Suunnitelmissa on kosia naista ensi keväänä (2014). Tilanne on se, että minulla on omistusasunto joka on melkein jo maksettu. Tulevalla vaimolla on vähän velkaa,mutta ei mitään omaisuutta. lisäksi minulla on tulossa jossain vaiheessa perintöä,kun vanhempani ovat jo iäkkäitä. Tulevan vaimoni vanhemmat ovat huomattavasti nuorempia,joten sieltä suunnalta ei ole tulossa mitää pitkään aikaan.
Itse haluaisin avioehdon,mutta miten/ milloin kertoa toiselle siitä. Tunnettua on, että raha ja rakkaus pitäisi pitää erillään. En vain saa asiaa otetuksi puheeksi. Miten te olette hoitaneet vastaavanlaisen tilanteen? Miten toinen osapuoli suhtautui asiaa? Oliko se kynnyskysymys teille tai toiselle osapuolella. Toki naimisissa ollessa sen aikana hankittu olisi yhteistä.
Itse haluaisin avioehdon,mutta miten/ milloin kertoa toiselle siitä. Tunnettua on, että raha ja rakkaus pitäisi pitää erillään. En vain saa asiaa otetuksi puheeksi. Miten te olette hoitaneet vastaavanlaisen tilanteen? Miten toinen osapuoli suhtautui asiaa? Oliko se kynnyskysymys teille tai toiselle osapuolella. Toki naimisissa ollessa sen aikana hankittu olisi yhteistä.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Meillä lapset aiemmista suhteistamme ja minulla omaisuutta enemmän kuin miehelläni. Teimme avioehdon, eikä siinä ollut mitään epäselvyyttä tms.
En ole eroamassa miehestäni eikä hänkään minusta joten hän kyllä pääsee nauttimaan omaisuudestani.
Haluan että omaisuuteni menee omille lapsilleni. Miehellä erittäin riitaisa ero ja järkyttävän hankala exä, joten en missään tapauksessa halua että minun omaisuuteni valuisi tuolle exälle jos minä kuolisin ja tämän jälkeen mieheni.
Ei meillä ollut mitään ongelmaa asian suhteen. Mutta ehkä nuo eri rintaperilliset teki asiasta helpomman hyväksyä. Tosin olisin hyväksynyt avioehdon vaikka olisin itse ollut omaisuudeton. Enhän omaisuuden vuoksi ollut naimisiin menossa vaan rakkauden. ;)
Avioliiton aikana hankittu omaisuus on meillä yhteistä.
Lapset perii vanhempansa ei exät.
Ilman avioehtoa kuollessani mieheni perii puolet omaisuudestani ja mieheni kuollessa hänen lapset perivät hänet (eli omaisuuteni).. Jolloin exä pääsee omaisuuteeni käsiksi. No jos taas mieheni lapset kuolevat niin kukas heidät perii ellei äitinsä?
Miksi ylipäätään olet menossa avioliittoon? Eikö avoliitto riittäisi tuollaisessa tapauksessa.
Rakkaudesta naimisiin mennään, näin kuvittelen. Ja on nainen monta kertaa asiasta vihjaillut ja kysellyt. Sen verta on omaisuutta nyt, mitä en mahdollisessa erossa halua toiselle hyvittää tai antaa mihin hän ei ole ollut mitenkään osallisena. Itse olen kyllä avioehdon kannalla,mutta en tiedä miten toinen puolisko asiaan suhtautuu. Järkisyistä a-ehto kannattaa mielestäni tehdä.
"Rakkaudesta naimisiin mennään, näin kuvittelen."
Rakkaudesta mihin? Mitä kuvittelet?
Et pysty ratkaisemaan tuota kertomis-ongelmaa, sillä oikeastaan koko vaatimus avioehdosta kumpuaa rakkaudesta mammonaan. Ts. pelkäät paljastaa naisellesi totuutta itsestäsi, eli että käyt kauppaa mielessäsi hänen ja mammonan välillä.
Mul ei ole mitään tarvetta tässä kaunistella sanomisia, sillä kauppamiehelle on puhuttava kauppakielellä.
