Olen ollut innokas lavatansseissa kävijä. Tuo harrastus on ollut minulle henkireikä tarjoten liikunnan lisäksi sosiaalista hyvää.
Nyt olen joutunut jättämään tämän rakkaan harrastukseni puolisoni vuoksi. Jos lähden yksin tansseihin hän on nokka rypyssä monta päivää. Jos otan hänet mukaan on illasta ilo pilalla, koska sosiaalinen elementti jää puuttumaan joutuessani tanssimaan vain hänen kanssaan. Hän ei suostu tanssimaan muiden kanssa, joten en sitten minäkään tanssi.
Minulle on aina ollut tansseissa tärkeää saada tavata muita ihmisiä ja tanssia erilaisten tanssijoiden kanssa. Tähän ei liity mitään pettämisajatuksia tai seksuaalista.
Kuinka saisin puolisoni ymmärtämään, että hän onnistuu pilaamaan harrastukseni? Eihän ole tunkemassa mukaan muihinkaan harrastuksiini, miksi sitten tanssimaan?
Nyt olen joutunut jättämään tämän rakkaan harrastukseni puolisoni vuoksi. Jos lähden yksin tansseihin hän on nokka rypyssä monta päivää. Jos otan hänet mukaan on illasta ilo pilalla, koska sosiaalinen elementti jää puuttumaan joutuessani tanssimaan vain hänen kanssaan. Hän ei suostu tanssimaan muiden kanssa, joten en sitten minäkään tanssi.
Minulle on aina ollut tansseissa tärkeää saada tavata muita ihmisiä ja tanssia erilaisten tanssijoiden kanssa. Tähän ei liity mitään pettämisajatuksia tai seksuaalista.
Kuinka saisin puolisoni ymmärtämään, että hän onnistuu pilaamaan harrastukseni? Eihän ole tunkemassa mukaan muihinkaan harrastuksiini, miksi sitten tanssimaan?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Miten olette ylipäänsä päätyneet avioliittoon? Eikö asia häirinnyt jo seurusteluaikana?
Häiritsi. Mutta ei tuo ole sellainen asia, jonka vuoksi avioliitto perutaan ei erohakemus jätetään.
Aikaa kun on kulunut niin sitä enemmän kaipaa muiden ihmisten seuraa, omia harrastuksia ja muutakin sosiaalista toimintaa kuin ostoksilla käynti puolison kanssa. Toisen ripustautuminen rupeaa tuskastuttamaan yhä enemmän -etenkin kun se estää minulle tärkeän asian toteutumisen.
Jutelkaa. Jos ette voi jutella aiheesta, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin että sinä menet harrastukseesi ja annat toisen mököttää. Kyllä hän huomaa pian ettei se kannata, eikö?
Minä näen tanssimisen hyvin henkilökohtaisena kontaktina, koska siinä ollaan niin lähekkäin fyysisesti.
Parit tanssivat aina keskenään. Minäkään en haluaisi miestä, joka haikailee tanssia muiden naisten kanssa, jos oma vaimo kyllästyttää.
Naisesi ei pilaa harrastustasi, vaan sinä itse halustasi hillua muiden naisten kanssa.
Taidat olla sairaalloisen mustasukkaista ja ripustautuvaista tyyppiä jos tanssiminen muiden kanssa saa sinut noin pahasti ahdistumaan.
Olisi varmaan tosi raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei salli edes tanssia julkisessa tilassa muiden ihmisten kanssa. Varmaan kättelystäkin tulisi mäkätystä -siinä kun otetaan ihan ihokontakti.
En ahdistu ollenkaan, enkä mäkätä, jos mies tahtoo tanssia toisten naisten kanssa. En vain jäisi katselemaan sellaista miestä, jota kiinnostaa muut naiset enemmän kuin minä. Sallin vapaasti kaiken, joten menköön vapaasti sinkkuna menojaan, en todellakaan ripustaudu kehenkään.
Jos mies haluaa pyörittää muita naisia, suotakoon hänelle vaimo, jolle tämä on ok. Minulle sellainen mies ei ole sopiva, ottaisin eron, jos olisin edes hänen kaltaisensa kanssa naimisiin mennyt.
Komppaan täysin!
"Jos mies haluaa pyörittää muita naisia, suotakoon hänelle vaimo, jolle tämä on ok. Minulle sellainen mies ei ole sopiva, ottaisin eron, jos olisin edes hänen kaltaisensa kanssa naimisiin mennyt."
