Herään siinä joskus kahdeksan pintaan. Istun hetken sängyllä ja yritän koota ajatuksiani. Menen keittiöön ja keitän kahvit. Syön mitä kaapista löytyy.
Arviolta puoli tuntia myöhemmin olen valmis lähtemään koululle. Ensin ajattelen mennä fillarilla mutta laiska kun olen niin valitsen bussin. No, oli kummiskin huonot kelit.
Koululla valitsen vapaan tietokoneen, kirjaudun sisään ja avaan wordin. Silmäilen graduani joka alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa. Johdannosta puuttuu pari osiota ja yhteenveto on tietenkin vielä kirjoittamatta.
Käppäilen humanistiseen tiedekuntaan ja tilaan kahvin. Silmäilen päivän lehteä ja saatan ehkä nähdä sen oman kiinnostuksen kohteeni siellä vaikka tuskinpa häntä kiinnostaa nähdä minua. No, oli miten oli.
Lounastan yksin kun en jaksa jäädä kahdeksi tunniksi jauhamaan skeidaa muiden kanssa eikä minulla mielestäni ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa itseeni liittyen.
Joskus iltapäivällä menen kotiin ja soitan pianoa. Sitten vaihdan tälle palstalle. Yritän pitää asialinjan vaikka se ei aina onnistu. Kasvokirjassa ei taaskaan ole mitään kiinnostavaa.
Makaan sängyllä ja luen jostain kirjasta arviolta kaksi sivua. Menen lenkille ja sen jälkeen syön. Takaisin tietokoneelle pariksi tunniksi. Hyvässä lykyssä kello on tässä vaiheessa yhtä paljon kuin nyt tätä kirjoittaessani jotta saan unen päästä kiinni. Jos ei ole niin saatan käydä yhdellä oluella yksin vaikka yksinäisen nuoren miehen tietenkään kannata baariin omin päin lähteä...
Että sellaista. Niille teistä jotka tätä viimeistä kappaletta lukiessanne vaaditte saada sen 45 sekuntia elämästänne takaisin niin haluan sanoa saman kuin perikselle: mennyttä aikaa ei voi saada takaisin. Yrittäkää elää tässä hetkessä ja tehdä nykyisestä elämästänne paras mahdollinen. Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan hyviä. Kukaan ei ole luuseri.
Arviolta puoli tuntia myöhemmin olen valmis lähtemään koululle. Ensin ajattelen mennä fillarilla mutta laiska kun olen niin valitsen bussin. No, oli kummiskin huonot kelit.
Koululla valitsen vapaan tietokoneen, kirjaudun sisään ja avaan wordin. Silmäilen graduani joka alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa. Johdannosta puuttuu pari osiota ja yhteenveto on tietenkin vielä kirjoittamatta.
Käppäilen humanistiseen tiedekuntaan ja tilaan kahvin. Silmäilen päivän lehteä ja saatan ehkä nähdä sen oman kiinnostuksen kohteeni siellä vaikka tuskinpa häntä kiinnostaa nähdä minua. No, oli miten oli.
Lounastan yksin kun en jaksa jäädä kahdeksi tunniksi jauhamaan skeidaa muiden kanssa eikä minulla mielestäni ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa itseeni liittyen.
Joskus iltapäivällä menen kotiin ja soitan pianoa. Sitten vaihdan tälle palstalle. Yritän pitää asialinjan vaikka se ei aina onnistu. Kasvokirjassa ei taaskaan ole mitään kiinnostavaa.
Makaan sängyllä ja luen jostain kirjasta arviolta kaksi sivua. Menen lenkille ja sen jälkeen syön. Takaisin tietokoneelle pariksi tunniksi. Hyvässä lykyssä kello on tässä vaiheessa yhtä paljon kuin nyt tätä kirjoittaessani jotta saan unen päästä kiinni. Jos ei ole niin saatan käydä yhdellä oluella yksin vaikka yksinäisen nuoren miehen tietenkään kannata baariin omin päin lähteä...
Että sellaista. Niille teistä jotka tätä viimeistä kappaletta lukiessanne vaaditte saada sen 45 sekuntia elämästänne takaisin niin haluan sanoa saman kuin perikselle: mennyttä aikaa ei voi saada takaisin. Yrittäkää elää tässä hetkessä ja tehdä nykyisestä elämästänne paras mahdollinen. Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan hyviä. Kukaan ei ole luuseri.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kenen elämän olet varastanut?
En ymmärrä kysymystä.
