Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta tuntuu että jatkuva tyylinmuutos ihmetyttää kanssaihmisiä. Yhtenä päivänä saatan pukeutua löysiin collegehousuihin ja huppariin, toisena lyhyeeseen farkkuhameeseen. Kolmantena päivänä minulla on leggingsit ja pitkä ruutupaita. Onko jotenkin "väärin" tykätä kaikenlaisista vaatteista?
Olisi toki kiva jos löytäisin pysyvän tyylin itselleni, mutta pidän myös muutoksista. Ärsyttää vain jatkuvasti kiinnittää muiden huomio sillä, että "minulla on erilaiset vaatteet kuin viimeksi".
Onko oman tyylin löytäminen pakollista?
pitäisikö
8
228
Vastaukset
- täti-ihminen
Kaikilla ihmisillä on aina "erilaiset vaatteet kuin viimeksi", paitsi ehkä Simo Frangénilla. Minun silmääni niin collegehousut, leggingsit, hupparit kuin farkkuminihameetkin ovat kaiki samaa teinipissistyyliä. Siis mikä ongelmasi oli? Ajatusmaailmaltaan rajoittunut tuttavapiiri?
eihän noissa esimerkkivaatteissa nyt mitään tyylinvaihdosta tapahdu,
ja niinku edellinen vastaaja jo sanoi, kaikilla on erilaiset vaatteet ku viimeksi.
eriasia olis jos yhtenä päivänä olisit herttainen kukkamekkotyttönen ja seuraavana raju goottihevaripunkkari ja sit joku peruskollarihupparityyppi,- .......
Jos nainen ei pidä vaatteiden hankinnasta ja kokee pukeutumisen työlääksi, olettaen ettei ole fyysisiä rajoitteita, silloin on jotain pielessä?
Joissain vaatteissa ei vain ole hyvä olla.
Kun joku sanoo sinulla on uusi ilme, eikö se piristä mieltä?
Turhamaisuutta se ei ole, jos on silmää.
Collegehousut eivät voi olla teinityyliä, onhan noita muillakin.- Poromies
Palaan aloittajan kysymykseen siitä, onko oman tyylin löytäminen pakollista.
Minusta kyse on enemmän siitä, onko pakollista vastata muiden usein sanomattomiin odotuksiin?
Toisinaan on ja toisinaan ei. Menipä saivarteluksi, mutta on tilainteita, jolloin asema tai tehtävä asettavat tyylin ja silloin ei ole mahdollista yleensä mahdollisuutta poiketa annetusta kaavasta. Tilanne vain asettaa
odotukset tietynlaiselle tyylille.
Ajatelkaa vaikka eduskunnan täysistuntoa ja miltä se näyttäisi, jos kaikki olisivat pilkkihaalareissa? Tai, jos poliisi alkaisi pukeutua vaaleanpunaiseen virkapukuun? Tai lastenne mies-opettaja oransssi-vihreän väriseen minihameesen ja violetteihin polvisaappaisiin.
Toisaalta aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. On mielenkiintoista, kuinka pienillä asioilla voi yrittää hakea omaa tyyliä, ajatelkaa kuinka ne nuoret oppilaat, jotka käyttävät päivittäin koulupukua yrittäävät erottua joukosta. Tai kuinka moni suomalainen on hyvillään, tai pahoillaan siitä, että ulkoministeri Tuomiojan takin rintaan on kiinnitetty rauhanmerkki.
Moni uskoo, ettei omaa "omaa tyyliä" lainkaan, mutta silti on niin että kaikki se, mitä puemme päällemme antaa meistä jokaisesta, jonkun mielikuvan. Onko tuo mielikuva hyvä vai huono riippunee usein katsojjasta ja jo edellä mainitusta tilanteesta.
Pukeutujina sitten voimme enemmän tai vähemmän yrittää vastata omiin ja toisten odotuksiin, kun seuraavan kerran valitsemme vaatteita päällemme, vai esiinnymmeisinkö kuitenkin kaikkien nähden alasti. - ........
Poromies kirjoitti:
Palaan aloittajan kysymykseen siitä, onko oman tyylin löytäminen pakollista.
Minusta kyse on enemmän siitä, onko pakollista vastata muiden usein sanomattomiin odotuksiin?
Toisinaan on ja toisinaan ei. Menipä saivarteluksi, mutta on tilainteita, jolloin asema tai tehtävä asettavat tyylin ja silloin ei ole mahdollista yleensä mahdollisuutta poiketa annetusta kaavasta. Tilanne vain asettaa
odotukset tietynlaiselle tyylille.
Ajatelkaa vaikka eduskunnan täysistuntoa ja miltä se näyttäisi, jos kaikki olisivat pilkkihaalareissa? Tai, jos poliisi alkaisi pukeutua vaaleanpunaiseen virkapukuun? Tai lastenne mies-opettaja oransssi-vihreän väriseen minihameesen ja violetteihin polvisaappaisiin.
Toisaalta aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. On mielenkiintoista, kuinka pienillä asioilla voi yrittää hakea omaa tyyliä, ajatelkaa kuinka ne nuoret oppilaat, jotka käyttävät päivittäin koulupukua yrittäävät erottua joukosta. Tai kuinka moni suomalainen on hyvillään, tai pahoillaan siitä, että ulkoministeri Tuomiojan takin rintaan on kiinnitetty rauhanmerkki.
