Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kaksitoista vuotta. Meillä on kaksi lasta. Mieheni on pettänyt minua satunnaisissa pikasuhteissa, seksisuhteissa yms. alusta saakka. Tämä tosin selvisi minulle vasta jälkikäteen. Olen antanut kaikki hänen pettämisensä mielessäni ja puheissani anteeksi, ja tiedän, ettei hän muutu: sama meno sen kun vain jatkuu Levin hangilla, Helsingin yössä ja työmatkoilla maailmalla.
Emme juuri riitele asiasta, emmekä juuri mistään muustakaan. Arkemme on tasapainoista sen minkä hän on kotona ja varsinkin silloin, kun hän ei ole kotona vaan noilla reissuillansa.
Meillä on hyvä työnjako lastenhoidon suhteen ja kotitöiden suhteen ja pääsen omille menoilleni silloin kun mieheni on kotona.
Juttu on siinä, että en itse ole pettäjätyyppiä. En saa mitään kiksejä vieraiden tuijottelusta ja metsästämisestä enkä voi kuvitella rakastelevani vieraan ihmisen kanssa. Mikä minussa on outoa?
Kuitenkin kaipaan rakkautta osakseni. Uskollista rakkautta. Välittävää rakkautta. Läsnäolevaa rakkautta: sekä henkisesti että fyysisesti, keskusteluja, yhteistä tekemistä jne.
Kannattaako minun erota, laittaa se prosessi vireille? Lapsiani mietin; kumpi heille on parempi: se että he näkevät, että myös äiti saa uskollista rakkautta osakseen vai onko heille turvallisempaa jatkaa entiseen malliin? Lapset eivät luonnollisestikaan tiedä uskottomuudesta ja ovat sen verran pieniä etteivät asiaa ymmärtäisikään.
Emme juuri riitele asiasta, emmekä juuri mistään muustakaan. Arkemme on tasapainoista sen minkä hän on kotona ja varsinkin silloin, kun hän ei ole kotona vaan noilla reissuillansa.
Meillä on hyvä työnjako lastenhoidon suhteen ja kotitöiden suhteen ja pääsen omille menoilleni silloin kun mieheni on kotona.
Juttu on siinä, että en itse ole pettäjätyyppiä. En saa mitään kiksejä vieraiden tuijottelusta ja metsästämisestä enkä voi kuvitella rakastelevani vieraan ihmisen kanssa. Mikä minussa on outoa?
Kuitenkin kaipaan rakkautta osakseni. Uskollista rakkautta. Välittävää rakkautta. Läsnäolevaa rakkautta: sekä henkisesti että fyysisesti, keskusteluja, yhteistä tekemistä jne.
Kannattaako minun erota, laittaa se prosessi vireille? Lapsiani mietin; kumpi heille on parempi: se että he näkevät, että myös äiti saa uskollista rakkautta osakseen vai onko heille turvallisempaa jatkaa entiseen malliin? Lapset eivät luonnollisestikaan tiedä uskottomuudesta ja ovat sen verran pieniä etteivät asiaa ymmärtäisikään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ero on sinulle parempi. Kunhan sitten olet tarkka ja valikoiva jatkossa, ettet taas ota satusetää hööpöttämään. Henkisesti tarkka, ei mikään komistuksen metsästäjä.
Niin monia vuosia mennyt...kaikki ajat sinua pettänyt....ei kukaan sinua paremmin
voi neuvoa kuin sinä itse....Ajattele nyt vähän.....
Voi hyvä tavaton, EROA! Et voi pitää lapsistasi huolta ja tarjota heille parasta itsestäsi, jos et itse ole onnellinen. Lapset sopeutuu, ja elämänlaatu voi sulla ja lapsilla jopa parantua kun pääsette uuteen alkuun. Joskus pitää olla itsekäs, mutta niin se vaan menee että enemmän haittaa lapsillesi on elää harhassa ja jännitteen keskellä, kuin tasapainoisessa ympäristössä. Jos kovasti epäröit ja oikeasti kaipaat apua, oman alueesi terveysasemalta saat psykologista keskusteluapua. Eikä se tarkoita että sut leimataan hulluksi tai heikoksi, päin vastoin. Jokainen tarvitsee joskus apua ja tukea vaikeiden päätösten edessä.
Tsemppiä!
Aika tyypillisiä eroa! Vastauksia. Aloittajahan juuri kertoi että heillä arki on tasapainoista, joten lapset eivät ymmärtääkseni kärsi laisinkaan. Sitä vastoin lapset saattavat ja todennäköisesti kärsivätkin vanhempien erosta ja perheen hajoamisesta. Miten taloudellinen tilanne tulee vaikuttamaan arkeen?
Toki ei tarvitse sietää pettävää puolisoa, ja on täysi oikeus vaatia itselleen hyvää tyydyttävää parisuhdetta.
Ero voidaan usein hoitaa hyvin ja siten että lapset kärsivät mahdollisimman vähän.
Itse tehtävä ratkaisu oman harkinnan jälkeen.
Hei Kylli, Olin kuten miehesi. Olen 44v ollut suhteessa vaimooni 23 vuotta. Hän oli ensimmäinen tyttöystäväni, vaikka 16-21 vuotiaaksi oli kaiken maailman nuoruuden sekoiluja usein kännissä. Vaimoni kuulostaa samanlaiselta kuin sinä kunnolliselta peruskalliolta, jolla on vahva arvopohja.
Työnkuva oli sellainen että matkustin paljon ulkomailla ja asuttiin myös välillä eri maissa. Petin vaimoani satunnaisesti ehkä nainen / vuosi. Aina yhden illan juttu. Sitten saimme lapsia ja aloitin suhteen ulkolaiseen naiseen. Jossain vaiheessa heräsin ja lopetin. En jäänyt kiinni koskaan, vaikka vaimoni epäili usein. Pari vuotta sitten hän kysyi minulta olenko pettänyt ja katsoi syvälle silmiini en voinut muuta kuin myöntää. Vaikka en kertonut yksityiskohtia. Myönsin ainoastaan suhteeni ulkolaiseen naiseen. Ylpeä, kaunis, viisas vaimoni ei räyhännyt kävimme pitkän keskustelun ja näin miten olin loukannut häntä olemalla täysi keskisormi kusipää kakara. Se kun tajusin miten olin loukannut häntä muutti minut. Se miten rauhallisesti hän otti sen ja kuitenkin näin ettö hän taisteli tunteitaan vastaan herätti minut. Tuosta keskustelusta on 5 v ja nykyään en ymmärrä miten olen voinut loukata häntä. Nykyään arvostan hänen kypsyyttään ja päättäväisyyttään ja anteeksiantoaan ja häpeän menneisyyttäni.