Onko palstalaisilla kokemuksia sosiaalisten taitojen opettelusta? Jos, niin millaisia? Miksi ja miten ja mitä sosiaalisia taitoja olette opetelleet tai yrittäneet opetella ja miten on käynyt?
Itse olin peruskoulussa yksinäinen ja ihan pihalla kaikista sosiaalisista kuvioista juuri sosiaalisten taitojen puutteen, olen "vähän" aspergerpiirteinen, takia. Kyllä, minua kiusattiin myös. Yläasteen lopussa löysin kavereita toisista nörteistä, mutta kunnolla aloin opetella sosiaalisia taitoja vasta parikymppisenä, kun uudelle paikkakunnalle muuton ja muutenkin elämänvaiheen muuttumisen takia olin tilanteessa, jossa oli vaikea löytää ystäviä.
Tajusin, että jos en halua olla yksin, mun täytyy nyt opetella miten sos. maailma toimii.
Aloitin opiskelun lukemalla aiheesta pari klassikko self help -kirjaa ja soveltamalla niiden oppeja. Kirjoitin paljon päiväkirjaa edistymisestäni, jossain vaiheessa tein aina muistiipanoja tavattuani jonkun ihmisen. Aloin mennä myös mukaan erilaiseen järjestö- ja muuhun ryhmätoimintaan ja sain sen kautta kavereita ja tuttuja ja harjoittelin ryhmädynamiikan ymmärtämistä.
Menin terapiaan muiden asioiden takia, mutta sielläkin sain hyvää ohjeistusta. Jos on nyt tai ollut vaikeaa, kannattaa ehdottomasti etsiä hyvä terapeutti ja hoitaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Itsetuntoni, minkä johdosta esim. palstalaisten haukut eivät haavoita vaan lähinnä huvittavat, on myös osaltaan terapian ansiota. :) Kyllä, koulukiusaamistraumojakin voidaan hoitaa, ei niistä tarvitse loppuelämäänsä kärsiä. Stigmaa ei kannata pelätä, ei terapiasta tarvitse kertoa kenellekään, vaan voi mennä ihan omalla rahalla jos sellaista on.
Jossain vaiheessa luin läpi myös internetin pokausohjeet. Pick up-maailmassa on paljon skeidaa, koska 1) amerikkalainen deittikulttuuri on muodollisempaa kuin suomalainen, 2) amerikassa sukupuoliroolit ovat myös toisenlaiset, ja 3)mitkään ohjeet eivät sovi kaikille, mutta osasin erottaa sieltä itselleni oleellisimmat. Tämä paransin huomattavasti myös seuraelämääni: en ollut enää tilanteessa, jossa en olisi tiennyt missä mennään ja miten voisin toimia.
Eli kyllä, voin lämpimästi suositella soisaalisten taitojen opettelua. Tietoisen opiskelutyön ansioista lapsena yksin jääneellä assburgerilla on aikuisena muutama hyvä ystävä, monta kaveriporukkaa johon on tervetullut ja ennen kaikkea ymmärrys siitä, miten sosiaalisuus toimii (joten jos jostain syystä menettäisin sosiaaliset piirini, voisin helposti hankkia uusia). Harjoittelun myötä sosiaalisuus myös tuntuu luontevalta.
Minulla oli tietysti pari etua:
1) älykkyys. Kaikilta ei kirjojen lukeminen suju samaa tahtia luetun ymmärtämisestä ja itsereflektiosta puhumattakaan.
2) lannistavan yhteisön puute. Minulla ei aikanani ollut tällaista palstaa, jossa olisin voinut velloa omassa huonommuudessani haukkumassa niitä, jotka yrittävät ylöspäin.
Mitä assburgeriuteen tulee, se ei ole etu eikä haitta, vaan erilaisuus: Sen ansiosta minun on helpompi luoda asioista teoreettisia malleja. Käytän sitä taitoa hyväkseni.