Ole rehellinen ja sano ettet halua avioliittoon koska pelkäät menettäväsi omaisuuttasi. Silloin jää koko avioliittoteatteri pois, ja ette voi päätyä avioeroonkaan. "Avoliitosta asumuseroon ei tarvita tuamaria", lauloi jo VP-Lehto 70-luvulla.
Kovin kylmältä kuulostaa aloittaja - ja kovin heppoiselta hänen syynsä avioitua. Mitä hänen mahdollinen tuleva vaimonsa saa liitossa? Miehen, joka priorisoi rahan ja omaisuuden kaiken muun edelle? Kovin ahneen kuvan saa tuollaisesta "normijuttuja, tienaan 3 kertaa enemmän kuin nainen" - lauseesta. Eikö siinä luulisi jo olevan varaa jakaa talous puolison kanssa? Ehkä ei todella kannata avioitua lainkaan. Rakkaudella, ostamisella ja omistamisella on eronsa.
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta omassa liitossani jaan epäröimättä puolisoni kanssa sen vähän, mikä minulla on - ja niin tekee hänkin, yhdessähän tätä elämää tallustellaan eteenpäin. Omaisuudella ei päästä rehvastelemaan, mutta tahtoa riittää. Molemmille on myös tulossa jonkin verran perintöä, ei se muuta asiaa mihinkään. On asioita, jotka ovat paljon, paljon rahaa tärkeämpiä :)
P.S. Jos näkemykseni vaikuttaa ruusuiselta; Olen itsekin eronnut, joten sekin on kokeiltu, ei se halpaa eikä helppoa ole kenellekään missään tapauksessa, oli ehtoa tai ei - siinäkin köyhtymistä enemmän sattuivat aivan muut asiat..
Tätä toistakin tahtotilaa on takana jo toistakymmentä vuotta, eli mikään ruusunpunalinssi ei näkemystä väritä. Mitään en kadu, oli rahaa sitten enemmän tai vähemmän.
Sinulla ei varmaan ole mitään vakuutuksiakaan, oikeesti ei koskaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, teillekin voi ero tulla ja sillon kismittää, jos toinen vielä pettänyt oikeen kunnolla ja jokainen tuon jälkeen tulee ahneeksi.
Itse asiassa minulla ei ole vakuutuksia, muuta kuin asuntolainan pariturva. Perussairauteni estävät järkevän sairasvakuutuksen saannin, joten etsin vielä vakuutusyhtiötä, joka myy pelkän tapaturmavakuutuksen järkevillä ehdoilla ja järkevään hintaan - odottelen vielä vastausta viimeisestä kilpailuttamastani yhtiöstä.
Avioero opetti aikanaan sen, että putoan joka tapauksessa jaloilleni, jos jotain sattuu. Tottakai se on järjestyksessä. Asialla ei vaan ole paljoakaan tekemistä avioehdon tai edes rahan kanssa. Katkeruus taas ei ole koskaan ollut minun juttuni. Mikä on mennyttä, on mennyttä, eteenpäin!
Ja koska elämästä ei voi koskaan tietää: Puoliso, kuten minäkin on käynyt kahdesti erittäin lähellä kuolemaa, joten puntit ovat ikäänkuin tasan: Kumpikaan ei ole uhrannut ajatustakaan rahapuolen varmistelulle eikä mahdollisille eroon joskus johtaville syille, ilmeisesti vajavaiset sopivat hyvin yhteen, eri murheet.
Uskottomuuskriisi on myös voitettavissa, mutta se on ihan toinen juttu se. Olen aviossa jakaakseni _kaikki_ elämän ilot ja surut toisen kanssa; onnekseni olen löytänyt toisen, joka ajattelee samalla tavalla. Ehkä sitten kannattaa valita se puoliso sieltä omasta tuloluokasta niin ei ole avioehto-ongelmia :-D
Tarkennus: Tähän saakka työnantaja on maksanut kaikki sairaskulut. Vaihdoin hiljan työpaikkaa = etsin vakuutusta.
köyhät köyhien kanssa on kannatettavaa, Usein vain näkee niitä,jotka menevät naimisiin saadakseen elää hieman leveämmin. erossa siitä vain on hankala luopua ja mennä takaisin köyhyyteen elämään. siksi moni ei suosikaan avioehtoa.
