Millainen on naisellinen nainen? Tätä asiaa oli pohtinut Henry Laasanen saman nimisessä artikkelissaan: http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43393-millainen-on-naisellinen-nainen.
Viimeaikoina olen ollut jonkunlainen identiteetti kriisin keskellä miettien sitä, olenko jotenkin epäkelpo nainen, koska en ole ilmeisesti yleisen määritelmän mukaan kovin naisellinen. Olen hyvässä parisuhteessa ja tämä kaikki tuli aivan puskan takaa muiden elämänmuutosten myötä, mutta aihe on pyörinyt päässäni valtoimenaan ja haluaisinkin nyt avata keskustelun oman esimerkkini kautta.
"En varmasti kelpaisi enää kellekään" on se itsekeskeinen ajatus tämän kaiken pohdinnan takana, mutta olenko markkina-arvoltani heikoilla koska en täytä Laasasen määrittelemiä naisellisuuden kriteereitä.
-En ole kovin tyttömäinen, enkä käytä hameita kovinkaan usein.
-En ole mikään heikko, hiljainen, miehiä miellyttävä ja itseään tälläävä neito pulassa
-Käyn mieheni kanssa kalassa ja metsällä ja pidän siitä. Osaan perata kalat enkä saa mitään paniikkikohtausta hirven kaadossa.
-Koen mieheni tasavertaisena kumppanina, en yksipuolisena elättäjänä ja suojelijana.
-Olen varmasti joskus äänekäs ja ärsyttävä tuodessani omat mielipiteeni esiin, sillä koen niiden olevan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. En kuitenkaan tuputa niitä kellekään.
-En ole lapsirakas. En vain ole. Ehkä joskus haluan lapsen, mutta hoivaviettini ei ole kovin vahva ainakaan tällä hetkellä.
-Koen, että oma urani on yhtä tärkeä kuin mieheni. Työskentelen miesvaltaisella alalla.
Että sellanen eukko. En haluaisi ulkonäön olevan ainoa asia, joka määrittää naisellisuutta ja naisen "markkina-arvoa" niinkuin Laasanen sitä kuvaa, mutta kyllähän se monelle sitä vain on. En varmastikaan ole se perusnätti nainen mitä tälläkin palstalla usein peräänkuulutetaan, mutta en mikään quasimodokaan. Ruumiinrakenteelta normaali/hoikka.
Mitä mietteitä Laasasen tekstistä? Miten te määrittelisitte naisellisuuden ja näettekö, että kuvaamani nainen voisi olla naisellinen kriteerienne mukaan? Ja onko naisellisuus ylipäänsä tavoiteltava piirre tänäpäivänä?
Viimeaikoina olen ollut jonkunlainen identiteetti kriisin keskellä miettien sitä, olenko jotenkin epäkelpo nainen, koska en ole ilmeisesti yleisen määritelmän mukaan kovin naisellinen. Olen hyvässä parisuhteessa ja tämä kaikki tuli aivan puskan takaa muiden elämänmuutosten myötä, mutta aihe on pyörinyt päässäni valtoimenaan ja haluaisinkin nyt avata keskustelun oman esimerkkini kautta.
"En varmasti kelpaisi enää kellekään" on se itsekeskeinen ajatus tämän kaiken pohdinnan takana, mutta olenko markkina-arvoltani heikoilla koska en täytä Laasasen määrittelemiä naisellisuuden kriteereitä.
-En ole kovin tyttömäinen, enkä käytä hameita kovinkaan usein.
-En ole mikään heikko, hiljainen, miehiä miellyttävä ja itseään tälläävä neito pulassa
-Käyn mieheni kanssa kalassa ja metsällä ja pidän siitä. Osaan perata kalat enkä saa mitään paniikkikohtausta hirven kaadossa.
-Koen mieheni tasavertaisena kumppanina, en yksipuolisena elättäjänä ja suojelijana.
-Olen varmasti joskus äänekäs ja ärsyttävä tuodessani omat mielipiteeni esiin, sillä koen niiden olevan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. En kuitenkaan tuputa niitä kellekään.
-En ole lapsirakas. En vain ole. Ehkä joskus haluan lapsen, mutta hoivaviettini ei ole kovin vahva ainakaan tällä hetkellä.
-Koen, että oma urani on yhtä tärkeä kuin mieheni. Työskentelen miesvaltaisella alalla.
Että sellanen eukko. En haluaisi ulkonäön olevan ainoa asia, joka määrittää naisellisuutta ja naisen "markkina-arvoa" niinkuin Laasanen sitä kuvaa, mutta kyllähän se monelle sitä vain on. En varmastikaan ole se perusnätti nainen mitä tälläkin palstalla usein peräänkuulutetaan, mutta en mikään quasimodokaan. Ruumiinrakenteelta normaali/hoikka.
Mitä mietteitä Laasasen tekstistä? Miten te määrittelisitte naisellisuuden ja näettekö, että kuvaamani nainen voisi olla naisellinen kriteerienne mukaan? Ja onko naisellisuus ylipäänsä tavoiteltava piirre tänäpäivänä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tyyppi on jumahtanut reippaasti viime vuosituhannen puolelle. Kuinka moni oikeasti haluaa avuttoman, asenteettoman hissukan, joka alistuu eikä omista omaa tahtoa? Huoh.