Ihmisten ilmaisun monikerroksisuutta voi aspergerkin opetella ymmärtämään - ja samalla ilmaisemaan itsekin tunteita (oli niiden takana oikeita tunteita tai ei) neurotyypillisille ominaisin tavoin. Kyllä, sosiaalisuus on välillä peliä ja näyttelemistä, mutta hauskaa ja palkitsevaa sellaista. :) Tunne- ja sosiaalinen äly ovat nimenomaan älyn muotoja, joita voi aspergerkin kehittää. Ja yleensä se on vielä palkitsevaa kun siihen aspien tarmolla ja intensiteetillä uppoutuu.
Itse olin peruskoulussa yksinäinen ja ihan pihalla kaikista sosiaalisista kuvioista juuri sosiaalisten taitojen puutteen, olen "vähän" aspergerpiirteinen, takia. Kyllä, minua kiusattiin myös. Yläasteen lopussa löysin kavereita toisista nörteistä, mutta kunnolla aloin opetella sosiaalisia taitoja vasta parikymppisenä, kun uudelle paikkakunnalle muuton ja muutenkin elämänvaiheen muuttumisen takia olin tilanteessa, jossa oli vaikea löytää ystäviä.
Tajusin, että jos en halua olla yksin, mun täytyy nyt opetella miten sos. maailma toimii.
Aloitin opiskelun lukemalla aiheesta pari klassikko self help -kirjaa ja soveltamalla niiden oppeja. Kirjoitin paljon päiväkirjaa edistymisestäni, jossain vaiheessa tein aina muistiipanoja tavattuani jonkun ihmisen. Aloin mennä myös mukaan erilaiseen järjestö- ja muuhun ryhmätoimintaan ja sain sen kautta kavereita ja tuttuja ja harjoittelin ryhmädynamiikan ymmärtämistä.
Menin terapiaan muiden asioiden takia, mutta sielläkin sain hyvää ohjeistusta. Jos on nyt tai ollut vaikeaa, kannattaa ehdottomasti etsiä hyvä terapeutti ja hoitaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Itsetuntoni, minkä johdosta esim. palstalaisten haukut eivät haavoita vaan lähinnä huvittavat, on myös osaltaan terapian ansiota. :) Kyllä, koulukiusaamistraumojakin voidaan hoitaa, ei niistä tarvitse loppuelämäänsä kärsiä. Stigmaa ei kannata pelätä, ei terapiasta tarvitse kertoa kenellekään, vaan voi mennä ihan omalla rahalla jos sellaista on.
Jossain vaiheessa luin läpi myös internetin pokausohjeet. Pick up-maailmassa on paljon skeidaa, koska 1) amerikkalainen deittikulttuuri on muodollisempaa kuin suomalainen, 2) amerikassa sukupuoliroolit ovat myös toisenlaiset, ja 3)mitkään ohjeet eivät sovi kaikille, mutta osasin erottaa sieltä itselleni oleellisimmat. Tämä paransin huomattavasti myös seuraelämääni: en ollut enää tilanteessa, jossa en olisi tiennyt missä mennään ja miten voisin toimia.
Eli kyllä, voin lämpimästi suositella soisaalisten taitojen opettelua. Tietoisen opiskelutyön ansioista lapsena yksin jääneellä assburgerilla on aikuisena muutama hyvä ystävä, monta kaveriporukkaa johon on tervetullut ja ennen kaikkea ymmärrys siitä, miten sosiaalisuus toimii (joten jos jostain syystä menettäisin sosiaaliset piirini, voisin helposti hankkia uusia). Harjoittelun myötä sosiaalisuus myös tuntuu luontevalta.
Minulla oli tietysti pari etua:
1) älykkyys. Kaikilta ei kirjojen lukeminen suju samaa tahtia luetun ymmärtämisestä ja itsereflektiosta puhumattakaan.
2) lannistavan yhteisön puute. Minulla ei aikanani ollut tällaista palstaa, jossa olisin voinut velloa omassa huonommuudessani haukkumassa niitä, jotka yrittävät ylöspäin.
Mitä assburgeriuteen tulee, se ei ole etu eikä haitta, vaan erilaisuus: Sen ansiosta minun on helpompi luoda asioista teoreettisia malleja. Käytän sitä taitoa hyväkseni.
