Elikkäs olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet nyt puoli vuotta, ja suhteemme on ihan kuin vuoristorataa!
Meillä on kummallakin vahvat mielipiteet, ja tykkäämme olla asioissa oikeassa. Tuntuu kuitenkin, että joissain asioissa poikaystäväni jyrää mun mielipiteet täysin. Omaamme hyvin samanlaisen huumorintajun ja kun olemme yhdessä, meillä on tosi hauskaa ja ihanaa, ilman huolenhäivää.
Toisinaan erimielisyydet kuitenkin saavat hirveästi sekasortoa aikaan suhteessamme, koska emme pääse asioista yhteisymmärrykseen. Vaikka molemmat olisivat kompromissin kannalla, on kuitenkin kummallakin erikäsitys myös siitä, mikä se kompromissi sitten tulisi olemaan.
Itselleni ainakin tulee aina semmoinen olo, että "voi kumpa joku ulkopuolinen nyt tulisi sanomaan, että myös mun mielipide merkitsee" Miten voimme keskustella asioista rakentavasti, jos kummatkin tietävät olevansa oikeassa? Pitäisikö kääntyä parisuhdeneuvojan puheille, vai ottaa aina joku puolueeton mukaan erimielisiin tilanteisiin?
Mielestäni on väärin esimerkiksi koko suhteen aikana erimielisyyttä aiheuttanut asia, kun poikaystäväni puhuu toisen puolesta uhrautumisesta seksiin liittyen. Minulla on heikot polvet, jotka eivät kestä polvillaan päällä olemista. En myöskään nauti suuseksin vastaanottamisesta. Olen sanonut poikaystävälleni, että niissä minulla menee raja, mutta kaikkea muuta voimme kyllä kokeilla ja näin. Hänen mielestään parisuhteessa ei voi olla tuollaisia rajoituksia!? mun mielestä on ainakin väärin, jos pompin hänen päällään kärsien povisärystä ihan vaan sen tähden, että hän nauttisi! Eihän siinä ole mitään järkeä?
Meillä on kummallakin vahvat mielipiteet, ja tykkäämme olla asioissa oikeassa. Tuntuu kuitenkin, että joissain asioissa poikaystäväni jyrää mun mielipiteet täysin. Omaamme hyvin samanlaisen huumorintajun ja kun olemme yhdessä, meillä on tosi hauskaa ja ihanaa, ilman huolenhäivää.
Toisinaan erimielisyydet kuitenkin saavat hirveästi sekasortoa aikaan suhteessamme, koska emme pääse asioista yhteisymmärrykseen. Vaikka molemmat olisivat kompromissin kannalla, on kuitenkin kummallakin erikäsitys myös siitä, mikä se kompromissi sitten tulisi olemaan.
Itselleni ainakin tulee aina semmoinen olo, että "voi kumpa joku ulkopuolinen nyt tulisi sanomaan, että myös mun mielipide merkitsee" Miten voimme keskustella asioista rakentavasti, jos kummatkin tietävät olevansa oikeassa? Pitäisikö kääntyä parisuhdeneuvojan puheille, vai ottaa aina joku puolueeton mukaan erimielisiin tilanteisiin?
Mielestäni on väärin esimerkiksi koko suhteen aikana erimielisyyttä aiheuttanut asia, kun poikaystäväni puhuu toisen puolesta uhrautumisesta seksiin liittyen. Minulla on heikot polvet, jotka eivät kestä polvillaan päällä olemista. En myöskään nauti suuseksin vastaanottamisesta. Olen sanonut poikaystävälleni, että niissä minulla menee raja, mutta kaikkea muuta voimme kyllä kokeilla ja näin. Hänen mielestään parisuhteessa ei voi olla tuollaisia rajoituksia!? mun mielestä on ainakin väärin, jos pompin hänen päällään kärsien povisärystä ihan vaan sen tähden, että hän nauttisi! Eihän siinä ole mitään järkeä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, ottakaa nyt toistenne sanat 100 % totena koko ajan....
Joustavuuskin kuuluu parisuhteeseen, periksi antaminenkin, silloin kun seinä häämöttää edessä. Mutta se EI ole sitä, että "voikun joku ulkopuolinen tulis pitään mun puoltani tota äijää vastaan" tai itsekkäästi seksiä käsittelevillä asioilla syyllistäminen kun muut aseet on käytetty.
Siis myös tilannetaju ja itsehillintä kuuvat parisuhdetaitoihin. Se on sitä, kun EI ala huutamaan takaisin, kun EI seuraa vain omaa tarvettaan olla oikeassa ja päästä sanomaan se viimeinen sana, kun EI lähde provosoivaan keskusteluun ensinkään, vaan tekeekin jotain ihan muuta.
Ja se on myös sitä, että haluaa rauhoittaa tilanteet, jotka uhkaavat seurata samaa vanhaa latua.
Senkin taidon te tarvitsette, molemmat: kauaskatseisuuden.
Eli siitä vaan harjoittelemaan, tekemään tietoisesti erilaisia valintoja kuin ennen, olemaan erilainen opponentti kuin aina ennen, jne. Kukaan ei käske olemaan aina samanlainen ja vain valittamaan tumput suorina.
Komppaan! Oikein omakohtaisesta kokemuksesta.
Alussa meilläkin väännettiin kättä joka helevatan asiasta, kunnes mies tympääntyi siihen valtataisteluun ja alkoi poistua keskusteluista joissa minä kiihdyin ja aloin mölyämään hänen sanojensa päälle.
Mä tuun jutteleen sitten kun sä oot vähän rauhottunu, se sanoi ja niin myös kävi.
Vuosien varrella me mollemmat ollaan rauhoituttu ja väitellään nykyään ns. aktiivisesti :) eli kuunnellaan mitä toinen sanoo, kompataan, jos ollaan samaa mieltä tai sanotaan oma mielipide vaikka se eroais toisen mielipiteestä, muttei enää vängätä vastaan tai yritetä voittaa/nolata toista, jne. Vois sanoo, että me on opittu vihdoin kunnioittamaan toistemme eriäviäkin mielipiteitä ja se tuntuu tosi hyvälle. :)