muuttunut mies

maataviistää kirjoitti:

Minä rakastuin mieheen, joka oli huoleton ja lämmin. Hän oli aina positiivinen ja innokas. Hän näki hyvää siellä missä muut ei. Hän nautti hetkistä, eikä pelännyt tulevaa. Hän oli minun tukeni, minun tukipuuni ja rauhani. Luotin ja uskoin, että kaikki onnistuu. Rakkaani on vuosien saatossa muuttunut. Mikään ei oikein ole hyvin. Tiedän kyllä mikä muutti hänet, aika ei riitä. Hän halusi yrittäjäksi, rakentaa talon, tehdä kaiken itse. Aika vaan ei koskaan riitä. Aina jää joku kesken ja hän pitää itseään saamattomana, vaikka on ihan supermies. Ennen kierrettiin pihalla ja suunniteltiin suuria, nyt vaan usein katsotaan, mikä on kesken ja tekemättä. Puupinoja on pariksi vuodeksi tehtynä, mutta tekemättömiä on liikaa. Kun jotain tekee, ei se ole mitään kun enemmän pitäisi tehdä. Mistä ihmeestä sen elämänilon kaivan esiin mitä joskus oli. Ei työt tekemällä lopu, elämä vain loppuu. Vielä olisi rakkautta, perhe ja lämpöä, se vaan ei riitä kun niin paljon on tekemättä. Lisää uusia projekteja toisensa jälkeen, kaikki jää kesken. Ihan voimaton ja surullinen olen, en tiedä miten auttaa, en osaa kuin kiukutella omaa ahdistustani. Minun tulisi nyt olla tukena ja apuna, mutta en osaa, en jaksa. En minä haaveillut suuria. Halusin perheen, halusin turvallisen työn ja tasaisen onnellisen elämän ilman turhia pelkoja. En minä pysy pystyssä tässä synkkyyden tuulessa, taivun mukana ja viistän maata.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä