Haluaako miehen lopettaa suhteen?

Itse olen ollut viitisen vuotta miehen kanssa ja nyt pari vuotta on ollut "ollakko vai ei"-suhde päällä. Hän myös sanoo meidän olevan pari edelleen, vaikka menee viikkoja ettei pidä yhteyttä. Minussa on sitten kuulema se syy, kun en mennyt hänen luokseen. On tuntunut jo pitkään, että olen vain seksikumppani, muuten hän ei halua kanssani olla. Seksi meillä luistaa hyvin ja halumme kohtaa siinä asiassa. Vaikka hän tolkuttaa rakastavansa minua, en enää usko.
Nyt oli taas viikkojen hiljaisuus, kun hän ei ottanut yhteyttä, en minäkään. Eipä tarvi sanoa että roikun hänessä. Tuli lämmin ja rakastava viesti, mutta en antanut vastakaikua, sillä olen ajatellut pistää loppuun tämän suhteen, sillä kaipaan jotain turvallisempaa ja pysyvämpää.
Alkoholia hän ei käytä, mutta on täysin peliriippuvainen. Sitä en tiedä ja ole saanut selville, onko hänellä muita lisäkseni. Vannoo kovasti minun olevan ainoa ja vannottaa minuakin pysymään uskollisena. En tiedä. Olemme molemmat eronneet ja lapset ovat jo aikuisia.
Parempi kun pysytyisin unohtamaan koko miehen, mutta aina kun olen päässyt hänestä vähän irti, ottaa hän yhteyttä ja taas saa sydämeni laukkaamaan ja pyörtämään päätökseni. Nyt kyllä yritän olla taipumatta.
Minäki tunnen olevani itsestään selvyys hänelle. Meillä puhuminen ei auta, hän ei noteeraa sanoamiani, puhun kuin kuurolle. Nalkuttaa en jaksa.
Olen kai ollut liian taipuvainen tekemään hänen mielen mukaan, että olettaa minun tekevän edelleenkin hänen tahtonsa mukaan. Olen myös erittäin herkkä ja itken yksikseni asioitamme aika paljon. Hän ei siedä kyyneleitäni.
Tämä riuduttaa minut loppuun. Nytkin valvon ja mietin, en saa unta kun mietin hänen viestejään, jotka tuli eilen illalla kymmenen jälkeen.

I feel you there! On se kumma kun ei noi miehet osaa suoraan sanoa,kun vielä kysytään että mistä roikkuu? Mä kun olen saanu semmosen käsityksen että miehet sanoo sanottavansa suoraan ja naiset kirtelee.Ei taidakkaan ihan niin asian laita olla.

Huomenna pitäis minun tätä omaa herraa taas viikon viime näkemisen jälkeen nähdä.Yritän puhua asiat selviksi ja repiä miehestäni tarpeellisen tiedon irti,että mitä hän kanssani haluaa,vai haluaako mitään.Jotenkin on vaan semmonen kutina,ettei keskustelu tule johtamaan yhtään sen pidemmälle kun koskaan ennenkään.

Suurin kysymys tässä taitaakin olla,että olenko MINÄ nyt sitten onnellinen? Ja jos en,niin miksi vielä roikun hänessä? Taidan kokoajan odottaa että tilanne muuttuisi,mutta miten se voi muuttua jos mieheni ei edes näe tässä mitään ongelmaa?

Älä tee mitään peliliikkeitä.Oo vain coolisti.Älä paljasta mitään.

Taitaa olla mun exä, tai vähintään sen sukulaissielu. Ikävä sanoa, mutta "onneksi olkoon" =( Olet löytänyt rinnallesi miehen joka tekee tuota kaikille. Ensin on niin huumaavaa aikaa, kun tunnet olevasi suunnilleen prinsessan asemassa kun onkin niin ihana mies kumppanina. Hiljalleen alkaa kuori murtumaan ja sisältä paljastuu ristiriitaisuuksien mestari.

Omalla kohdalla nämä paljon puhutut katoamistemput ja se, ettei hän enää itse pysynyt perässä siinä mitä on milloinkin väittänyt, alkoivat sen kuuluisan alkuhuuman jälkeen. Usko pois, se tulee tuosta vaan pahenemaan.
Ette ilmeisesti ole vielä siinä vaiheessa kun alkaa syyllistäminen. Oli hirvittävän raskasta, kun mies jäi kiinni yhdestä jos toisestakin valheessta, mutta ei kirveelläkään myöntänyt, ja lopulta käänsi asiat niin, että olin syyllinen lopulta joka asiassa ja sen jälkeen ne katoamistemput vasta lisääntyivätkin.

Erosimme monta kertaa mutta hölmönä otin aina takaisin. Viimeinen niitti oli se kun jäi kiinni pettämisestä. Halusin eroon koko oravanpyörästä ja ilmoitin sen viileän rauhallisesti. Siitähän se soppa syntyi ja kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla hän keplotteli elämääni takaisin noin puoleksi tunniksi saadakseen sen viimeisen sanan, ettei menettäisi kasvojaan kavereidensa edessä ja ilmoitti kovaan ääneen että hän se jättäjä on. Kirpaisihan se, mutta silti helpotti.
Tsemppiä sinulle jos haluat jatkaa suhteessa, mutta sinuna miettisin vielä kahdesti.