Ajattelin vaan, että olet varastanut aika tylsän tyypin identiteetin. Mitä jos vaihdat vaikka Pekka Haavistoon.
En itseasiassa ole Haavistoon sen pahemmin tutustunut.
Ei kai nyt gradu vaiheessa elämään tarvitsekaan kuulua mitään jatkuvaa juhlintaan, jos haluaa saada valmiiksi ja on ahkera. Viisas osaa keskittyä ja vakavoitua kun on tarve, ja vaihtaa vapaalle sitten myöhemmin.
Eikä tuon tarvitse olla mies 86:n koko tulevaisuus. Ja voihan tuo pianolla soitto olla myös henkisesti palkitsevaa ja vaihtelua, kunhan se ei ole vain liian mekaanista.
Kiitos palautteesta :) En tarkoittanut olla turhan negatiivinen avauksessani, vaikka se varmasti sille puolelle enemmän kallistuikin.
Häneen kannattaa tutustua, hieno mies. Muistaakseni aloitti valtiotieteen opinnot Helsingin yliopistossa, mutta jätti ne kesken opiskeltuaan vajaan vuoden,..mutta niin vaan on menestynyt mies..Niin,.ala Pekka Haavistoksi,, pääset gradusi kirjoittamisesta ja hyppäät suoraan pressaehdokkaaksi ja pääset kansainvälisiin tehtäviin..
*cough* Female logic *cough*
-Pekkahan on homo !!! - eli kakkiksen lössöttäjä sen nuoren huoransa kanssa -lutkuttelevat siellä toistensa kyykkiä ja pyrkivät presidentiksi -hyi ,hyi, hyi ei sellaset ole hienoja miehiä
"Alkaa olemaan". En halua edes tietää, mitä sinusta verovaroilla koulutetaan kortistoon.
Ihan normaalia puhekieltä, niinkuin täällä palstalla muutenkin, eikä minusta kerro mitään sivistystasosta tai siitä, tunteeko kielioppisäännöt. Sitä paitsi tuo sanonta on niin vakiintunut, että voitaisiin ihan hyvin hyväksyä oikeakieliseksi, kuten myös esim. kaveri (vs toveri).
Opintojen loppuvaiheessa elämäni oli ihan yhtä säännöllisen rauhallista. Ne rutiinit jättää rauhaa ja tilaa ajatella sitä mitä olet tekemässä. Ja kohtahan sun elämä muuttuu, joten ihan hyvä rauhoittua. Säännöllisyys on myös tuottavaa.
En minäkään pysty juhlimaan jos on meneillään jokin isompi suunnittelutyö. Kaikki time- out toimintakin pitää silloin olla mielekkäästi rentouttavaa ja jos mahdollista niin jotain muuta opittavaa.
Juhlinta/ kännäys on siinä vaiheessa vain häiriöksi. Mulla ei ole aikaa päivien krapulaan. Pianonsoitto kuulostaa todella hyvältä jos se palvelee sinua (ajallisesti, tarkoitus ja seuraus).
Jos tunnistat itsessäsi väsymisen, kokeile poiketa rutiinista jollain pienellä tekemisellä. Esim. jumppa lenkin sijaan, erilainen ruoka, eri lenkkireitti, erilainen iltaleffa....jotain mikä rikkoo rutiinin ja tuo jotain uutta.
Ei nimittäin ole vaikeaa samaistua moniin aloituksessa mainittuihin asioihin, niin vastaan siltä pohjalta.
Ongelmahan ei olekaan millään tavalla se, että pitäisi juhlia, kännätä, sekoilla, juosta sosialisoimassa ja näyttäytymässä. Elämä on kivaa ilman näitäkin, kunhan nyt pääsee jossain vähän tapaamaan ihmisiä kuitenkin.
Ongelma on siinä, että jos mies ei käy missään, niin mies ei myöskään tapaa ketään. Samaan aikaan kuitenkin vastaavanlaisille naisille tulee panoeinoja suunnilleen ovelle koputtelemaan ja kotoa hakemaan. Tästä seuraa se, että naisille ei ikinä tule tarvetta mennä johonkin "tapaamaan miehiä", puhumattakaan että menisivät "etsimään miehiä". Naisille on täysin mahdollista jättäytyä enimmäkseen sosiaalisen elämän ulkopuolelle, koska jostain kuitenkin aina putkahtaa uusi jännäpoika, joka tuo säväreitä elämään. Miehelle se sen sijaan on tie elämänpituiseen yksinäisyyteen.
