Tästä syystä olen sinkku

kerava1 kirjoitti:

Olen ollut mieheni kuoleman jälkeen jo muutaman vuoden sinkkuna. Mieheni oli alkoholisti. Muistan edelleenkin monet kerrat, kun jäin alkoholille toiseksi. Nöyryyttävää, kun nyt ajattelen. Ne hirveät pettymykset ja turhat odotukset. Ja lupaukset. Ja ilkeilyt. Toivoin monet kerrat, että hän kuolisi ja jättäisi minut rauhaan lasten kanssa. No sitä saa mitä toivoo. Näköjään. Ja nyt olen sitten sinkkuna ja omasta halustani. En sittenkään ole niin varma tuosta omasta halustani sanomisestani, koska en uskalla aloittaa uutta suhdetta. Pelkään, että taas tulen vaan pettymään. Siis leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Älä koskaan odota mitään, niin et pety niin pahasti. No näitähän riittää. Olisin saanut montakin miestä, mutta aina pelkään, että tulen taas pettymään. Kuullostan katkeralta, sitä varmaan olenkin. Olen nyt 50 v ja minun pitäisi olla tyytyväinen elämääni. Kaikki on oikeasti hyvin. Mutta tämä yksinäisyys saa minut ihan masennuksen valtaan. Jos joku mies vähänkin ilmaisee kiinnostusta, juoksen karkuun. Siis senkin olen tehnyt. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että vitsit mikä idiootti. Mutta miten saan käytökseni muuttumaan ja ajatukseni. Menen aivan lukkoon, kun jokus mies puhuu minulle. Miehethän ovat ihania. Aivan ne ihan tavalliset suomalaiset miehet. Siis vauden teille kaikille ja papukaijamerkki, siis te tavismiehet.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä