50 syytä pysyä yhdessä - HS juttu

Paljon riippuu ilmeisesti myös siitä, minkä alan yrittäjyydestä on kysymys.

Minulla on takana kohta 20 vuotta paljon ulkomaillakin matkustavan yrittäjän puolisona, muttei ole vielä koskaan ollut tekemisen tai viihtymisen puutetta, kiitos puolisoni, lastemme, harrastusteni, vanhempiemme, ystäväpiirini ja itsenäisen luonteenikin.

Arvostan kumppaniani yli kaiken. Hän on hyvä ja luotettava puoliso ja kannustava vanhempi kaiken työstressin ja -kiireenkin rinnalla, ja tietää sen itsekin, koska lapset ja minä siitä koko ajan kiittelemme häntä. Ja hän on sanonut sen monesti, ettei jaksaisi ellei kotona olisi kannustusjoukkoja.

Me saadaan järkättyä puheaikaa ja tapaamisiakin koska vaan, kiitos kännyköiden sekä organisointikykymme. Meistä toimivan parisuhteen ylläpitäminen näissä olosuhteissa on pitkälti tahtokysymys. On puhuttu siitä usein, sillä ystäväpiirissämme on myös eronneita pareja, kuka mistäkin syystä, yrittäjiä ja ei, yhdessä rakennetut omakotitalot on myyty ja lapset ramppaa nyt kahden kodin väliä, yms.
Me emme halua omalle perheellemme käyvän niin, joten niin ei myöskään ole päässyt käymään.

Kuka ammentaa mistäkin ne omat voimansa. Jaksaminen on kiinni jokaisen omista valinnoista. Jos yrittäjä ei osaa järkätä itselleen lomaa tai vapaapäiviä, kärsii siitä totta kai myös hänen perheensä. Ja jos kotona ollaan aina vain odottavalla kannalla eikä kyetä järestämään itselle voimaa antavaa "omaa elämää", tukee sekin vain tyytymättömyyttä.

Ei tarvi olla kummoinen einstein kun tuollaiset yhteydet ymmärtää.
Ja mitä inspiroituu tekemään sen jälkeen, kun sen syy-seuraus-yhteyden ymmärtää, on aika oleellinen juttu myös parisuhteen kannalta.

Olet oikeassa, tunnet oikein ja ajattelet oikein tuossa tilanteessa. Parisuhdehan on tahtotila, tarve tehdä toiselle hyvää kaiken suhteen niin että elämä yhdessä on ihanaa.

No, tilanne ei sinulla tällä hetkellä ole tuo.

Miehesi pitää tehdä valintoja... aivan kuten monen muunkin. Maaninen meneminen, tarmokkuus, luultavasti oinasluonne ja mahdollinen älykkyys tekevät ihmisen helposti itseriitoiseksi... ja sellaisen kanssa on todella rasittava elää. Mitä vain sanot, niin hänellä on vastaus valmiina, puhuu kesken lauseesi sinut suohon ja kaikki mikä on keskittymisen arvoista liittyy hänen tekemisiinsä?

Tuo ei ole narsismia vaan väärä fokus parisuhteessa. Hän ei varmastikaan muista sinulle tärkeitä asioita, kompromisseja sinun eteesi ei tehdä jne. Yksityisyrittäjyys ei tarkoita puolisona olemisen tai vanhemmuuden ulkoistamista.

Yksi "päätös" ei riitä mihinkään, sillä se ei ole se jatkuva tahtotila mitä tarvitaan parisuhteen ylläpitoon. Minkään puolison ei pitäisi yksin olla vastuussa kaikesta yli 4 päivää viikossa, plus miinus päivä. Kukaan ei työskentele 7 päivää viikossa, saati sitten 20 tuntia päivässä. Höpö höpö.

Mikään työ ei ole niin tärkeää, ei edes yrittäjän ihmeellinen maailma, että sen vuoksi pitää rikkoa perhe. Todella usein silti käy niin, sillä yrittäjällä riittää energiaa vain toiselle tärkeälle asialle eli työlle. Parisuhde ja perhe ei tällöin ole se priorisoitu unelma, mitä hän tavoittelee vaan se on yrityksen rakentaminen. Miehen unelma ei ole naisen unelma.

Jos ainiaasti jäät miehesi työlle kakkoseksi, niin sitten on yksityisyrittäjän parasta yrittää yksin ja sinun on parasta yrittää kaksin jonkun toisen yrittäjän kanssa.