Eikös se ole silloin naisen vika, että on valinnut miehen joka ei hänelle sovi? AP ei ole tässä tehnyt mitään väärää, vaan tehnyt sitä mitä on aina tehnyt ja vaimo ei ole kyennyt valitsemaan miestä, jonka elämäntavan kanssa olisi sinut.
Päinvastoin!
Ap valitsi tietoisesti naisen, jolle vieraiden naisten pyöritys ei sovi. Ap kertoi ylempänä, että häntä häiritsi jo seurusteluaikana ettei voi tanssittaa muita naisia. Itse ap teki valintansa ja nyt sitten vaimon muka pitäisi muuttua, vaikka tiesi ennen avioita mitä mieltä tuleva vaimo on.
Vaimossa ei ole mitään vikaa, ap on itse syyllinen ongelmaansa, kun haikailee muiden naisten perään.
No nyt mennään aika hurjan logiikan puolelle. Eli jos minulla olisi vaikka koirahullu vaimo (hölmö esimerkki, mutta ymmärrät pointin) ja itse vihaisin koiria, niin se olisi lopulta vaimon vika että on minut eikä minun vikani kun olen mennyt ottamaan vaimon joka rakastaa koiria? Vetää aika sanattomaksi, koska tuolla logiikalla pystyy perustelemaan toinen toistaan hölmömpiä asioita.
Ja koita nyt ymmärtää että tanssi on toisille harrastus. Se jos itse näet sen jonain esileikkinä, on ihan oma asiasi, mutta älä nyt viitsi väittää että se on kaikille jotain "naisten pyörittelyä".
Riippuu nyt siitä miten asia on tuotu esille. Jos esimerkiksi mies ottaa esimerkin mukaisen koirahullun naisen ja piilottelee suhteen alussa vihaansa koiria kohtaan jotta suhde onnistuisi ja näin ollen koiranaiselle tulisi kuva että koirat on miehelle ihan ok neutraali asia, niin vika on sitten miehessä jos hän esim. 3 yhteisen vuoden jälkeen alkaa vaimonsa koiria vaatimaan ulos.
Jos taas mies tuo heti suhteen alussa vihansa esiin, voi pari miettiä tahollansa alkaako suhteeseen.
Voi myös käydä niin että alussa neutraalin suhtautumisen omaava mies muuttuu vuosien edetessä koiravihaajaksi jostain syystä, silloin on uusinta neuvottelun paikka. (eli puidaan syitä miksi niin kävi).
Lähtökohtaisestihan sä hyväksyt ihmisen sellaisena kuin se on tai nielet ja hyväksyt. Okei, koirat on vähän huono esimerkki, koska ne voi häiritä koko kotitalouden elämää. Otetaan vaikka esimerkiksi, että mies metsästää ja nainen vihaa sitä. Hänen mielestään eläimiä ei saa ampua. Noh, nainen valittaa miehelle ja mies antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nainen suostuu naimisiin miehen kanssa ja jossain vaiheessa valitus metsästyksestä kiihtyy.
Pitäisikö tässä nyt miehen pohtia, että saako käydä metsällä? Ei. Naisen olisi pitänyt miettiä millaisen miehen ottaa, eikä sitten marttyyrinä alkaa vaatia toista muuttumaan mieleisekseen. Mies on antanut valitusten mennä ohi ja ajatellut että pääasia, että yhteiselo sujuu. Ei hän voinut tietää, että jossain vaiheessa nainen tekee metsästyksestä elämää suuremman asian.
Miehen olisi tässä tapauksessa pitänyt välinpitämättömyyden (olettamisen/toivomisen) sijaan ilmoittaa heti suhteen alussa, että hän tulee jatkossakin harrastamaan metsästystä ja että tilanne ei tule muuttumaan miksikään. Nainenhan jo sanoi, ettei tule hyväksymään eläinten tappamista nyt eikä tulevaisuudessa. Tällöin ei jää tulkinnan varaa kummankaan puolelta. Pariskunta voi sitten joko a) erota b) nainen opettelee hyväksymään metsästyksen suhteen vuoksi c) mies lopettaa metsästyksen suhteen vuoksi. Vaihtoehto d) on silloin kun ei selvitetä asiaa vaan annetaan olla (ei selkeää linjaa) ja kumpikaan ei voi hyvin sen vuoksi ja lopulta tapahtuu a) eli ero.
