Joo olen iso ja lihava, kuitenkin ihan itselläni toimeentuleva, en kenenkään siivellä elävä.
Oma perhe on ja lapsetkin. Mutta suku on etäinen.
Toki lapsena kotona asuessani oltiin suvun kanssa paljon tekemisissä.
Sisarenikin alknut nyt karttaa minua...en ymmärrä.
En ole kellekkään tehnyt mitään pahaa. En kä sanonut. Mölyt pidän aina mahassani.
Toki yhden serkun asuntoa en mennyt takaamaan.
Mene ja tiedä.
No en tyrkkää itseäni väkisin , joskus vaan mainitsen että sopii aina tulla käymään tms. Meitä ei ole pyydetty ikinä. No eipä ole tarvinnut kyläillä.
Välillä olen katkera.....nykyään kun ikää on jo liki 40, alkaa vaan suku. Vituttamaan.
Johtuuko tämä minusta(kun olen läski) vai jostain muusta.
Miehestäni joka ei ole kauhean sosiaalinen, muttei mikään tyly, puhumatonkaan, muttei ihan päällepäsmärikään.
Oma perhe on ja lapsetkin. Mutta suku on etäinen.
Toki lapsena kotona asuessani oltiin suvun kanssa paljon tekemisissä.
Sisarenikin alknut nyt karttaa minua...en ymmärrä.
En ole kellekkään tehnyt mitään pahaa. En kä sanonut. Mölyt pidän aina mahassani.
Toki yhden serkun asuntoa en mennyt takaamaan.
Mene ja tiedä.
No en tyrkkää itseäni väkisin , joskus vaan mainitsen että sopii aina tulla käymään tms. Meitä ei ole pyydetty ikinä. No eipä ole tarvinnut kyläillä.
Välillä olen katkera.....nykyään kun ikää on jo liki 40, alkaa vaan suku. Vituttamaan.
Johtuuko tämä minusta(kun olen läski) vai jostain muusta.
Miehestäni joka ei ole kauhean sosiaalinen, muttei mikään tyly, puhumatonkaan, muttei ihan päällepäsmärikään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin se yhteydenpito lihavuudesta johtuu, mutta kateuttakin voi olla ilmassa.
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä, miten paljon sukunsa kanssa pitäisi olla tekemisissä. Entinen puolisoni oli kuin iilimato sukunsa kanssa, joka päivä soiteltiin ja tuntui, ettei hän osaa tehdä päätöksiä tai töitäkään ilman, että joltakin asiaa kysyi. Itse en pahemmin soittele, enkä laulele. Jos kylillä nähdään, niin vaihdan toki kuulumiset ja matka jatkuu, mutta en tunne tähän tarvetta jatkuvasti.
Minulla on useita lapsia ja heidän kanssa menee aikaa. En useinkaan jaksa jutella puhelimessa, koska työni takia olen voinut päivän luurin jatkona olla.
Meitä ihmisiä on monenlaisia, toiset kaipaavat jatkuvasti sukua ympärille ja toisille riittää, kun käydään hautajaisissa toteamassa, että kyllä, kuollut se on, kun ei ole ruokajonossa.
Nyt vanhempana olen hiukan lähentynyt veljeni ja siskoni kanssa, mutta jatkuvaa kanssakäymistä ei vieläkään ole.
Vanhemmiten nuo suhteet vaan väljähtyy. Luulen, että suurin asia tässä on oma itsetuntosi. Koet että tämä on se syy. Olen itsekin lihava, mutta se on viimeinen syy mitä epäilen jos joku ei halua pitää yhteyttä. Luulen, että lihavuus on nyt ihan itsellesi se kompastuskivi. Mietihiän miksi, ja mitä haluat tehdä asialle. Joko hyväksyt itsesi noin, tai laihdut ja olet niin hyvä ihminen että kaikki ottaa sinuun yhteyttä :)
Mietipä millainen poru sitä vielä enemmän kävisi jos ottaisit ja laihtuisit sekä juoksisit vuoden päästä maratonin? ;) Suku on suku vaikka kaulassa olisi mitkä mitalit aina löytyy jotain sanotavaa oli se paino, puoliso, tulotaso tai harrastus. Älä välitä vaan anna koirien haukkua ja pidä oma karavaani liikenteessä :)
Minulle äitini (noin 70 v) soitti vuosikaudet suutaan ylipainostani. Jokaisen kyläilyn aikana hän kommentoi esim "kyllä se on tuo sun maha hirviä", "kyllä sinä olet lihava". Minä sanoin että en minäkään tee toisten ulkonäöstä halventavia huomautuksia. Sitten laihdutin 25 kg ja kerrroin siitä puhelimessa äidille. Hän kommetoi vain "onko sinullakin diabetes". Päätin että en halua olla noiden paskiasten kanssa enää missään tekemisissä.