Ihmisten ilmaisun monikerroksisuutta voi aspergerkin opetella ymmärtämään - ja samalla ilmaisemaan itsekin tunteita (oli niiden takana oikeita tunteita tai ei) neurotyypillisille ominaisin tavoin. Kyllä, sosiaalisuus on välillä peliä ja näyttelemistä, mutta hauskaa ja palkitsevaa sellaista. :) Tunne- ja sosiaalinen äly ovat nimenomaan älyn muotoja, joita voi aspergerkin kehittää. Ja yleensä se on vielä palkitsevaa kun siihen aspien tarmolla ja intensiteetillä uppoutuu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taidat olla patologinen valehtelija ja olet nähtävästi lyönyt mielessäsi lukkoon sellaisen päätöksen, että näille palstoille kirjoittelevat miehet ovat asperger-tapauksia, joita syvästi halveksut.
Esimerkiksi kirjojen lukeminen ei suju älykkäältä, itsereflektoivalta henkilöltä tavallista nopeampaa, vaan tavallista hitaammin, koska nuo piirteet lisäävät syvällisyyttä ja lausetta kohden käytettyä ajatteluaikaa.
Sosiaalisuuden opettelusta pauhaamisen ongelma on se, että jokainen sosiaalinen ryhmä on narsistin, tai psykopaatin johtama ja ryhmän sosiaaliset lait perustuvat tuon henkilön tahtoon ja hyötyihin. Sosiaalisen menestyksen opettelu on perusasioiden osaamisen jälkeen laumaa johtavan narsistin nuolemisen opettelua.
Eipä siinä mitään. Tunnen psykologiaa sen verran, että voin tarvittaessa manipuloida narsistin toimimaan jossain määrin tahtomallani tavalla.
Mutta sitten nouseekin kysymyksen alle halu, eli onko halua sosiaaliseen menestykseen. Eri ihmisethän haluavat erilaisia asioita ja moni ei kaipaa sosiaalista menestystä muuten, kuin jonkun söden tytön nukkumaan kainaloon.
"jokainen sosiaalinen ryhmä on narsistin, tai psykopaatin johtama ja ryhmän sosiaaliset lait perustuvat tuon henkilön tahtoon ja hyötyihin"
Onneks ne sosiaaliset ryhmät, joissa liikun eivät ole tuollaisia. :)
Mulle sosiaalinen "menestys" on sitä, että voin tehdä kivojen ihmisten kanssa kivoja juttuja. Ei siinä sen ihmeempää.
Esim. haukkumista ja projisointia (tiedän millainen olet, mitä ajattelet -läppää, joka perustuu ihan vaan omaan mielikuvitukseen Bobbyn kommenti eka kappale) en hirveästi diggaa tosielämässä. Netissä moinen huvittaa, koska siellä ihmistä ei tarvii samalla tavalla kohdata.
Mutta; tehdään nyt selväksi. En halveksi assyja. Monista sellaisista en pidä, koska haluan että ihmissuhteeni livenä ovat tasa-arvoisina ja monet assyt eivät sellaiseen kykene, vaan ovat helvetillisiä vänkääjiä eli jäävät jumiin vääntämään juttua, eivätkä tajua ettei toista kiinnosta tai muuten käytöstavattomia ihmisiä. Mutta monet assyt ovat taas kivoja ja, joskin vähän eri tavoin kuin neurotyypilliset, myös sosiaalisesti viisaita.
Meepä sit, Bobby, manipuloimaan joku ihana tyttö sun viereen ja tee se (ja itsesi) onnelliseksi. :)
Jos sinun kaveripiirisi on laaja niin, kuin sanot ja väität, ettei sinun kaveripiirissä ole narsistivetoisuutta, niin se kertoo jotain sinun psykologisesta silmästäsi ja sosiaalisesta ymmärryksestäsi, että sinulla ei ole ollut tarvetta sen tunnistamiseen, koska koet narsistisen toiminan normaaliksi, ja/tai itseäsi hyödyttäväksi.
Mulle myös sosiaalisuus on sitä, että tehdään kivojen ihmisten kanssa kivoja juttuja.