Se on varmaankin totta, mutta hyvin ikävää ja taatusti väärä syy avioitua. Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon, jos niitä solmitaan rahan kiilto silmissä.
Minusta teidän ei kannata mennä naimisiin. Miksi ylipäätään menisittekään? Ja oletko varma, että jos kosisit saisit myöntävän vastauksen. En usko, että asenteesi rahaan ja omistamiseen tulee muuttumaan joten sinunlaisesi miehen on parempi pysyä sinkkuna ja näin turvata oma omaisuus; avioliitossa voi joutua jotain antamaan omastaan....
Avioehto on paikallaan silloin kun on oikeasti rikas ja omaa oikeasti paljon omaisuutta, jolla on merkitystä. Sinulla on normaalit systeemit, joten uskon, että puhe avioehdosta lähinnä naurattaisi naista ja toisaalta varottaisi siitä, että on tekemisissä pihin ja omistushaluisen miehen kanssa.
Siis ei minulla mitään ihme omaisuuksia ole. Omakotitalo hyvällä paikalla, kesämökki ja m-vene, 2 autoa niin ja mun harley:) Lisäksi tilillä rahaa vähän ettei tarvitse menoissa pihistellä ja joka euroa laskeskella. Noin 3 kertaa enemmän tienaan kuin siippani. Normijuttuja.
Siihen, että vanhempiesi perintö ei kuulu puolisosi avio-oikeuden piiriin tasinkoa laskettaessa, ei tarvita avioehtoa. Riittää, että vanhempasi laativat testamentin, jossa määrätään, että heidän perillistensä aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta heiltä perittävään omaisuuteen. Voit vanhempiesi yhteistyössä vanhempiesi kanssa ratkaista ongelman osittain ilman, että asiasta tarvitsee edes puhua morsiamellesi.
Mulla oli sama tilaane joskus 20 vuotta sitten. Omistin erittäin arvokkaan, lähes velattoman osakehuoneiston merinäköalalla. Oltiin asuttu avoparina viitisen vuotta kun mun avokki alkoi melkein vaatimaan avioliittoa, niin olihan meillä yhteinen tytärkin. Asetin kuitenkin avioehdon naimisiinmenon ehdoksi. Se ei ollut mikään hauska ehdotus avokille, mutta suostui kuitenkin pitkin hampain. Ero tuli sitten kuitenkin noin kahdeksan vuoden kuluttua ja asunto jäi mulle. Ostin exvaimolle kuitenkin aika halvan kaksion, olihan mun asunnon arvo yhdessäoloaikana melkein kaksinkertaistunut.
Meidän tytär jäi mun luokse ja oli äitinsä luona vain joka toinen viikonloppu.
minulle asetettiin avioliiton solmimisen ehdoksi tämän avioehdon allekirjoitus. Toki siihen suostuin, sillä ajattelin silloin, että jos kieltäydyn vain toteeksinäytän sen, että rahan perässähän tässä ollaan. Nyt, vuosia myöhemmin ajattelen, ettei olisi kannattanut mennä naimisiin ollenkaan. Mies on varakas mutta äärettömän pihi ja tarkka omasta omasiuudestaan, edes mikään avioliiton aikana hankittu ei ole yhteistä. Mielestäni kannattaa pohtia tarkkaan avioliiton mukanaan tuomia velvoitteitakin; jos niihin ei ole valmis voinee pysytellä avoliitossakin?
Avioehto suojelee myös lapsia ja lasten kotia, jos lapsia on entuudestaan (tai vaikka ei olisikaan). Näin minä olen suojannut lapseni. Jos tulee ero, niin emme menetä kotiamme, vaan mies joutuu lähtemään.
VAikka teillä on avioehto ja se on sinun mielestä kohtuuton niin sen voi aina eron sattuessa riituttaa ja se siitä. Onhan miehesi silti elatusvelvollinen ehdosta huolimatta ja kai olet muistanut laittaa omista palkkarahoista suurimman osan säätöön kun ei sinun kannata yhteiselämään laittaa rahaa kun erossa et saisi mitää muuten kun riitautta avioehto mahdollisessa erossa. Tiedän tapuksen mittsä puolisoilla oli avioehto ja asinto jäi mihelle mutta nainen riitutti asian ja oikeus laittoi mihen maksmaan tehdyistä kotitöistä melkein 300000 markkaa ja se siitä.