Vähän sama kuin lapsen hankinnassakin.
Onko sinun täysin mahdotonta ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tanssia koska pitävät siitä valtavasti? Siis itse tanssimisesta ilman mitään kummempaa kiinnostusta tai viehtymystä kulloiseenkin tanssipartneriin?
Sallitko sinä kumppanillesi naispuolisia ystäviä? Saako hän joissain tapauksissa halata heitä? En oikein ymmärrä sitä, että kaikki fyysinen kosketus toiseen sukupuoleen pitää väkisin seksualisoida. Se on suoraan sanottuna jotenkin vinoutunutta.
Itsen nautin suunnattomasti tanssimisesta ja toivon todellakin, etten koskaan ihastu sellaiseen mieheen, joka tulisi siitä mustasukkaiseksi ja yrittäisi sen minulta kieltää. Tanssi harrastuksena ei ole sen kummempaa kuin vaikka salilla tai lenkillä käynti.
Pitääkö miehen se erikseen sanoa? Eikö se riitä että mies ei välitä naisen valituksesta? Kyllä naisen pitää tuossa tilanteessa ymmärtää, että hän on nyt miehen kanssa joka tulee aina metsästämään.
Vaihtoehto c on todella huono, koska nainen ei kunnioita sitä, jos mies luopuu harrastuksesta vain miellyttääkseen toista. Naiset haluavat miehen joka elää omien toiveidensa ja arvojensa mukaan, riippumatta siitä mitä muut siitä ajattelevat.
Naisella on tässä kohtaa ongelma, koska eihän hän voisi ystäviäänkään vaatia lopettamaan metsästysharrastusta. Vain täysi sosiopaatti toimisi niin. Ei mies ole naisen omaisuutta sen enemmän kuin ystävätkään. Jos mies metsästää, naisen tulee se vain hiljaa hyväksyä tai häipyä suhteesta, niin kuin joutuisi tekemään ystäviensäkin kohdalla.
Jep, tuolla toisessa ketjussa joku nainen oli mennyt homon kanssa naimisiin ollen etukäteen tietoinen asiasta ja valitteli kun mies haluaa toista miestä.
Tämä on miehen ongelma kerta meni naimisiin naisen kanssa, joka ei tykkää homoista. Miehen pitäisi myös hakeutua eheytykseen pelastaakseen liittonsa.
Miehen _pitää_ erikseen sanoa suhteen alussa kuten naisenkin _mitä toivoo suhteelta_ kaikin puolin. Kaikkein paskin tie on tuolla tavalla olettaa ja pitää itsestään selvänä asioita omassa päässään ja ihmetellä sitten jälkikäteen että mites tässä näin kävi ja sättiä naisia omasta välinpitämättömyydestään. Onko se nyt niin hiton vaikea avata sitä suuta heti aluksi ja selvittää asiat niin että ovat kummallekin varmasti selvät? Pitäähän suhteen aluksi selvittää paljon muutakin heti esim. haluaako lapsia, haluaako naimisiin, millainen näkemys tulevaisuudesta, raha-asiosta yms.
No mitä tuossa on epäselvää kummallekaan? Nainen tietää että mies haluaa tanssia eikä selvästikään ole siitä luopumassa, koska menee tanssimaan naisen valituksesta huolimatta. Mies tietää että nainen ei siitä tykkää, mutta ajattelee ettei se ole elämää suurempi asia, kun homma menee muuten hyvin.
Jos jonkun, niin naisen olisi tuossa pitänyt sanoa ennen häitä, että sinun pitää jossain vaiheessa lopettaa tanssiminen, muuten ei hommasta tule mitään.
Jos vaimo rankaisee sua harrastuksestasi, niin rankaiset häntä takaisin. Jos vaimo haluaa olla sulle tympeä, niin älä pyytele anteeksi äläkä lepyttele, vaan ole hänelle tympeä takaisin. Älä kosta, vaan anna hänelle samaa kohtelua mitä hän antaa sinulle. Pian hän huomaa että sinä käyt tansseissa ja et anna toisten ohjailla elämääsi, joten hän tekee eniten itselleen hallaa mustasukkaisuudellaan.