Niissä sosiaalisissa piireissä on vaan sellainen kysynnän ja tarjonnan sosiaalidarwinistinen käsi, joka päättää, kenen geenit säilyy. Joku aina määrittää itsensä voittajaksi ja toiset peesaa. Jos ei peesaa, geenit ei jatku eteenpäin.
Kaikki ei saa tehdä yhtä paljon kivoja juttuja ihmisten kanssa, kuin toiset. Jotkut on niitä, jotka valitaan tekemään se likainen työ, kuten kuskin hommat, että toisilla on kivaa ja jotkut vaan pitää sitä kivojen juttujen tekemisen kivojen ihmisten kanssa määrää sellaisena, mikä täytyy jakaa toisten kanssa ja kaikki ei ole valmiita jakamaan. Ne miehet, jotka saa tehdä eniten kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa, saa myös eniten muijia.
Narsisti antaa sosiaalisen ryhmän jäsenille vähän, kuin sotilasarvot, joiden mukaan sosiaalista menestystä saa ja aspergerit ynnä muut, joilla kommunikointi on heikkoa, tai jotka ovat liian ujoja ja, jotka eivät osaa olla hienotunteisia narsistien kanssa narsisti arvottaa arvoasteikon pohjalle, siihen asemaan, missä ei jää käteen edes luuta, vaan pelkästään muiden p*skat.
Se taas jälleen kertoo aika paljon sinun psykologisesta silmästäsi ja sosiaalisista taidoistasi, sekä "projisoinneista"(tietämisistä), että heität tuollaista juttua, että mä projisoisin. Jonkun projisoinnit voi vaikuttaa vähän samankaltaiselta tietämiseltä, kuin mun kommentti, mutta en valitettavasti osaa projisoida. Projektiota käyttävät narsistit ja hullut ja siinä valossa onkin erikoista, että kerroit kokeneesi projisointia livenä, vaikka kaveripiiriisi ei narsisteja kuulu.
Voisin manipuloida sinut nukkumaan kainalooni söpöllä pienellä kerällä, mutta sua tuntuu kiihottavan enemmän tää itsen korostaminen naistasaamattomien miesten kustannuksella.
Miksi skippasit tarinasi oleellisimman osion, AP, eli sen jossa aloit imuttelemaan mulkkuja?
Koska se ei ole oleellista. Suhteessa siihen, paljonko minulla on ystäviä, olen harrastanut aika harvojen kanssa seksiä.
Mut jos teitä niin ärsyttää toisten seksielämä ja varsinkin tykkäätte fantasioida miesten elinten suihinotosta, niin voihan sitä kokeilla itsekin. :)
Aika kuivat jutut sulla.
Päinvastoin se on hyvinkin oleellista! Ellet pysty toisin todistamaan, on todennäköisin syy elämäsi "parantumiseen" se, että satut olemaan nainen (joka imuttelee mulkkuja).
Jos joku poika lähtee vastaavista lähtökohdista, on todennäköisyys menestykseen heikko. Sinun sen sijaan on helppoa keksiä tuollaisia järkeilyjä JÄLKIKÄTEEN.
Aivan kuin olisit itsesikiävä ihminen, jolla ei vanhempia ole lainkaan.
Asia on niin, että ihminen sosiaalistetaan lapsena - ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin ihminen on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Ilmeisesti sinua ei ole kehuttu, sinun kanssasi ei ole myötäeletty.
Puoliksi olet se, mitä olet geeneissäsi kantava, puoliksi se, kuinka vanhempasi sinua kohtelivat.
Jos sinä alat 20-vuotiaana esittämään olevasi joku muu kuin mitä olet, niin se on feikkaamista.
Ei ole kokemuksia.
On se hienoa kun "nörtiksi" itseään luonnehtiva nainen täällä julistaa kuinka elämä on oikeasti helppoa ja ihanaa, eikä ollenkaan vaikeaa vaikka miehet niin väittävätkin.
Niin, ja ylivertaisen älynsä sekä self-help kirjan avulla on saavuttanut sosiaalisuuden korkeimman asteen.
Unohdit (tahallasi epäilemättä) kaikista tärkeimmän edun:
3) Se reikä.