Et kertonut kauanko miehesi on ollut yrittäjä. Olen itse ollut yrittäjänä yli 35 vuotta. Ensimmäiset 3-4 vuotta tuli työpäiville pituutta melkein joka päivä yli 12 tuntia ja viikonloppuisin, useimmiten sunnuntaisin sama aika. Siinä 5-6 vuoden kohdalla alkoi jo hellittää niin että työpäivät oli 9-10 tuntia. 10 vuoden päästä aloittamisesta oli lähes normaalit työpäivät, joskus pyhätöitä satunnaisesti. Nyt eläkeikää lähestyessä on ollut jo pitkään puolipäivätyö millä pärjää ihan hyvin. Oli mulla alussa sitä työhulluuttakin mutta enimmäkseen asiakaspalvelu veti nille pitkille työpäiville. Nyt saa muut palvella asiakkaita, nautin vain "työni hedelmistä"

Työnarkomaanin puolisona on raskasta elää, jos on luonteeltaan seurallinen ja kaipaa toista arjen jakajaksi. Antaahan se kyllä mahdollisuuksia myös elää omanlaistaan elämää, kun toinen ei ole koko ajan hengittämässä niskaan. Sellaiselle, joka pitää omasta tilasta, tykkää puuhastella itsekseen ja joka osaa järkätä tekemistä ilman puolisoa, se voi sopia erittäinkin hyvin. Yksinoloon nimittäin tottuu vähitellen, mutta kokonaan toinen juttu on se, mitä parisuhteeltaan odottaa ja täyttyvätkö ne odotukset.

Itsehän olen myös työnarkomaanin puoliso, ja kyllä se on aiheuttanut meille aikoinaan ristiriitoja, mutta viime vuosina toisen poissaoloon on alkanut tottua. Ihan kauheaa on myöntää se, että omaan tilaan tottuu liiankin hyvin eikä välttämättä kaipaakaan puolison seuraa tai keksi yhteisiä intressejä ja puheenaiheita. Ei sillä, että koko ajan pitäisi puhuakaan mitään tai viettää kaiket ajat yhdessä, mutta onhan se hieman huolestuttavaa, jos parhailta tuntuvat ne illat, kun puoliso ei ole kotona. Jotain karua kertoo sekin, jos mieluummin matkustaa kaverinsa kuin puolisonsa kanssa.

Jos teillä ei ole vielä lapsia, mieti tarkkaan, millaista isyyttä toivot puolisoltasi. Yrittäjän puolisona vastaat todennäköisesti yksin vauva-ajan valvomisista, neuvoloista, lääkäriajoista, läksyjen neuvomisesta, vanhempainilloista, kotitöistä, arjen pyörittämisestä jne. Antaahan se vapauttakin, kun saa tehdä kaikki omalla tavallaan ja ajallaan. Toisaalta se voi viedä niin paljon voimia, ettei niitä muuhun jääkään ja että huomaat kadottavasi oman minuutesi ja elämäsi.

Lapsethan kiintyvät siihen vanhempaan, jonka kanssa viettävät enemmän aikaansa. He uskoutuvat hänelle ja luottavat eniten häneen, ja se on mielestäni työnarkomaanin suurin menetys.

Mutta yhtä kaikki, kummasti sitä tottuu siihen, ettei toinen ole arjessa kovin vahvasti läsnä, ja sen oppii myös hyväksymään. Vähän tulee riideltyä ja elämä on pääosin seesteistä, mutta kun viettää vain vähän aikaa yhdessä, jää jokin läheisyys puuttumaan. Toinen ei sitä välttämättä koe ollenkaan niin. Hän tekee mieluisaa työtä ja kohtaa päivän mittaan monenlaisia kiinnostavia haasteita. Kkotona odottaa lämmin ruoka ja kumppani, jota voi paijata ja jonka lämpimään syliin voi painautua rentoutumaan ja latautumaan seuraavan päivän haasteisiin.

Siksi jaksamisesi kannalta onkin avainkysymys, minkä verran osaat pitää kiinni itsellesi tärkeistä asioista ja omasta ajastasi. Yrittäjän puolisona elämistä helpottaa se, jos sinulla on kavereita ja kiinnostavaa tekemistä ja jos osaat sopeuttaa odotuksiasi ja tekemisiäsi sen mukaan, ettei toinen välttämättä jaksa innostua mistään muusta kuin lekottelusta enää pitkän työpäivän jälkeen.

Totta kai se on päätösasia. Pitää kuitenkin päättää oikein eikä tyhmästi, laittomasti tai moraalittomasti.

Koska teillä on lapsia, ainoa mietinnän aihe on lasten paras. Punnitse vaihtoehdot ja päätä sen mukaan.

Tuollainen yrittäjä rikkoo vanhemmuusvelvoitteensa. Olen lastesi puolesta pahoillani, että heillä on epäkelpo isä.