Voin kokemuksesta sanoa että asia on just näin. Viimeksi kaksi viikkoa sitten tapasin koiranaisen, jolle koira oli elämää tärkeämpi asia. Siihen on miehen vaikee mennä väliin!
http://www.viihdeposti.fi/2013/11/14/tutkimus-joka-kymmenes-nainen-nostaa-lemmikkinsa-miehen-edelle/
http://www.viihdeposti.fi/2013/11/14/tutkimus-joka-kymmenes-nainen-nostaa-lemmikkinsa-miehen-edelle/
Vastaukset 26
Vanhimmat
Taivaan tosi.. treffiilmossa kannattakin laittaa olen allerginen koirille. jää turhuus pois. Koiran ottaakin nirppanokat jotka on väsyneet olemaan yksin. koiralla heiluuu häntä aina, äijällä vain silloin kun molemmilla on hyvä olla.
Tästä käy hyvin ilmi se, miksi laitat treffi-ilmoituksia. Me "yksinoloon väsyneet koiran omistavat nirppanokat" olemme itsenäisiä naisia. Meille ei kelpaa kuka tahansa mies, sillä olemme nähneet vaivaa siinä että olemme rakentaneet oman elämämme juuri sellaiseksi kuin haluamme.
Jos miehellä ei ole omaa elämää, sille näytetään ovea. Tämä ei tarkoita sitä, että meillä olisi epärealistisia odotuksia, mutta mitään sohvalla makaavaa vässykkää emme kotiimme halua.
Niin, nainen omistaa koiran, jonka tarpeet hän vastuullisena aikuisena ottaa huomioon. Koira on täysin omistajastaan riippuvainen. Se tarkoittaa useita ulkoilutuksia päivässä, seuraa, ruokaa, juomaa, lääkärinhoitoa ja rokotuksia sekä tietysti aivojumppaa ja rodulle tyypillistä tekemistä. Koiraa pitää hoitaa kuin pikkulasta, muitta kuitenkin lajityypillisesti.
Koiran aja miehen ero on huima. Miehen oletetaan osaavan huolehtia itse itsestään, koiran ei. Nainen ei ole miehen hoitaja, vaan koiran.
Jos mies ei sitä ymmärrä, niin nainen on mieluummin kahdestaan koiran kanssa kuin ottaa miehen(kin) hoidettavakseen.
Mistähän johtuu, että koiranomaistajanaiset voivat keskimäärin sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin kuin koirattomat?
Mua ei haittais jos mun suhteesois koiria.... bokserista beethoveniin
Ei sitä koiraa, tai muuta eläintä vältämättä loppupeleissä laiteta ihmisen edelle, ainakin itsellä se menee niin että ensin katsotaan onko uudessa miehessä ylipäätään kumppaniksi, ja sitten jos jostain syystä koira aiheuttaa ylitsepääsemättömän ongelman, sen kohtaloa mietitään. Mutta, miksi ihmeessä esim luopuisin 10 vuotta kanssani asuneesta koirasta jos parin viikon tuttavuus sitä vaatii??
Ja eikö juuri se että on eläimiä, osoita sen vastuuntunnon ja pitkäjänniteisyyden joita luulisi kenen tahansa arvostavan?
Vai onko pelkästään kyse siitä että mies on niin lapsellinen että on mustasukkainen koiran saamasta huomiosta.....
Ei eläimen omistaminen automaattisesti mistään vastuuntunnosta kerro. Jos olisit ollut eläintensuojeluasioiden kanssa tekemisissä niin tietäisit tämän.
Kolmikosta koira, joku muu, ja se koiranomistaja tulee aina viimeiseksi viimeksi mainittu.
"että ensin katsotaan onko uudessa miehessä ylipäätään kumppaniksi, ja sitten jos jostain syystä koira aiheuttaa ylitsepääsemättömän ongelman, sen kohtaloa mietitään."