Se ensimmäisenä tulee mileen, että toinen on vain helpon rahan perässä,jos ei hyväksy a-ehtoa. Niin moni on eronnut ja katuu ettei ole asioista pitänyt huolta aikanaan. Lähipiiristä löytyy esimerkkejä. Toki a-liiton aikana hankittu on yhteistä ja jaetaan,mutta ennen sitä hankittu on kyllä sen omaa joka sen on hankkinut.
Kannatan ehdottomasti avioliittoa ja avioehtoa.
Voisitteko suunnitella avioehdon siten että:
1) Kunkin hankittu omaisuus ennen avioliittoa, pysyy ao.lla eron sattuessa.
2) Avioliiton solmimisen jälkeen yhdessä hankittu omaisuus jaetaan tasan eron sattuessa.
3) Kunkin saadessaan perinto-osan suvultaan pysyy saajalla eron sattuessa.
Tuo on niin suoraviivaisen reilua kuin olla voi. Avioliiton aikana maksetaan yhteiset kulut (tietenkin suurempipalkkainen maksaa enemmän tai kaikki). Siinä avioliiton aikana hankinnat jaetaan tasan eron sattuessa.
(On todennäkoistä että Miina-täti ei olisi koskaan halunnut kaupunkikaksiotaan ja kesämokkiään täysin hänelle tuntemattomalle ihmiselle.)
Ehdottaessasi avioehtoa, yksinkertaisesti vain kerrot syyt miksi sen haluat ja miksi et solmi avioliittoa ilman ehtoa.
"oppeliini1: Ehdottaessasi avioehtoa, yksinkertaisesti vain kerrot syyt miksi sen haluat ja miksi et solmi avioliittoa ilman ehtoa."
Et selvästikään ymmärtänyt ap:n "ongelmaa", joka ei oo juridinen, ja jota ei ratkaista jurismilla. On niin et jos ja kun avioliiton ykseydestä, yhteydestä rajataan taloudellinen puoli ehdolliseksi, eli pois liiton ykseydestä, yhteydestä, niin koko avioliton ajatus yhdeksi tulemisesta "kaikella tavalla" on silloin monen mielessä mitätöity.
Entä jos hänen tuleva puolisonsa ajatteleekin avioliiton merkityksen juuri näin?
Silloin näkemykset törmäävät yhteen ja voipi olla että tuleva morsian-ehdokas kertakaikkiaan hylkää koko äijän, koska näkee hänen rikkovan avioliiton merkityksen, ja saatttaapi morsian kokea itsensä melkein kuin kauppatavaraksi.
Nyt oli ensimmäinen fiksu kommentti. kiitos.
No meillä se oli ihan itsestäänselvä asia molemmille, jossain sivulauseessa kun naimisiinmenosta sovittiin, niin jompikumpi tuli maininneeksi "että täytyy sitten se avioehtokin tehdä". En ymmärrä miksei se ole lakisääteinen asia, monessa erossa päästäis paljon siistimmin.
Tämähän ehkäiseen sen että riitoja tulisi. Miksi tulisi,kun kaikki on etukäteen selvää,mitä kumpikin pitää itsellään. Ne yhteiset kipot ja kupit voi vaikka toinen pitää itsellään,jos ne niin tärkeitä on. kiinteä iso omaisuus jää sille,kuka sen on hankkinut. Fiksua:)
Sehän on itsestäänselvyys, että avioehto tehdään. Mikä siinä on vaikeaa? Sen kun sanot, että nyt kun ollaan menossa naimisiin, niin varataanpa aika lakimiehen vastaanotolle avioehtoa varten. Niin minä sanoin miehelleni.
No ehkä ennen sitä varsinaista suurta Kysymystä voisi yleisesti keskustella avioliiton merkityksestä kummallekin, mitä kumpikin ajattelee liitosta, avioehdosta yms asioista.