Länsimainen nykyajan pariutuminen ei ole varmaankaan hyväksi yhteiskunnan kokonaistehokkuudelle. Moni yksin jäävä mies olisi paljon tehokkaampi yhteiskunnan osanen, jos olisi vierellä nainen, jonka takia tehdä parhaansa.
Tuli ajatusvirhe heti tekstin alkuun. Se "nimittäin" tuossa ensimmäisessä lauseessa ei tarkoita mitään. Järjestelin lauseita uusiksi, ja se unohtui sinne.
Mistä se jännäpoika sen naisen elämään tupsahtaa jos tämä ei käy missään miehiä katselemassa? Et kai nyt todella väitä että kotiovelle joku tulisi rimputtelemaan. Ja missään kaupoissa tai liikenteen vilinässä ei todellakaan tehdä mitään alotteita, ehkä kauneimmalle 10 prosentille naisista. Oon niin kyllästynyt tuohon ätmien itsesäälip*askaan. Tehkää jotakin elämällenne jos haluatte muutoksia, niin meidän kaikkien muidenkin on tehtävä. Teidän kaikki argumentit pohjaa pelkkään mutuun ja stereotypioihin. Mutta tiedättekö, nojautumalla niihin teette vain itsellenne hallaa. Maailma porskuttaa teidän fiksaatioistanne huolimatta.
>Mistä se jännäpoika sen naisen elämään tupsahtaa jos tämä ei käy missään miehiä katselemassa?
Älä minulta kysy. Jollain tapaa kuitenkin ATM:iä persoonina vastaavat naiset päätyvät mitä moninaisimpiin suhteisiin jo parikymppisenä. Tämän takia ei juurikaan olekaan olemassa mitään "ATN:iä", koska samanlainen ihminen pippelillä varustettuna päätyy yksinäisyyteen, mutta pimpillä varustettuna parisuhteeseen.
Eikä tämä ole mitään itsesäälipaskaa. Tämähän on vain lähtötilanteen ja tosiasioiden tunnustaminen, jonka jälkeen voi miettiä, miten omaa elämäänsä tulisi parantaa. Eikö se ole pikemminkin aktiivisuuteen suuntaava näkökulma?
Aika aikansa kutakin.
Aikansa kutakin.
Antaa itselleen rauhaa tehdä SE juttu kerralla valmiiksi.
Jos gradun tekeminen vaatii rauhan, niin sitten se vaatii. Asettaa sille aikataulun eikä järsi sitä 10v joka ilta kotiin hautautuen.
NYT tehdään gradua ½ - 1v ja sitten on taas eri asioiden aika. Niin syntyy jotain.
Kannataako sitä kirjoittaessa pillittää kuka/ ketkä kaikki käyvät naapurin EmmaLiisan ovella koputtelemassa? Mitä jos hänkin kirjoittaa ja soittaa pienoa? JA käännyttää häiriötekijät pois oveltaan? Kannattaako sitäkään murehtia? Kaikkea ei voi tehdä yhtäaikaa.
Itseohjautuvuus, keskittyminen asiaan kerrallaan.
Ei kannata luulla että naisten ovella on jonoja. Jos ei käy missään, niin mistä kukaan tietää tulla hakemaan? Te rakennatte mahdottomuuksia ja kamalia skenaarioita asioista joille ette mahda mitään. Joille teidän ei edes tarvitse mahtaa mitään.
Sinulle (troolille) tehtävä:
0.1 Hengitä
1 Ajattele jotain positiivista asiaa 5 minuttia.
2 Hymyile.
Tsot tsot, teksteistä voi vetää paljonkin johtopäätöksiä, mutta se vaatii taitoa. En ole tekemässä gradua.
Sinä kommentoit ajankäyttöä/-ni ja yleistä ohjettani, teki sitten gradua tai ei. Kysehän voi olla mistä tahansa projektista.
En väittänytkään että SINÄ TEET.
Vastasit vain niin negatiivisesti, jota minä tarkensin.
Minä vastasin AP:lle....eli ajankäytöstä JOHON sinä vastasit asian vierestä korostaen. No, SEKIN on sallittua.
Miksi täällä käsitetään aina kaikki niin nuriniskoin?
Täällä on täysin maho keskustella mistään asiallisesti. Vai mitä?
Pyysin sinua hengittämään, NEGATIIVISEN ASENTEESI VUOKSI.