Toisekseen, se on vaimon oma vika että on mennyt kanssasi naimisiin, vaikka sinulla on tuo harrastus. Olisi pitänyt etukäteen miettiä. Ei se onnistu että monen vuoden jälkeen nainen alkaa asettamaan ehtoja. Jos nainen ei sun harrastusta kestä, niin aina voi lähteä etsimään uutta. Naisten pitää etsiä SELLAINEN MIES, johon ovat tyytyväisiä, eikä ottaa miestä jota pitää sitten alkaa myöhemmin muuttamaan ja komentamaan, että elämä sujuisi.
Todella heikkoa käytöstä naiselta. Kannattaa vaan pitää oma pääsi, koska jos alat toisia miellyttämään, siitä ei tule koskaan loppua ja seurauksena vain paha olo itsellesi.
Ap:n vaimo ei ole myöhemmin asettanut ehtoja, vaan kertonut jo ennen avioita ettei homma miellytä häntä. Ap yrittää nyt jälkikäteen muuttaa vaimon mielipidettä, joka oli selvillä jo seurusteluaikana.
Ap tässä on se, joka monen vuoden jälkeen yrittää muuttaa tilannetta, ja syyllistää vaimoaan omasta käytöksestään.
Vaimo on tilanteen hyväksynyt kun on miehen kanssa mennyt naimisiin asti. Jos se ei silloin ollut dealbreaker, niin ei pitäisi olla nytkään. Mies jatkakoon samalla linjalla ja nainen ottakoon vastuun omasta miesvalinnastaan.
Yllättävän monille tanssi on esileikkiä. Soidinmenot luonnosta on kai tuttua kaikille?! En väitä ap:n välttämättä etsivän suhdetta, seuraa yms. tanssin kautta, mutta valitessaan puolison väistämättä menettää tietyt oikeudet ja vastaavasti saavuttaa puolisonsa kautta jotakin elämää suurempaa rakkautta, läheisyyttä, yms. Puolison kunnioitus, halu pistää puolison tarpeet edelle omiaan on parisuhteessa erityisen tärkeää ja kun homma toimii kumpaankin suuntaan on helppo elää toisen kanssa.
Eli haluan sanoa ap:lle: tiedät, että tuotat tuskaa rakkaallesi menemällä tansseihin yksin, niin onko siinä mitään järkeä? Priorisoit sosaalisen elämän omaa puolisoasi korkeammalle?! Onko tullut mieleen, että et ehkä sovi elämään parisuhteessa...
Miksi ajattelen näin - olen itse aloittanut lähes kaikki vakavat ja yhdenillankin suhteet vastakkaiseen sukupuoleen tanssilattialla - luonollinen tapa toimia.
Harrastuksella ja harrastuksella on väliä, voithan saada noita kontakteja ihmisiin harrastuksissa joissa on vain miehiä, silloin sen ei pitäisi loukata puolisoasi, mutta tansseissa tanssitaan toisen sukupuolen kanssa, siinä on olemassa jännitteensä aina mukana. Ja lisäksi haluat sinne mennä yksin.
Tiedän vastaavan tapauksen, kyllähän ukolla siellä sielunkumppani oli ja siitä syystä olisi pitänyt mennä yksin.
Sattui soittelemaan miehelle kun oma vaimo oli vieressä, kysyi että voitko puhua ja asia selveni.
Miehelle tämä oli eräänlaista itsetunnon nostoa, vieras nainen soitteli ja tanssi. Tietämäni mukaan mitään sen enempää ei tpahtunutkaan, tosin mies sairastui ja enää ei juuri tansseihin pääse menemään.
Mutta mihin olisi johtanut ilman sairauden tuloa, nainen nimittäin oli varsin sinnikäs pitämään yhteyttä, olikohan mies kertonut omaisuudestaan jotakin, siihen uskon enemmän naisen mielenkiinnon kohdistuneen.
Jos tykkää tanssimisesta niin sitä on hieman vaikea harrastaa paikassa, jossa on vain miehiä. Miksi ihmisen pitäisi jättää käymättä jossain vain siksi, että siellä on myös naisia? Ei kai se, on naisten kanssa samoissa harrastuksissa, ole mitenkään kiellettyä?
Minulla on useita naisia tuttuina tanssiympyröistä, töistä, naapurustosta ja harrastuksista. Heidän kanssaan välillä soittelemme ja käymme esim kävelylenkillä tai kaupoissa. Olisi tosi rasittavaa jos vaimoni ryhtyisi rajoittamaan ystävyyssuhteitani sukupuoliperusteella.