Minulla on nykyaviossani avioehto, eikä sen kanssa ollut kahta kysymistä: kummallakin on omat lapset, miehellä oli tutustuessa enemmän omaisuutta kuin minulla, mutta toisaalta hän oli invaliditeettinsa vuoksi eläkkeellä joten ei enää tienaa, kun minä taas oli urani huipulla ja mahdollisuudet kasvattaa omaa omaisuuttani olivat merkittävästi paremmat. Avioehto siis oli itsestään selvä asia kummallekin. Ensimmäisessä liitossa ilman muuta avioehtoa ei ollut: oltiin yhtä köyhiä yhteen muutettaessa, opiskelut opiskeltiin yhdessä ja lapset tehtiin.
Jos avioehto on siinä liitossa mihin lapset tehdään, pitäisi kyllä aina huomioida raskauden ja äitiysloman aiheuttama tulonlasku ja eläketulojen menetys jotenkin. Esimerkiksi mies voi maksaa vaimolleen eläkevakuutusta, mikäli siis vaimo on se kuka jää kotiin lapsia hoitamaan, ja kyseessä on yhteinen päätös.
Ehdota sellaista entoa ett ävain yhteisessä omistuksessa oleva omaisuus kuuluu avio-oikeuden piirriin ja muista myös se että onko ehto voimassa kuolemantapuksessa tai vain eron tullessa.
Lisään vielä että vanhempasi voivat tehdä testamentin jossa rajataan aviopuolisot
pois edunsaajina, eli perintö tulee vain sinulle ja ei ole yhdessä hankittua omaisuutta eron sattuessa kohdalle.
Voithan ehdottaa ensin että nainen ostaisi puolet asunnostasi jos ei halua niin sitten avioehto.
Naisella ei ole varaa ostaa puolia talosta, ei edes 1/3 osaa, että se siitä. Näillä järkevillä kommenteilla ehtona naimisiinmenolle tulee olemaan avioehdon teko. kiitos vastauksista.
Sanot "Haluan avioehdon kun mennään naimisiin".
Kyllä se tuon ymmärtää.
Rakkaus on rakkautta ja raha on rahaa. Raha ei ole rakkautta eikä rakkaus ole rahaa.
Moni täällä varmaan surkuttelee sitä, että on aikanaan laittanut nimensä paperiin. Erotessa ei jää kuin omat lumput kouraan. Yleensäkin se tapahtuu sen toimesta,jolla ei ole mitään menetettävää vaan päinvastoin on saamassa tasinkona puolet toisen omaisuudesta. Avioehto olisi saatava pakolliseksi naimisiin mennessö. erittäin perustellusta syystä sitä ei tarvitsisi tehdä,muuten pakollinen.
"Avioehto olisi saatava pakolliseksi naimisiin mennessö. erittäin perustellusta syystä sitä ei tarvitsisi tehdä,muuten pakollinen."
Mitä järkeä tuossa olisi? Sillä avioliitto nimenomaan on vapaaehtoisuuteen perustuva liitto ja sopimus, jossa etukäteen kysytään tahtooko jakaa puolison kanssa elämänsä. On kai paljon järkevämpää jättää koko asia väliin, jos ei usko kykenevänsä jakamaan elämää puolison kanssa.
Lähtökohtahan on että omaisuutesi on sinun, ei sen eteen tarvitse mitään uusia sopimuksia tehdä. Jos haluat tilanteen säilyttää ennallaan ÄLÄ astu avioliittoon, vaan jätä se niille jotka siihen kykenevät.
Olen nainen ja olen menossa naimisiin 2 kuukauden päästä. Kysyin mieheltäni haluaako hän avioehtoa, sanoi ei, asia sillä selvä. Totesin, että jos esim tulee perintöä tms jommalle kummalle, asian voi ratkaista tekemällä silloin avioehdon.. Niin ei tarvitse sitten ihmetellä jos ero sattuukin joskus tulemaan, että kuuluiko se perintösaari kenelle ja kenelle ei..
