Mulle on käyny näin jo pari kertaa.. Oon siis 14-vuotias, tiiän tosi nuori mut olis kiva jos joku vois auttaa! On ollu juttua jonku pojan kanssa ja sitten ollaan soiteltu ja viestitelty ja nähty muutaman kerran. Sitten yhtäkkiä iha ilman syytä se tulee yhtäkkiä sanomaan "ei tästä tuu mitään" ja vielä facebookissa. Yritän soittaa ja se ei vastaa.. En saa minkään laista kontaktia.. Haluisin puhuu kasvotusten asiat halki, mut se ei suostu tapaamaan.. Oon liia kiintyny siihen etten halua päästää sitä menemään.. Mitä teen?
Pelkään rakastua...
ongelmia
2298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä nyt ainakin muistaa ikänne. Niin surullista kun se onkin, mieli ja tunteet saattavat muuttua, eikä ihmiset noin nuorina aina tiedä mitä haluaa. Se on oikeasti hieman traagistakin, että toisaalta teininä tuntee niin kamalan voimakkaasti, mutta mielikin muuttuu niin äkisti! Ensirakkaus on kamalinta ja maailman hajoittavaa kun se rikkoutuu (ja yhtä kamalaa tai kamalampaa on, jos sitä ensirakkautta ei saakaan heti "kun muutkin"), toisaalta uskalletaan ja toisaalta ei.
Seksiä saatetaan alkaa harrastaa muista syistä kun omasta halusta ja itsetunto on hatara niin seksin kun seurusteln suhteen: silti tunteet ja hormonit jyllää. Keho muuttuu, maailma muuttuu.
Teini iässä ihminen syntyy uudelleen: lapsesta aikuisen kehoon. Aikuinen ihminen on vasta parikymppisenä, mutta saa silti aikuisen kehon jo aiemmin. Se ei tosiaan ole helppoa! En kadehdi ikäryhmääsi.
No, nyt tuossa sitten, ihastuksia tulee ja menee. Poika on ihastunut, soittelee ja teistä molemmat vähän testaa, onko tässä mitään. Usein pojat eivät kuitenkaan halua sitoutua 13-16-vuotiaina suhteeseen eivätkä välttämättä seurustella. Tytöt haluavat "leikkä kotia" enemmän, rakentaa jo oikeita suhteita ja oikeastaan se on pitkälle meidän kasvatuksen tulosta. Sinä olisit kaivannut oikeaa tutustumista ja jatkoa, seurustelua ehkä. Poika ei. Hän vain halusi testata viehätystään, olla hetken ihastunut, ja hän varmasti aidosti tykkäsi sinusta, mutta ei ole vielä valmis mihinkään suhteeseen.
Se on hänen oikeutensa, jokainen meistä saa valita itse vauhtinsa!
Surullista se on vaan sinun kannaltasi, kun jouduit pettymään.
Mutta mistä sinä haluaisit puhua? Hän ei ollut enemmästä kiinnostunut ja se siitä, poika ei halua puida tuommoista. Sinä joudut hyväksymään nyt sen. Poika oli vain ihastunut eikä siinä ollut kummempaa suhdetta, sinun pitää käsitellä oma pettymyksen tunteesi ja hyväksyä, että maailma on joskus tämmöinen. Me emme halua päästää irti ihastuksestamme, mutta tämä haluaa päästää irti meistä. Ei voi pakottaa. Ei voi määrätä toisen tunteita eikä toisen tunteet ole aina samat kuin meidän.
Nyt sinulle ei ole. Sinä olet kovasti ihastunut, mutta hän ei tunne samoin. Et voi muuta, kuin kestää pettymyksen ja surun ja sitten toipua, nousta jaloillesi ja katsoa maailmaa yhtä ihastusta ja selviämistä rikkaampana. Se ei tunnu nyt hyvältä eikä erot koskaan tunnu, ei aikuisenakaan, mutta semmoista elämä on.
Elämään kuuluu myös pettymykset, surut ja sydänsurut: nyt olet saanut esimakua siitä, mitä ihmisen elämä on. Se pitää vain kestää. Sen kestää, kun on kavereita, harrastuksia, ja koulu. Kun rakentaa myös omaa elämäänsä, eli on hyvä pohja millä seisoa, vaikka jäisikin yksin suhteelta. Pitää siis olla tekemistä mihin tarttua, tekeminen ja työoikeasti auttaa suruun ja masennukseen paremmin kuin passiivisuus.
Pitää olla muutakin, eli harrastuksia ja etenkin opiskelut: sinä keskityt nyt niihin. Opinnot määräävät enemmän tulevaisuuttasi kun mies. Pääsetkö minne haluat vai joudutko minne pääset. Ymmärrätkö?
Eikä aina huvita tai ole hyvä olo. Silloin pitää vaan nostaa kauluksia pystyyn ja kestää. Eikä aina ole tukijoita tai lohduttajia, silloin pitää kannustaa itse itseään.
No, olet tosiaan nuori ja ikäisesi pojat eivät nyt halua seurustella. Muutenkin sinuna - jos haluat paremman tulevaisuuden - keskittyisin ensin nyt yläasteen loppuun saattamiseen, hyvillä numeroilla, harrastaen ja elämää rakentaen. Sillä se on nuoren elämäsi todellinen pohja ja seurustella ehdit kun ojat vähän vanhenee ja haluaa muutakin kuin kokeilla. Yleensä alle 16-vuotias on liian nuori seurustelemaan.
Tämä on ehkä vähän tylsä vastaus, mutta joskus on vain tylsiä vastauksia, jos haluaa totuuden.
Älä soita pojalle enää, vaan hyväksy tosiasiat. Anna hänen mennä. Kestä pettymys. Hyväksy, että kaikkea ei saa, vaikka miten kovasti tuntee ja toivoo. Opettele kestämään se. Tulet tarvitsemaan pettymysten sietokykyä vielä useasti elämässäsi.
Ja mielellään... Unohda seurustelut nyt pariksi vuodeksi vaikka. Ihastu ja ihastele, haaveile ja tutustu omiin tunteisiisi ja itseesi. Mutta anna itsesi nyt kasvaa ja ennen kaikkea: anna niiden poikien vähän kasvaa.
Tsemppiä sinulle, yritä jaksaa ja muista, että suklaa auttaa aina! :)
Kiitos että jaksoit ajatella ja kirjoittaa noin pitkästi! Tiiän että tämän ikäisiä pidetään todella nuorina seurusteluun mutta jotkut ovat osanneet rakentaa hyvin pitkiäkin suhteita. Mutta kuitenki ollaan nytten hieman juteltu ja päätettiin pysyä ihan kavereina pienen "säädön" jälkeen koska kumpikaan ei halua kuitenkaan menettää toista. Oon sisäistäny sen, että meistä ei tule enää mitään. Aika parantaa haavat, eikö näin sanota? Ajattelinkin nyt keskittyä kouluun, harrastuksiin, perheeseen ja ystäviin! :) Perhettä ja ystäviä tarvitsee aina. Toki oon vieläkin ihastunut kyseiseen poikaan, mutta uskon, että ihastus menee ohi ajan kanssa. Kiitän vielä tuosta sinun tekstistäsi ja siitä kun jaksoit auttaa näin nuorta! :)