Juu ei mietitä, jos tuo "sen kohtaloa mietitään" tarkoittaa koiran luovuttamista tai lopettamista. Koiran katoamisen jälkeenkään, ei ole varmaa, etteikö myös äijä häviä. Sitten ei ole koiraa eikä äijää.
Vain sellainen äijä kuvioihin, joka pitää koirista. Silloin ei tule riitaa, joten on aika hyvä parisuhteen perusta. Muut saa mennä menojaan.
Naiset joilla on terve suhde koiraansa ovat ihan ok. Eli siis heille koira on koira, ei mikään lapsen korvike tai sylivauva. Inhottaa muutenkin nämä ihmiset joille koira ei ole eläin vaan joku kaveri joka syö pihviä ja nukkuu saman peiton alla.
Koira voi hyvin kun se on luonnollisella paikallaan laumassa ja ihminen sen lauman johtaja. Sellaiseen kotiin pääsee myös mies ilman ongelmia kunhan vain yleisesti pitää koirista. Mutta näihin koteihin joissa koira on naiselle oma vauva, ei kannata astua jalallakkaan.
Mikähän siinä muuten onkin että naisilla on paljon useammin häiriintynyt suhde koiraansa kuin miehillä?
Miksei koira voi olla kaveri, enkä nyt tarkoita ihmiskaveria, jota se ei luonnollisestikaan ole, koska ei ole Homo sapiens? Eläimiähän me kaikki ollaan ja muuteskin sen verran samanlaisia, että eläinlääketiede testaa meille tarkoitettuja lääkkeitä ja muita menetelmiä koirilla (ynnä muilla tarpeeksi läheistä sukua olevilla).
Mitä tulee naisten kiintymykseen koiriinsa, niin mites olisi vastauksena ns. äidinvaistot?
"Miksei koira voi olla kaveri, enkä nyt tarkoita ihmiskaveria, jota se ei luonnollisestikaan ole, koska ei ole Homo sapiens?"
No voihan koira tietenkin olla kaveri mutta niillä tavoilla joilla koira voi kaveri olla. Ja ne tavat tulevat siitä faktasta että koira on laumaeläin ja se voi hyvin vain jos sen paikka laumassa on selvä. Ja se paikka voi siis olla vain ihmisen alapuolella.
Ongelma on niissä tapauyksissa jossa koira on niin "mamma kulta" että se saa tehdä ihan mitä haluaa ja sitten käyttäytyy arvaamattomasti kun se ei tajua kuka on laumassa johtaja ja kuka ei. Sellaisen koiran kanssa on ulkopuolisenkin hankala tulla toimeen koska se ei automaattisesti pidä ihmisiä lauman johtajina vaan pomottelee ulkopuolisia.
"Mitä tulee naisten kiintymykseen koiriinsa, niin mites olisi vastauksena ns. äidinvaistot?"
Nainen ei ole koiran äiti vaikka niin usein kyllä näyttää olevan. Naisen pitäisi olla koiran emäntä. Se ei estä hellyyden osoittamista koiralle tai koiran rakastamista. Mutta äidinvaistot eivät sovi koiran koulutukseen.
Nussitaan nyt vähän pilkkua, niin koiran asema voi olla laumassa mikä tahansa. Ihmisten kannalta on tietysti suotavaa, että joku ihmisistä on lauman johtaja ja myös muut ihmiset koirien yläpuolella. Käytännössähän se ei kuitenkaan mene koiran kannalta siten, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisessa asemassa, eihän se susilaumassakaan mene niin. Osa on koiran ja ihmistenkin vinkkelistä korkeammassa asemassa, kuin toiset.