Mä en edes yritä.....unohda
Kuinka monta tuntia/sivua teet gradua päivässä? Teetkö gradua yleensä joka päivä, viikonloppuisinkin?
Kuulostaa aika vaativalta hommalta tuo gradun kirjoittaminen, mitä olen muualta kuullut.Vai miten itse näet asian? Itsestäni ei taida tuohon hommaan olla vaikka kyllä ehkä haluaisinkin. =/
Viime aikoina olen gradua työstänyt arviolta kahdesta neljään tuntia päivässä, riippuu miteen jaksaa ja ehtii. Gradu on sinänsä vaativa että se saattaa käsittää jopa 40 opintopistettä, joka vastaa arviolta tuhannen tunnin itsenäistä työskentelyä aiheen parissa (tietenkin ohjaava opettaja on siinä mukana auttamassa ja tulee vastaan omilla ehdotuksilla ja mahdollisesti myös hyödyllisillä lähteillä joita voi käyttää).
Omiin kokemuksiini perustuen gradun kirjoittaminen on henkisesti kuormittavaa jos sen yrittää tehdä liian nopeassa tahdissa. Itse aloin omaani kirjoittamaan joskus maaliskuussa ja nyt ollaan jo pikkuhiljaa loppusuoralla. Tärkeää on valita sellainen aihe joka itseään kiinnostaa edes vähän ja koettaa asennoitua siihen niin että haluaa oppia aiheesta lisää.
Tuleeko sinusta lähihoitaja?
Taitaa ihan fantasiaa olla koko juttu. Kaveri ei hallitse edes kieliopin perusteita.
Miksi kieliopin hallitsevan ihmisen pitäisi kirjoittaa jatkuvasti täysin kieliopillisesti oikein?
Eh? Eli töissä, kun käyt paskalla pyyhit hyvin, mutta kotona vähän oikaiset?
Miten pyllyn pyyhkiminen mielestäsi vertautuu kieliopin käyttöön? Mitkä ovat ne syvemmälle olevat tekijät, jotka tekevät näistä yhtäläisiä?
Mikä motivaatio on tehdä itsestään tyhmempi kuin on?
Vastaatko kysymyksiini, niin jatketaan sen jälkeen.
Jos viisaus ilmenee johonkin kieliopilliseen huolimattomuusvirheeseen takertumisena ja siitä moneen otteeseen ulisemisena, houkutus esiintyä tyhmempänä ei niin ihmeelliseltä enää tunnukaan.
Terveisin,
Toinen kortistoon koulutettava
Itse kirjoitan netin keskustelu palstoille lähinnä puhekieltä tekstiä tarkistamatta. Kun kirjoittaa ajatuksiaan nopeasti, teksti on lähestulkoon automaattikirjoitusta. Ei siinä paljoa kielioppia kerkiä tarkistamaan, ja itselläni pilkku tulee usein paikkaan, missä ajatuksissa on tauko, kuin että se siihen kieliopillisesti kuuluisi.
Lähihoitajia ei valmistu yliopistosta eikä heillä ole gradua. Hänestä taitaa tulla maisteri.
Muuten vietät ihan kivaa elämää, mutta olisit nyt vaan jäänyt lounastamaan opiskelukavereittesi kanssa. Ei siellä tarvitse kahta tuntia olla, mutta edes sen puoli tuntia. Minusta on palkitsevampaa olla kavereiden kanssa kuin esim. tällä pastalla... Ihmiskontakteista syrjäytyy liian helposti. Joskus myös opiskelukavereiden kautta voi löytää hyödyllisiä kontakteja.
Hieno homma, jos voit paneutua kunnolla graduun. Itse jouduin päkistämään sen minimiajassa rahasyiden takia. Oli pakko valmistua pikaisesti, jotta pääsin nopeasti taas ansaitsemaan rahaa. Tosin sitten teinkin töitä gradun parissa 6 päivää viikossa ja semmoista 6 6 tuntia päivässä (välillä reilu lounastauko ja lenkki, jottei pää sauhua).
Hyvälle kuulostaa, teet vaan gradun loppuun ja sit on aika miettiä mitä seuraavaks. Mikään pakko ei oo "peruspakettia" ottaa. Ja alaan voit sit palata vaiks 10v. päästä, jos haluut ns. elää välissä. Nyt vaan pistät homman pakettiin, niin lupaan, että aika kunkku-fiilis, ku voit "vapaana" miehenä hetken huohahtaa ja katsella maailmaa ja tulevaisuutta. Viimeinen maili on aina se haastavin ja vaikein.