Moi. Mulla on pienoinen ongelma joka tuppaa oleen ajatuksissa koko ajan, siellä taustalla ihan arkipäiväsissä askareissa.
Olen huomannut, että ärsytän ihmisiä aika paljon jostain kumman syystä? Kerrottakoon nyt se, että yläasteella olin yksinäinen, lukiossa sain kavereita ja tuttuja puolin ja toisin. Enää en siis ole niin yksinäinen, mutta mielenkiinto tutustua ihmisiin on kova...joskus jopa liian. Se miksi olen alkanut miettiä tätä että ärsytänkö muita liittyy siihen, että olen nyt ollut vuoden päivät armeijassa ja siellä olen saanut kuulla olevani ärsyttävä melkeinpä jokaisen suusta:(
Olen kuulemma: helposti hermostuva, liian tempperamenttinen, en osaa kertoa vitsejä, aina äänessä, herkkä jne. Myöskin töksäyttelevä ja impulsiivinen. Todella masentavaa kuultavaa.
Tosin olen myös miettinyt sitäkin vaihtoehtoa mikä oli mielessä jo ENNEN kuin menin armeijaan, että kärsisin adhdsta isäni tavoin.
Vaikka intti on kohta ohi on tämä kyllä syönyt omaa itsetuntoa vaikka kavereita siviilissä onkin. Kertokaa miten lähtisin jatkamaan tästä eteenpäin, kun tuntuu että alkaa olla kohta jo liikaa muutettavaa että tänne ees jotenkin kelpuutettais sekaan.
Olen huomannut, että ärsytän ihmisiä aika paljon jostain kumman syystä? Kerrottakoon nyt se, että yläasteella olin yksinäinen, lukiossa sain kavereita ja tuttuja puolin ja toisin. Enää en siis ole niin yksinäinen, mutta mielenkiinto tutustua ihmisiin on kova...joskus jopa liian. Se miksi olen alkanut miettiä tätä että ärsytänkö muita liittyy siihen, että olen nyt ollut vuoden päivät armeijassa ja siellä olen saanut kuulla olevani ärsyttävä melkeinpä jokaisen suusta:(
Olen kuulemma: helposti hermostuva, liian tempperamenttinen, en osaa kertoa vitsejä, aina äänessä, herkkä jne. Myöskin töksäyttelevä ja impulsiivinen. Todella masentavaa kuultavaa.
Tosin olen myös miettinyt sitäkin vaihtoehtoa mikä oli mielessä jo ENNEN kuin menin armeijaan, että kärsisin adhdsta isäni tavoin.
Vaikka intti on kohta ohi on tämä kyllä syönyt omaa itsetuntoa vaikka kavereita siviilissä onkin. Kertokaa miten lähtisin jatkamaan tästä eteenpäin, kun tuntuu että alkaa olla kohta jo liikaa muutettavaa että tänne ees jotenkin kelpuutettais sekaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kukaan voi vastata?:(
epäilen että sun juttus saattaa olla neurolofisella puolella.adhd ,aspergerin syndroma.ym.kuulostaa erittäin tutulta.kannattaa käydä testeissä.ei se tyhmyyttä,hulluutta ole.mä olen nainen ja iän myötä ehkä hiveven tasaantunut.adht suvuttain ,lapsella asperger ,,,niihin kuuluu kertomasi oireet.aistiherkkyyttä,ei jaksa keskittyä pidempää,kuormitus väsyttää,kyllästyttää,levottomuus.oliko tutuua? mä olen kanss huomannut sosiaalisissa tilanteissa ongelmia.en jaksa tasaisia ,hitaampia henkillöitä,tylsää leffaa,hynnyköitä.mun ystäväpiiriin kuuluu aika paljon poikkeustapauksia,räväköitä ihmisiä,äänekkäitä,tulisieluisia ja vilkkaista.kuten mäkin.moni nösäke ei kestä mua,akat juoksee kotiin ja miehnkin täytyy olla luonteeltaa eloisa,räväkkä.pidän liikunnasta,se antaa tasaisuutta ja oikea ravinto,ja tasdainen rauhallinen ympäristö.
sori,siis tarkoitan neurologinen juttu.