Edellisessä suhteessa jonkinsortin ehto olisi ollut oikein kiva, mutta emme olleet naimisissa, vaan avoliitossa. Vain minä kävin töissä ja maksoin suurimman osan kaikista kuluista. Eikä siis mitään jäänyt säästöön tästä syystä. Eron tullessa mies vaati melkein kaikki kodinkoneet (astianpesukone, pyykkikone, jne) itselleen koska hänellä oli samaiset koneet kun muutimme yhteen.. Ainoa vaan, että ne koneet hajosivat aikapäivää sitten ja minä ostin uudet.. No mies vei kaiken, suostui lainaamaan minulle rahaa uutta sänkyä, takuuvuokraa ja muuttomiehiä varten. Aikani makselin velkaa takaisin, kunnes tajusin, että ei perhana, minä en ole mitään velkaa sille miehelle, ja lopetin maksut. Eipä miehestä ole kuulunutkaan, vaikka rahaa ei saanutkaan, joten uskon, että tajusi itsekin, että ne olivat minun rahojani.. Toivoi vaan saavansa ne takaisin..
Mutta kuitenkin, raha-asiat ovat helppoja siihen asti, kunnes niistä tehdään ongelma. Jos naisesi on järkevä, hän suostuu avioehtoon. Ehdosta voi tehdä omanlaisen, joten ihan "puille paljaille" toista ei tarvitsekaan jättää.
"Olen nainen ja olen menossa naimisiin 2 kuukauden päästä. Kysyin mieheltäni haluaako hän avioehtoa, sanoi ei, asia sillä selvä. Totesin, että jos esim tulee perintöä tms jommalle kummalle, asian voi ratkaista tekemällä silloin avioehdon.. Niin ei tarvitse sitten ihmetellä jos ero sattuukin joskus tulemaan, että kuuluiko se perintösaari kenelle ja kenelle ei.. "
Suostuuko se toinen erotilanteessa enää allekirjoittamaan avioehtoa onkin sitten ihan toinen juttu...Voi olla, että perintösaari laitetaan puoliksi, eikä olekaan vain sinun omaisuuttasi.
Avioehdolla turvataan se, että eron sattuessa saat pitää oman omaisuutesi.
En tarkoittanutkaan erotilannetta, vaan jos tulee tieto että jotain perintöä on tulossa.
Itsestään selvää on, jos nainen ei suostu,siis kysyttäessä asiaa avioehtoa tekemään, on hän vain rahan perässä. Tällä koittaa turvata oman taloudellisen asemansa erossa, viemällä sinulta puolet omaisuudestasi tasinkona. Hän vie omaisuutesi,mihin hänellä ei ole mitään osuutta ollut sitä hankittaesaa. Omaisuushan on ollut jo ennen häntä. Miten se nyt yhtäkkiä erotessa kuuluisikin hänelle. Outoa ajattelutapaa monen naisen taholta. Kuvastaa vaan, että se rakkaus ei olekaan se pääasia vaan oma taloudellien asema erossa. Itse en kehtaisi kieltäytyä avioehdosta,kun se paljastaisi heti, että rahan perässähän sitä ollaan.
Jos se nainen ei suostu avioehtoon niin kannattaa jättää menemättä naimisiin, eroatte kuitenkin erittäin suurella todennäköisyydellä.
Mitä tarkoitat? Jos perintöä on tulossa, niin sitten on. Avioehdon voi tehdä koska tahansa avioliiton aikana, mutta onko toinen halukas allekirjoittamaan onkin eri asia. Kai te nyt jo tiedätte, onko teille perintöä tulossa?
Kuka on niin pöljä, että eron ollessa tulossa, suostuu allekirjoittamaan avioehdon...haloo...ketään kotona.
"Paljastuuhan: Itsestään selvää on, jos nainen ei suostu,siis kysyttäessä asiaa avioehtoa tekemään, on hän vain rahan perässä."
Ymmärrät kai että tuo on VAIN sinun selitys omalle itsellesi. Siis oma mielipiteesi mahdollisen kieltäytymisen syystä. Hienommin sanottuna, siirrät omia ajatuksiasi rahasta ja ahneudesta toisen ajattelemiksi. Todellisuudessa et tiedä yhtään mitään, miksi nainen kieltäytyy, jos kieltäytyy.