Minä olen parinvalintani tehnyt eikä siihen vaikuta tansseissa käyntini tai naisihmisten soittelut. Jos vaimoni ei jostain syystä enää katsoisi minua luottamuksensa arvoiseksi niin minä en sille sitten voi mitään. Itse tiedän, etten ole tehnyt mitään sopimatonta enkä tule tekemään. Harrastuksistani tai ystävistäni en kuitenkaan tule luopumaan!
No pyydä se vaimo mukaan sinne tansseihin ja voitte sopia että tanssitte muidenkin kanssa, palaatte sitten kotiin yhdessä.
Jotenkin muutenkin ovat nuo naiset sinuun kiinnittyneet jos käyt kävelylenkillä tai kaupoissa yhdessä heidän kanssaan, onhan tuo vaimollesi tosi loukkaavaa.
Ota vaimo mukaan sinne kävelylenkille tai kauppaan, jos tarvis on niin eiköhän se tanssituttukin siihen mahdu, olisi suotavaa että myös naiset olisivat hyviä tuttuja.
Juuri tuo ns. salaisten naistuttujen tai miestuttujen pito on tosi loukkavaa ja alistavaa omalle puolisolle.
Sanotko vaimolle että nyt lähdet kävelylenkille tuon tanssitettavan kanssa tai mitä te sieltä kaupasta yhdessä haette.
Mikä on todellinen tilanteenne.
Onhan vaimo joskus ollutkin mukana tansseissa. Hän vain ei erityisemmin ole tanssi-ihmisiä eikä kovin montaa kertaa vuodessa edes halua lähteä. Pitäisikö minun olla menemättä tansseihin vain siksi, ettei tanssiminen kiinnosta vaimoa?
En kai sanonut, että minulla olisi jotain "salaisia naistuttuja"? Ei minulla ole mitään salattavaa. Naistuttuja on useitakin ja heidän kanssaan voin soitella, viestitellä tai käydä kaupassa ilman, että minulla on mitään syytä peitellä asiaa vaimoltani. Mitä pahaa ystävä kanssa ajan viettämisessä on?
Sanonko vaimolle, että lähden jonkun kanssa kävelylenkille tai kauppaan? Sanon! Miksi en sanoisi?
Ei tästä asiasta meillä ole tullut mitään ongelmaa. Jos kuitenkin joskus kävisi niin, että vaimo ryhtyisi rajoittamaan minun ystävyyssuhteitani tai määräämään kenen kanssa saan aikaani viettää tulisi vakavan harkinnan paikka: Haluaisinko asua sellaisen ihmisen kanssa, joka määrää minun ystäväni?
Voi Pyhä Jumalan synti miten alhainen nainen, sinut heitetään ikuiseen palavaan mereen. Kunhan vitsailin. Jumala on hyvä eikä ketään heitetä tuleen, paitsi ehkä kaikkein pahimmat, mutta hekin ovat siellä tulessa vain hetken ja sitten syntyvät puuksi tai joksikin.
Se, ettei vaimosi salli sinun harrastaa tanssimista, kertoo vain siitä, ettei hän luota sinuun. Toisin sanoen olet hänen mielestään epäluotettava ihminen.
Aiheeton epäluottamus on suurimpia loukkauksia mitä toista ihmistä kohtaan voi osoittaa.
Mietin tarkkaan haluatko kuluttaa loppuelämäsi epäilyksen alaisena. Haluat asua yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää sinua epäluotettavana?
Vai olisiko viisainta pitää kiinni itselle tärkeistä asioista ja arvoista? Jos se ei toiselle sovi niin annna hänen lähteä vapaasti.
Eikö sitä voi tanssia vaikka eunukin kanssa?
Kuvitella, että elämme vuotta 2013. Ymmärrän tismalleen, mitä aloittaja tarkoittaa ja juuri siitä syystä olen tullut siihen tulokseen, että avio- ja kaikki muutkin liitot ja parisuhteet ovat aikansa eläneitä instituutioita. Kun niissä on lisäksi mustispipiä, niin kyseessä on maanpäällinen helwetti.
Kuka tarvitsee sellaista ja mihin? Ketään ei voi omistaa eikä ketään voi määrätä olemaan jotain muuta kuin itse on. Alamaisuus, omistaminen ja piikomismentaliteetti kuuluvat pimeälle keskiajalle, jota emme enää elä.