Miksi näemme kaunista ja rumaa?

Nyt kyllä täräytit ilmoille sen sorttisen filosofisen peruskysymyksen, että en oikein usko vuosituhansia jatkuneiden pähkäilyjen jälkeen oikean tyhjentävän vastauksen putkahtavan ensimmäisenä tällä palstalla.

Kaikilla,,ihan kaikella on vastakohtaterminsä ja tämän termistön avulla ihminen on oppinut ymmärtämään, että maailmankaikkeudessa vallitsee iankaikkinen tasapaino, jota ei horjuta mikään. Alussa ihminen ei tunnistanut ollenkaan esimerkiksi pahaa tai pahuutta, hän oppi vasta myöhemmin sen käsityksen, kun järki ja ajattelu kasvoivat. Ihminen on oppinut aikaa myöten ymmärtämään ja löytämään kaikille asioille vastakohdan, koska ne ovat aina olleet olemassa, mutta on joutunut ajan myötä ne opettelemaan ja löytämään oman tietonsa ja ymmärryksenä lisääntymisen kautta. Käytännössä tulleet hänelle tutuiksi.

Koska meillle kerrotaan mm. median kautta että mikä on kaunista ja mikä ei niin kaunista, myös muut ihmiset ilmaisevat näistä asioista mielipiteitään, tosin ne vaihtelevat aika rajusti. Kai meillä ihmisillä on sellainen bioginen vietti erottaa viehättävä rumasta, tämä siksi että saataisiin jälkeläisille mahdollisimman hyvät ja terveet geenit. Onhan kauneudesta useita eri variaatioita olemassa, eikä pelkästään tämä valtavirtamedian syöttämä epärealistinen ja ahdas muotti. Kauneus on aika paljon loppupeleissä katsojasta kiinni, en oikein osaa muuten tätä asiaa sen kummemin sanoin selittää.