No edelleenkin tarkoitin, että siinä vaiheessa tekee avioehdon, kun tilanne rahallisesti on muuttumassa, ei vasta avioeron tullessa. Paitsi jos rahatilanne ja avioero tulisi samaan aikaan.
Toki minä kai sitten olen niin tyhmä nainen, että tulen toimeen omillanikin, enkä kaipaa toisen omaa.. Ei ne ole minun rahojani minun mielessäni vaikka laki niin sanoisikin joten moraali ei anna myöden ottaa sellaisia rahoja. Kaikki ei ole ahneita.
Luuletko, että omaisuutta periessäsi puolisosi on enää valmis allekirjoittamaan avioehtoa? Miksei sitä voisi tehdä avioituessa, jos kuitenkin myöhemmin aikoo avioehdon tehdä?
itse en ole tavannut tai en tiedä ketään, enkä ole myös koskaan kuullutkaan moisesta,jos ero tulee että nainen ei ottaisi 50% omaisuudesta.oli omaa tai toisen omaa. erotilanteessa ne kynnet yleensä teroitetaan ja viedään mitä saatavissa on. erotilanteessa jokainen muuttuu:8
"Totesin, että jos esim tulee perintöä tms jommalle kummalle, asian voi ratkaista tekemällä silloin avioehdon.. "
"En tarkoittanutkaan erotilannetta, vaan jos tulee tieto että jotain perintöä on tulossa. "
Juu-u
Ja lehmätkin lentää. ;)
Silloin on jo myöhäsitä. avioehto tehtävä ennen naimisiin menoa, Kukaan ei ole pöljä, että rahaa tiedossa niin suostumpa siihen etten saa mitään.
Mikähän on se hyvä syy kieltäytyä ehdotetusta avioehdosta? Kiinnostaisi kuulla yksikin hyväksyttävä syy.
Älä tuhlaa koko rakkauttansa tällä avioehdolla. Järjestä toisella tavalla. Maksa asuntovekan pois ennen avioliittoa, sitten avioerossa se jää sulle ilman muuta. Pyydä vanhempiasi kirjoita sellaisen perintöpaperin jolla ne rajoita tulevan vaimon oikeudet perintöomaisuuteen. Sillä siisti.
Eli tee varmista oma omaisuutesi, mutta tee se salassa? Miten tuo nyt sitten parantaa homman? Onko kyse vaan siitä että avioehto pilaa naisen prinsessaunelmat tässä maassa, jossa 50% liitoista päättyy eroon?
Avioehto pilaa koko perhe-elämän. Jos ei ole luottamusta ihan alusta miksikö ap tarvitse sen avioliiton, mitä se hänelle tarkoittaa? Voihan ihan mukavasti elää avoliitossa. Mutta jos halua nimenomaan avioliitoon muttei jaksa olla miettimättä omasta asunnosta joka on melkein maksettu niin fiksuinta maksa sen jo pois ja unohda siitä
Voit luottaa siihen ihmiseen jonka kanssa menet naimisiin, muttet voi luottaa siihen ettei tämä henkilö muutu toiseksi ihmiseksi avioliiton aikana. Siinä jokaiselle miettimistä. Itse pyrin keskittymään asioihin jotka ovat omassa hallinnassani enkä yritä ennustaa, onko nainen vielä sama nainen 20 vuoden päästä. En koe olevani tarpeeksi fiksu siihen.
Sinun nainen muuttuu huonommaksi paljon nopeammin jos hän joutuu avioliiton aikana miettimaan miksi hän synnyttä lapset ja menettä rahat/palkkat tai jopa koko työpaikan äitiyslomillaan ja hoitovapoillaan, ja mies maksaa omaa osuutta ongelmatta. Mulla on ollut sellainen kokemus, ja en suosittelen kenellekään avioehtoa. Joko et solmu avioliittoa ollenkaan tai teet sitä rakkaudella ja luottomuuksella.
höpöhöpö...avioerossa ynnätään oamisuus-velat. tasinkoa joutuu maksamaan toiselle eli köyhemmälle se jolla enemmän omaisuutta. kannattaisi selvittä faktat ennen kuin puhuu tollaisia.
avioehtoa ei voi tehdä salassa...molempien pitää se allekirjoittaa ja hyväksyä
jos ei tee avioehtoa,kertoo se sen että toinen on vain rahan perässä eikä luota avioliittoon. avioehtohan tulee voimaan vasta eron sattuessa. en luottaisi ihmiseen,joka on vain rahan perässä eikä suostu tekemään ehtoa. fakta juttu.
kukaan ei tiedä miten elämä heittelee, siksi ehdottomasti kannattaa avioehto tehdä. kuka ennustaa mitä suhde on esim 10v päästä, ei kukaan.
