Kun vaikkapa parisuhteessa toinen osapuoli kokee sydäninfraktin, niin koko lähipiiri ystävineen, sukulaisineen rientää kuulemaan/myötäelämään kovia kärsineen kanssa. Puhelimet soivat ja lohdutuksen sanoja satelee kärsineelle.
Omaishoitaja, joka myötä eli päivästä toiseen leikkausta edeltävän pelkojen ja jännitysten ajan, tukien ja rohkaisten, joka leikkauksen jälkeen joka viillon koko omassa syudämessään, jäi täysin kuulematta, täysin tuetta.
Luoja varjelkoon, jos kyseessä onkin mielenterveyden vamma, niin silloin kukaan ei ole kiinnostunut kummastakaan osapuolesta.
Omaishoitaja, joka myötä eli päivästä toiseen leikkausta edeltävän pelkojen ja jännitysten ajan, tukien ja rohkaisten, joka leikkauksen jälkeen joka viillon koko omassa syudämessään, jäi täysin kuulematta, täysin tuetta.
Luoja varjelkoon, jos kyseessä onkin mielenterveyden vamma, niin silloin kukaan ei ole kiinnostunut kummastakaan osapuolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siksi kannattaakin pysytellä sinkkuna niin säästyy hössötykseltä. Jos aikanaan tuollainen infrakti iskee eikä jostain syystä potkaisekaan tyhjää niin siitähän ei ole pakko sitten kenellekään sukulaisillekaan edes kertoa ja mielenterveyden vammathan ne saa käsitellä ihan keskenään jos semmoista ovat havaitsevinaan.
Ikisinkuilla lienee omat via dolorosansa. Yksinäisyyden tunne lienee yksi pahimmista, luulen ma.
No ei enää nykyään, miesvm_1967 pokasi mut