenään) on tosi paha mieli, koska aina jostakin on erimielisyyksiä tai olen tehnyt jotain väärin. En jaksa ainaista töksäyttelyä ja kuunnella kuinka paska olen. Miksi seura edes kelpaa?
Nyt olen laittanut kahden kanssa tauon päälle, siis en mitenkään välejä poikki vaan en vain ole yhteydessä. Tätä on ketänyt nyt joku 2-3kk.Yrittänyt hoitaa sen nätisti etten loukkaisi toista osapuolta, vähän vaivihkaa, ettei tulisi heille tarve jauhaa selän takana paskaa. (tätä nimittäin tekevät ja paljon) Inhoan riitoja.
Mutta en voi ymmärtää miksi minulle yhtäkkiä pamahtaa samaan aikaan näin monta samanlaista hankalaa tapaust elämään? Onko kellään vastaavaa, miten näistä pääsee eroon ilman riitatilannetta? Mitä ihmiset saa siitä että on pakko ilmoittaa aina ääneen ja rumasti toisen viat ja virheet. en minäkään niin tee, ei kukaan voi olla täydellinen ja en varsinkaan halua kavereilleni olla ilkeä. Nämä ihmiset eivät kestä jos heille jostakin asiasta sanon samalla tavalla.
Kaikkia yhdistää itsekeskeisyys ja sinkkuus.
Ennen näitä ihmisiä elämässäni ei ikinä ollut mitään riitoja kavereiden kanssa ja ystävyyssuhteet sujui hyvin. Yritän välttää riitelyä ja jätän asioita sanomatta etten loukkaisi ihmisiä. Nämä ihmiset kuitenkin sanovat asiat aina todella suoraan ja ilmittavat aina jos minussa on heidän mielestään jotain vikaa. Edelleenkään vanhojen kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Kuitenkin nämä uudemmat kaverit loukkaantuvat ja suuttuvat millon mistäkin, käyttäytyvät tökerösti, pummivat kyytiä ja millon mitäkin. Koen etten ole saanut takaisin mitään. Aina kun olen noita ihmisiä nähnyt (eivät ole kavereita keskenään) on tosi paha mieli, koska aina jostakin on erimielisyyksiä tai olen tehnyt jotain väärin. En jaksa ainaista töksäyttelyä ja kuunnella kuinka paska olen. Miksi seura edes kelpaa?
Nyt olen laittanut kahden kanssa tauon päälle, siis en mitenkään välejä poikki vaan en vain ole yhteydessä. Tätä on ketänyt nyt joku 2-3kk.Yrittänyt hoitaa sen nätisti etten loukkaisi toista osapuolta, vähän vaivihkaa, ettei tulisi heille tarve jauhaa selän takana paskaa. (tätä nimittäin tekevät ja paljon) Inhoan riitoja.
Mutta en voi ymmärtää miksi minulle yhtäkkiä pamahtaa samaan aikaan näin monta samanlaista hankalaa tapaust elämään? Onko kellään vastaavaa, miten näistä pääsee eroon ilman riitatilannetta? Mitä ihmiset saa siitä että on pakko ilmoittaa aina ääneen ja rumasti toisen viat ja virheet. en minäkään niin tee, ei kukaan voi olla täydellinen ja en varsinkaan halua kavereilleni olla ilkeä. Nämä ihmiset eivät kestä jos heille jostakin asiasta sanon samalla tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi pidät tällaisia henkilöitä elämässäsi? Ei kuulosta siltä, että he olisivat oikeita ystäviäsi. Ystävyyden pitää sujua helposti ja antaa iloa molemmille.
Pääset kyllä eroon heistä ilman riitaakin, kun vaan lakkaat ottamasta yhteyttä. Homma hiipuu sillä lailla vähitellen ihan varmasti.
Sitä olen itsekin miettinyt. Täytynee nyt vain olla "kiireinen" ja vaivihkaa poistua noiden elämästä.
Usein ihmisistä vain tulee ne huonot puolet esiin kun heidät oppii kunnolla tuntemaan. En olisi ikinä uskonut tutustuessani minkälaisia ihmispiruja voi mukavan olemuksen alla piilläkkään. Narsistit ovatkin ehkä juuri olemukseltaan ovelia, siksi sitä ei aina tajuakkaan menevänsä kuin pässi narussa ennen kuin on liian myöhäistä..
Onneksi on myös ne ihanat vanhat ystävät, joiden kanssa kaikki sujuu helposti ja ilman loukkaantumisia kummaltakaan puolelta. Osataan kunnioittaa toista ja sitä että toisella on myös oma elämä ja perhe, eikä vaadita liikaa.