Olen ollut epätoivoisesti rakastunut mieheen, joka on myös mieheni ystävä nykyisin...kyseessä on nuoruuden rakkaus joka aikoinaan ajautui karille...jostakin syystä...olimmehan silloin vielä lapsia! Nyt olemme löytäneet toisemme uudelleen, mutta liian myöhään...meillä molemmilla on jo perheet ja olemme melko onnillisia nykyisessä elämän tilanteessamme. Mutta silti kaipuu toistemme luo on valtava!!! Emme halua vain rikkoa, kaikkea sitä mitä meillä on, emme halua olla itsekkäitä..meidän täytyy ajatella niin montaa muutakin ihmistä. Mutta kaipaan niin tätä miestä...että sattuu!!! Suhteemme on pysynyt jo useita vuosia puhtaasti vain tunne tasolla, emme edes ole niistä puhuneet, mutta me molemmat vain tunnemme ne me! Pelkään joskus kaikki nämä kulissit ja kaikki elämässämme romahtaa!!! Joudumme olemaan lähes viikottain tekemisissä, enkä tiedä milloin en enään jaksa...Kaipaisin samaa kokeneilta vinkkejä, miten olette pitäneet itsenne kasassa ja selviytyneet vastaavanlaisista tilanteista?
epätoivoisesti rakastunut
onneton
3447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä mä sanoisin että ihminen katuu enemmän tekemättä jättämisiä kuin sitä että meni ja kokeili. Jos kuulutte yhteen niin miksi ette mene yhteen? Ihmisen on hyvä olla sen luona jota rakastaa oikeasti sydämestään. Kaikki asiat voi kyllä järjestää...
Tahdonvoimaa sinne. Nimittäin tärkeimmät asiat näkee sydämellä.
Ei, nuoruuden rakkaus ei ole välttämättä enää samaa kuin se oli nuorena. On vain nuo haavekuvat jotka ovat jääneet elämään, koska suhdetta ei ole eletty loppuun. Kaikki voi olla toisin nyt.
Toi on tosi vaikeaa kuin Puskin / Tsaikovskin oopperasta Jevgeni Onegin. Ainoastaan täyttymätön rakkaus on romanttista. Toi on äärimmäisen paha tilanne ja siitä ei selviä ilman murskaantuneita sydämiä. Mitä, jos huuma exäsi kanssa ei olisi sellaista kuin kuvittelit menettäisin petheesi ja menisit epätyydyttävään suhteeseen.
muttä sydän ei kuuntele järjen ääntä ja tunteita ei voi pakottaa. Yksi olisi Se että välttäisit häntä, ettekä olisi yhteydessä. Itselläni oli samantyypppinen tilanne ja vaihdoin työpaikkaa ja maisemaa. Aikaa on kulunut 5 v ja en ole vieläkään yli tästä, mutta ajan kanssa sen tunteen kanssa oppii. Elämään.