Kyllä se koira yleensä tajuaa ihan oikein asemansa, myös silloin, kun se on pomo. Koiran asemahan määrittyy käytännön kautta, ei sen mikä sen pitäisi olla. Kyllä ihmisissäkin on kaikenmaailman wannabe kunkkuja ollut maailman sivu, ei ole koiran vika, jos emäntä on sellainen. :)
Kirjoitat tietysti ihan asiaa tuosta koiran asemasta. Mutta alkupäinen keskustelunaihe oli kuitenkin se mikä joidenkin ihmisten ja erityisesti naisten koirasuhteessa mättää. Ja se on se että ei edes tajuta tuota lauma-asiaa puhumattakkan että koiralle osoitettaisiin se paikka laumassa joka on käytännön kannalta ainoa järkevä. Jos siihen naisen ja koiran väliin ei mies laumassa mahdu, on jotain hierarkiassa pielessä.
Noita lauman johtajakoiria on vain tullut nähtyä liikaa joten olen niille vähän allerginen...
No, seuraava ei ole pilkun nussintaa. Minulla on koira ja olen siis mies, jos ei ole tullut vielä selväksi. Mikäli pitää valita koiran (ja elämän, jossa on koira) ja naisen välillä, niin valitsen koiran. Miksikö? No siksi, koska aina löytyy naisia, joille koira on OK, oli kyse sitten vain mieltymyksestä, allergiasta, tms.
En ymmärrä miksi naisen pitäisi valita mies, eikä koiraa, kun voi valita koiran ja seuraavan jätkän jonosta. Tai, jos ei ole äijiä ihan johoksi asti, niin kuiteskin etsiä sellaisen äijän, jolle koira on OK. Kukaan meistä ei ole niin ainutlaatuinen, etteikö olisi korvattavissa. Siksi parisuhteessakin on kyse nimenomaan tietoisesta sitoutumisesta, ei siitä, etteikö uutta löytyisi tilalle, tai kenties parempaa.
Eihän nyt ole ollut kyse siitä etteikö koira olisi miehelle OK vaan että svälillä e koiran ja naisen välinen suhde on sellainen että siihen ei mahdu edes sellainen mies jolle koira on OK.
Minulla on ollut nuorena itsellä parikin koiraa ja kavereilla ja tutuilla monia. Olen siis tottunut koiriin ja tiedän oikein hyvin millainen on hyvin koulutettu ja normaalisti käyttäytyvä koira. Siinä kuviossa on ihan sen koiran emännän tai isännän asia ottaako hän siihen mukaan vielä jonkun kumppanin tai ei.
Mutta nyt puhutaan tapauksista joissa naisen ja koiran suhde on niin symbioottinen että koira on naiselle oma vauva jonka jokainen oikku huomioidaan. Tästä taas seuraa se että naisen kanssa voi olla vain sellaine mies joka hyväksyy kaiken sen pompottelun ja koiran ehdoilla elämisen johon nainen on mennyt. Tavallinen mies jolle koira on ok mutta joka myös pitää koiraa kuitenkin koirana, ei siihen enää mahdu.
Jaa.. no huonosti käyttäytyvistä koirista kyllä on kokemusta, mutta siitä minulla ei ole kokemusta, että naisen koira pompottaisi minua, tai että eläminen menisi koiran ehdoilla.
Voisitko vähän yksilöidä, että mikä tässä on konkreettisesti ongelma? Kuvitellaan, että olet naisen asunnolla ja vietätte aikaa yhdessä näin ylipäätään. Missä kohtaa ja millä tapaa se koira asettaa ongelmia, varsinkin sellaisia ylitsepääsemättömiä?
No ainakin pari ihan käytännön tapausta tulee heti mieleen. Ensinnäkin itse en pidä siitä että koira osallistuu ihmisten ruokailuun missään muodossa. Ymmärrän kyllä että koira saattaa jopa kuolata kun ihminen syö mutta jos koira yrittää aktiivisesti napata vaikka voileivän kädestä ja sitten suuttuu jos sitä kielletään niin se ei minusta ole normaalia. Vaikka tämä toiminta olisi emännästä miten "söpöä" tahansa niin minusta se ei ole.