Mä oon huomannut myös että kyllästyn helposti ja oon ihan järkyttävän levoton välillä ja sen takia sitten varmaan ärsytän varmasti aika pahastikkin joitakin tyyppejä, varmaan jopa enemmän kuin arvaankaan.
Tuttavapiirissä on nyt eräs tyyppi joka on hirveän rauhallinen kultturelli järki-ihminen ja en ole varmaan tähän mennessä ikinä ärsyyntynyt kehenkään ihmiseen niin pahasti kuin häneen. Hän tuntuu miettivän koko ajan miten saisi sanottua jonkun asian järkevästi ja pelkää näyttävänsä tyhmälle, ei keksi mitään sanottavaa mulle ikinä ja pitää mua kait vähän tärähtäneenä ja sellaisena ihmisenä jonka suusta ei varmasti tule ainuttakaan järkevää ajatusta.
Oon miettinyt jos vika onkin mussa, koska kaikki muuthan tulee tämän tyypin kanssa juttuun ihan loistavasti eikä pidä yhtään häiritsevänä tän tyypin loppuun asti asiallista ja mietittyä käytöstä ja puhetapaa. Jos sitten tämä ois mikä mullakin on, enkä vaan saa omaa "vireystasoani" madallettua tän tyypin tasolle.
Ja aloittajalle että, samoja kokemuksia on täälläkin. Yleensä pystyn ja joudun hillitsemään omaa intoani ja positiivista suhtautumistani ja se onkin varmaan ainoa keino olla ärsyttämättä, vaikka vaikeinta onkin välillä pitää omat ajatukset ja jutun aiheet oman pään sisällä.
Et ole paha,vaan erilainen josta edellä mainittu kirjoittikin
Kiitoksia vastauksista!(: Vaikka muiden mielestä saatan ollakkin hieman outo kun satun oleen kauheen yliaktiivinen, kaikesta innostuva optimisti herkin tuntein:D aina menossa ja täynnä jos minkälaista ideaa ja ohjetta, niin toki minussa on myös hyviä puolia. Varsinkin se aistiherkkyys, nähdä maailma joskus tunteiden tasolta:) Ongelmaksi on muodostunut se miten voisin olla tyytyväinen itseeni enkä ottaisi kaikkea aina itseeni. Ja koitan kyllä mennä testeihin, heti kuin siihen tulee mahollisuus.
hyvä kun on samankaltaisia meitä paljonkin.olen itsekin tunne-ihmisenä aistiherkkä ja vaistoan liiankin herkästi jos minusta ei tykätä.syyllistää itseään vaikka se ei ole edes aina tottakaan.herkmpiä ihmisiä on ja se on rikkaus.mutta vältä jos mahdollista päihteitä,tupakkaa ,alkoholia ym .ne saattavat kiihdyttää enemmänkin turbomoottoria.kehoitan samanhenkisenä välttämään meteli ja hulinapaikkoja,käy luonnossa lenkillä itseksesi mieluiten .saat ajatutuksillesi ja luovuudellesi tilaa.uskon että herkkänä olet luova ja koet pahuudet raskaanakin joskus.mutta me ollaan hyviä typpejä,emme tee pahaa kellekään,sanotaan toki jos huomaamme .suositan meditointia.tavallinen,terveellinen kotiruoka ,hedelmät,salaatit ja hyvät rasvat mm kala ja omega auttaa .ota itsellesi aikaa rauhaoittua ja hissukseen olo antaa tasaisen olotilan.tsemppiä.on vaan hillittävä tuliset luontomme,sekin kehittää meitä.vältä niitä ketkä ovat ärsyttäviä