Moni uskoo, ettei omaa "omaa tyyliä" lainkaan, mutta silti on niin että kaikki se, mitä puemme päällemme antaa meistä jokaisesta, jonkun mielikuvan. Onko tuo mielikuva hyvä vai huono riippunee usein katsojjasta ja jo edellä mainitusta tilanteesta.
Pukeutujina sitten voimme enemmän tai vähemmän yrittää vastata omiin ja toisten odotuksiin, kun seuraavan kerran valitsemme vaatteita päällemme, vai esiinnymmeisinkö kuitenkin kaikkien nähden alasti.Ap puhui kuitenkin persoonallisesta tyylistä eikä tilanteen vaatimasta.
- (((((
Poromies kirjoitti:
Palaan aloittajan kysymykseen siitä, onko oman tyylin löytäminen pakollista.
Minusta kyse on enemmän siitä, onko pakollista vastata muiden usein sanomattomiin odotuksiin?
Toisinaan on ja toisinaan ei. Menipä saivarteluksi, mutta on tilainteita, jolloin asema tai tehtävä asettavat tyylin ja silloin ei ole mahdollista yleensä mahdollisuutta poiketa annetusta kaavasta. Tilanne vain asettaa
odotukset tietynlaiselle tyylille.
Ajatelkaa vaikka eduskunnan täysistuntoa ja miltä se näyttäisi, jos kaikki olisivat pilkkihaalareissa? Tai, jos poliisi alkaisi pukeutua vaaleanpunaiseen virkapukuun? Tai lastenne mies-opettaja oransssi-vihreän väriseen minihameesen ja violetteihin polvisaappaisiin.
Toisaalta aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. On mielenkiintoista, kuinka pienillä asioilla voi yrittää hakea omaa tyyliä, ajatelkaa kuinka ne nuoret oppilaat, jotka käyttävät päivittäin koulupukua yrittäävät erottua joukosta. Tai kuinka moni suomalainen on hyvillään, tai pahoillaan siitä, että ulkoministeri Tuomiojan takin rintaan on kiinnitetty rauhanmerkki.
Moni uskoo, ettei omaa "omaa tyyliä" lainkaan, mutta silti on niin että kaikki se, mitä puemme päällemme antaa meistä jokaisesta, jonkun mielikuvan. Onko tuo mielikuva hyvä vai huono riippunee usein katsojjasta ja jo edellä mainitusta tilanteesta.
Pukeutujina sitten voimme enemmän tai vähemmän yrittää vastata omiin ja toisten odotuksiin, kun seuraavan kerran valitsemme vaatteita päällemme, vai esiinnymmeisinkö kuitenkin kaikkien nähden alasti.Näkee tästäkin ettei hyvää aloitusta ymmärretä, enemmän tai vähemmän kankeaa.
- ihan miten vaan
Siinä vaiheessa kun alkaa pukeutua jonkin tietyn "tyylin" mukaan, tekee itselleen rajoja. Sen vuoksi en itse koskaan sano että minulla olisi jokin tyyli. Pukeudun vaan, eri päivinä erilaisiin vaatteisiin.
- grau123
Juuri näin! Vaihtelu on aina mukavaa, ja fiiliksen mukaan on hyvä valita vaatteet, joissa todella viihtyy. Ei muita kannata tälläses noteerata ;D
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin kysyi hämmästyneenä: Onko Suomessa jäänmurtajia?
Nettilehden toimittaja kysyi Sanna Marinilta suoraan, että sovittiinko nuo jäänmurtajien kaupat jo 2019, jolloin Marin k994214- 1473662
SDP haluaa 40 000 nettomaahanmuuttajaa
SDP:n Suunnanmuutos-vaihtoehtobudjetissa, käy ilmi, että demarit itse asiassa vaativat räjähdysmäistä ”työperäisen” maah883435Mikä tuota vasemmistolaisista jankkaavaa vaivaa?
Pahasti on ihon alle, siis korvien väliin, päässeet kummittelemaan. Ei ole terveen ihmisen merkki jankata yhdestä asia392829- 1261697
Nyt meni lopulliset lämmöt.
Alan käyttäytymään yhtä kylmästi miehiä kohtaan kuin mua kohtaan on käyttäydytty ja vain käytetty viimeiset pari vuotta361546Orpo loukkaantui fasismiin viittaavasta sanavalinnasta
Mutta miksi loukkaantui? Orpohan on tehnyt yhteistyötä fasistien kanssa jo vuonna 2019, siis jo neljä vuotta ennen loukk141201Sulla on avaimet ja keinot
Jos haluat jatkaa tutustumista. Itse olen niin jäässä etten pysty tekemään enää mitään. Pidempi keppi johon on helpompi191184Meitä ei tule
Koska periaatteemme ovat rakkautta vahvempia. Tämä on siis koettelemus, jonka tarkoitus on vahvistaa meitä yksilöinä 😌221144Onko erityinen paikka jossa haluaisit nyt olla
Onko joku spesiaali lempipaikka missä mieluiten olisit?421140