Ja toinen asia on sitten tuo ihmisten intiimielämä. Jos koira ei kestä sitä että ihmiset vetäytyvät makuuhuoneeseen ja laittavat oven kiinni niin se ON aikamoinen ongelma. Ei kauheasti nosta tunnelmaa jos koira koko toimituksen ajan haukkuu ja raapii ovea ja ulisee. Toinen vaihtoehto kun olisi päästää se koira makuuhuoneeseen jolloin se hyppää suoraan sänkyyn ja tunkee mustasukkaisena ihmisten väliin.
Ymmärrän edelleenkin että jotkut haluavat päästää koiran jopa sänkyynsä mutta sen paikka ei ole siellä ihan kaikissa tilanteissa.
Minä itse pidän koirista erittäin paljon ja luultavasti otan vielä joskus itsellenikin sellaisen. Mutta se ei tarkoita että miten tahansa käyttäytyvä koira olisi minulle ok.
Mainitsemasi ongelmat eivät vaikuta millään tavalla ylitsepääsemättömiltä. Vakavuudeltaan ovat luokkaa vessanpöntön kannen jättäminen ylös tai alas. Hommasta selviää normaalilla järjellä ja kommunikointitaidoilla olevan naisen kanssa, kun kommunikoi vähän hänen kanssaan. Yksikään nainen tuskin haluaa koiraa kolmanneksi osapuoleksi sänkypuuhiin tai ainaskin vähiin menee ja niille vähille voi sanoa morjes. Leivänkin nappaamisista, tms. selviää kommunikaatiolla emännän kanssa, jonka jälkeen on helpompi kommunikoida sen koirankin kanssa, ilman, että emäntä vetää herneen nenään.
Oma koirani vaihtaa yleensä huonetta kokonaan, kun kyse seksistä, vaikka sitä ei ole siihen mitenkään opetettu. Se on huomannut, että saatan olla vähän ärtyisä sille, jos se puskee lähelle seksin aikana, ja saatan olla ylipäätään kiusaantunut ja katsoa sitä vähän kiusaantuneen oloisena ja se huomaa sen, jolloin siitäkin tulee kiusaantunut ja sitten se kokee parhaaksi vaihtaa huonetta. Varsinkin, jos joskus sanon, että "Ole vaan siinä, ei mitään hätää." tms, kun se tuijottelee, että pitäiskö lähteä vai ei, niin sitten se viimeistään vaihtaa huonetta. Ei taida uskoa minua.
Määrittelet "häiriintyneen suhteen" kummallisesti. Koira saa nukkua sängyssäni, se saa jouluna joululahjan, ja pussaan sitä kuonolle kun se tulee hakemaan huomiota. Olenko siis häiriintynyt?
Omasta mielestäni olen rakastava lemmikinomistaja, ja terve työssäkäyvä nainen.
Ongelmahan onkin juuri siinä että nämä koiran käyttäytymiset eivät olleet naisen mielestä mikään ongelma vaan vain hassuja pikku tapoja jotka kuuluvat koiran luonteeseen. Niistä ei siis ollut mitään keskustelemista vaan ne olivat "ota tai jätä".
Kyllä asiat olisivatkin ratkenneet jos niihin olisi saanut vaikuttaa edes jotenkin.
Itse ajattelin että tuo ajattelutapa tulisi varmaan näkymään naisen kanssa muillakin elämän aloilla joten jätin suosiolla elämään koiransa kanssa kuten parhaaksi näki.
Jos koira tottelee sinua ja sinä määrität kodin säännöt, ei siinä ole mitään häiriintynyttä. Koiraa saa rakastaa ja sitä pitääkin helliä. Kaikilla ei vain homma pysy käsissä ja koira saa liikaa valtaa perheessä. Enkä väitä että niin kävisi kovin usein. Ne pari tapausta jotka ovat tulleet itselle vastaan ovat vaan sattuneet olemaan naisia. En siis halua syyllistää kaikkia naisia tai kaikkia koiran omistajia. Luulen että sinäkin huomaisit häiriintyneen suhteen jos se eteen tulisi ja pitäisit sitä huonona.