"Sinun nainen muuttuu huonommaksi paljon nopeammin jos hän joutuu avioliiton aikana miettimaan miksi hän synnyttä lapset ja menettä rahat/palkkat tai jopa koko työpaikan äitiyslomillaan ja hoitovapoillaan, ja mies maksaa omaa osuutta ongelmatta. "
No sillehän en itse voi yhtään mitään, jos nainen menettäisi työpaikan äitiysloman aikana. Jos sen takia muuttuu huonommaksi vaimoksi ja alkaa mulle kiukutella, niin ei oo kauhean hyvä nainen kyseessä. En tiedä mitä tarkoitat tuolla "mies maksaa omaa osuutta ongelmatta".
Jos molemmilla on samansuuntaiset tulot ja samanlainen omaisuus mennessä naimisiin, niin avioehtoa ei tarvita. harvoin näin on tosielämässä. varsinkin,jos sinulla on omistusasunto, niin kannattaa tehdä avioehto. siltä varalta,jos/kun liitto joskus päättyisi eroon, ei sinun tarvitsisi maksaa tasinkona asunnon hinnasta puolta exällesi. eli avioehto kannattaa tehdä jo ennen naimisiin menoa. kukaan ei sitä jälkikäteen suostu enään tekemään.
Lasten hoitaminen on yhteinen velvollisuus mutta yleensä vaimo otta niskaan koko homman, ja mies käy vaan töissä.
Naiselle maksetaan jonkun surkean tuen (n.300eu) ja mies saa oman palkan. Jos perheella 3-4 lasta avioehtosopimus talo ostettu miehen nimelle, niin muutaman vuoden päästä naisella ei ole omaisutta ja miehella on kaikki ok.
No jos "et voi mitään", eikä sua kinnosta vaimosi tunteita sitt en ymmärä miksi menit naimisin. :)
Sekin kannattaa huomioida, että jos puoliso kuolee, toteutuu siinäkin tapauksessa tuo tasajako, jos ei ole avioehtosopimusta. Eli vaikka puoliso pelaisi reilua peliä, eli ei mahdollisessa erossa halua tehdä laillista ryöstöä, hänen perillisensä voivat sen tehdä.
Mielipidettä moneen suuntaan näköjään. Meillä avioehto oli itsestäänselvyys, mies kun on kerennyt tienata/ansaita ITSE omaisuutensa ennen kuin olen hänen elämäänsä kuulunut millään lailla. Itse hankittu on hyvä turvata, minulle asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Mieheni kertoi reilusti alusta asti että näin aikoo toimia, joten kerro sinäkin ajatuksesi mieluummin heti, ettei tule vääriä ajatuksia häiden kynnyksellä (me naiset kun ollaan kummallisia ja väännetään asiasta kuin asiasta omia johtopäätöksiä). Naisesi rakastaa sinua, haluaa naimisiin sinun kanssasi, ei omaisuutesi. Järkisyythän tässä on kyseessä, testamentillä voit turvata vaimosi oikeuksia kuolintapauksen sattuessa!
Noin me tehtiin nykyisen vaimoni kanssa. Ensimmäisen liiton erossa hävisin 50 000 e, kun exäni äiti kielsi tytärtään laittamasta nimeään valmiiseen sopimukseen, häiden aattona. Aikooko se erota.. Exäni eroa halusi, tilanteessa joka minulle oli muista syystä varsin hankala. Olen sen kertonutkin täällä.
Tunteet ja raha hyvä pitää erillään. rakkauden vuoksi naimisiin mennään, ei rahan. siksi avioehto on hyvä tehdä. Suosittelen avioehtoa.