No yrititkö edes keskustella?
Mutta joo, kyllä sitä ihmiset eroavat tai eivät mene yhteen monesta muustakaan syystä. En näe tässä erityistä ongelmaa. Uutta kehiin vain kummankin osalta.
"No yrititkö edes keskustella?"
Miksi en olisi yrittänyt? Kumman negatiivinen suhtautuminen sinulla. Aivan kuin missään koiraihmisessä ei voisi olla koskaan mitään vikaa. Ihmisiä he ovat siinäkkuin muutkin, osa mukavia ja helppoja, osa sitten vähemmän.
". En näe tässä erityistä ongelmaa"
En minäkään. Mutta kun joku nyt tästäkin aiheen aloitti niin ajattelin vain jakaa omia kokemuksiani. Se lienee keskustelupalstojen perimmäinen idea.
No yrititkö edes keskustella?"
Miksi en olisi yrittänyt? Kumman negatiivinen suhtautuminen sinulla. Aivan kuin missään koiraihmisessä ei voisi olla koskaan mitään vikaa. Ihmisiä he ovat siinäkkuin muutkin, osa mukavia ja helppoja, osa sitten vähemmän."
Mistä minä sinun yrittämisistäsi tiedän. Siksi kysyin, koska sinulla oli negatiivinen asenne asiaan. Mitä tulee koiranomistajiin, niin ei minulla ole mitään oletusasetelmia heidän hyvyydestään tai pahuudestaan. Ihmiset näin yleisesti ottaen kesyttivät koiran. Siinä sakissa oli, jos jonkinlaista porukkaa, kuten populaatiossa näin ylipäätään nykyääkin.
"Mistä minä sinun yrittämisistäsi tiedän."
Ehkä siksi että sanoin aikaisemmassa viestissäni että:
"Ongelmahan onkin juuri siinä että nämä koiran käyttäytymiset eivät olleet naisen mielestä mikään ongelma vaan vain hassuja pikku tapoja jotka kuuluvat koiran luonteeseen. Niistä ei siis ollut mitään keskustelemista vaan ne olivat "ota tai jätä". "
Tuskin olisin tuon tiennyt jos en olisi asiasta naisen kanssa keskustellut.
"Siksi kysyin, koska sinulla oli negatiivinen asenne asiaan"
Olen mielestäni monta kertaa sanonut että puhun vain tietyistä tapauksista ja tietystä koiranomistajien "tyypistä", en kaikista koiranomistajista.
Olen lupautunut koiran ottaessani pitämään huolta siitä koko sen elämän ajan. Miksi siis asia muuttuisi siinä vaiheessa, kun tapaan miehen? Koira-allerginen mies ei ikävä kyllä asuntooni voi tulla.
Koira on lemmikki, mutta joku vastuuntunto minullakin on. Koiran antaisin pois vasta jos (mahdollinen tuleva) lapsi olisi sille vaikeasti allerginen. Koiraa EN vie pois sen tullessa vanhaksi ja höperöksi, vaikka sille joskus sattuisikin "vahinko" lattialle. Siinä vaiheessa lähtee mies, jos kokee sen ongelmaksi.
Mies, joka ei ymmärrä lemmikinomistajan arkea, ei arvosta elämäntyyliäni tarpeeksi ollakseen kanssani. Olisi hyvä, että jokainen, joka kokee koiran tekevän elämästään vaikeaa kertoisi sen heti ekoilla treffeillä rehellisesti ja suoraan.
Tiedän mitä haluan. Eikö sitä nykyään odotetakin, ennenkuin suhteeseen aletaan? Täällä on monella epärealistisia odotuksia ja tarve muokata toinen ihminen omaan muottiinsa. Pieni vinkki: se ei tule toimimaan.
Vaikeushan onkin juuri siinä että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa samanlaista koiraa tai samanlaista koiranomistajaa. He poikkeavat toisistaan ihan yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin. Yhden kanssa kaikki synkkaa ja toisen kanssa ei.