"Kuinka moni oikeasti haluaa avuttoman, asenteettoman hissukan, joka alistuu eikä omista omaa tahtoa? Huoh."
Taas joku saatanan feministi lukenut rivien välistä. Toki avuton neito hädässä on seksikästä. Laasanen listasi vain asiat, jotka ovat naisellisia asioita. Eri asia on, että kuinka moni haluaa äärinaisellisen naisen tai haluaa itse olla sellainen...Ja tuo alla oleva pätkä on niiiiiiin totta
"Ensimmäinen ero keskusteltaessa naisellisuudesta ja miehekkyydestä on se, että naiset suuttuvat, jos naisellisuus määritellään eri tavalla kuin mitä nainen itse on. Nörttimiehelle voi sanoa, että et kovin miehekäs ja nörtti vastaa: "Totta". Miehet tietävät mitä on miehekkyys ja jos he eivät ole kovin miehekkäitä, he ovat auliita tunnustamaan sen. Naiset puolestaan (kuten tavallista) ampuvat viestin tuojan: "Taas se Laasanen asettaa naisille vaatimuksia!" Eivät ne ole minun vaatimuksiani, vaan traditionaalisesti määritelty naisellisuuden sisältö, joka vaikuttaa joka tapauksessa naisen markkina-arvoon."
et ole kovin naisellinen
Olet varsin rasittava nainen. Mutta ilmesesti olet löytänyt itsellesi sopivan kumppanin.Minä taas tykkään enempi naisellisesta naisesta ja vaihdan naiseni autoon mielläni renkaat ja huolehdin hänestä muutenkin.
Anteeksi, millä perusteella olen rasittava? Mieheni pitää minusta myös huolta, kuten pidän minäkin hänestä. En koe että parisuhde on kovin terve, jos huolehtiminen on kovin yksipuoleista vähän niinkuin lapsi-vanhempi suhteessa. Mutta toki sellainenkin malli joillekin voi sopia.
http://2.bp.blogspot.com/-nLrloVpPTqw/ThLYlBOxQbI/AAAAAAAAADc/0caObS9jA_0/s1600/363381-7-1266780373613.jpg
Kuva sanoo asian helpoiten, tuossa mielestäni naisellinen nainen norjasta.
Kuvahan ei siis kerro hänen luonteestaan, käytöksestään eikä mielipiteistään. Onko pelkkä ulkonäkö siis naisellisuuden mitta? Jos kuvan nainen olisi ammatiltaan esim. mekaanikko ja käyttäisi haalareita 5 päivää viikosta. Olisiko hän naisellinen? Entä, jos hän on kova kiroilemaan tai on käytökseltään todella ilkeä ja töykeä. Onko se naisellista niin kauan kuin on vain ulkonäöltään nätti?
Luonne on asia erikseen, kiroilu ja töykeä ym käytös on iso turnoff. Itse tykkään eniten kilteistä hyväsydämisistä hieman ujoista rauhallisista tapauksista ja olen tällaisen yksilön kanssa saanut viettää aikaa kahdestaan jonkun verran, mutta en saanut vastakaikua.
Ei mekaanikon ammatti ja haalarit mitään haittaisi jos on edes vähääkään noin luonnonkaunis mitä tuo kuvan Voe.
"Luonne on asia erikseen"
Tarkoitatko tuolla, että naisellisuuden määritelmään ei kuulu luonne ollenkaan?
En tarkoita, tarkoitin vain, että tietenkin luonne kuuluu asiaan, mutta aikaisemmin oli kyse vain ulkonäöstä.
Kyllä mun mielestä ulkonäkö ja luonne kulkee käsikädessä tässä asiassa. Nainen on naisellinen jos näyttää siltä ja myös ON sitä sisäisesti.
Valitettavan usein näkee naisia jotka viisveisaavat ulkonäkönsä naisellisista piirteistä, kropasta ei pidetä huolta, kynnet on ihan likaiset ja jyrsityt, vaatteet on väärän kokoisia ja mallisia, kengät ihan linttaan astuttuja sämpylöitä jne. Ja kaiken tämän lisäksi leikataan vielä joku outo statement-kampaus hiuksiin!
Jos mimmi näyttää tuolta niin on ihan turha kuvitella että saa naisellista kohtelua keneltäkään mieheltä.
Kyllä mä tykkään että mies kohtelee mua naisena; avaa oven, kantaa painavan kassin, vaihtaa renkaat, korjaa jotain... tms. Kaiken tuon mä osaan kyllä itsekin ja korjasin just pesukoneenikin mutta tykkään kun mies huolehtii musta, sanoo mulle et "kulta, anna mä teen/hoidan ton"
Mutta mä myös näytän naiselta. Kroppa on hyvässä kunnossa lenkkeilyn ja salitreenin ansiosta, ja muotoja on
Hiukset on pitkät ja vaaleat (ei siis yliblondatut!). Käytän korkokenkiä tai muuten siistejä naisellisia kenkiä (lenkkarit vain lenkillä!) Myös päällysvaatteet ja laukut on aina tilanteeseen sopivat.
Vaatteet on istuvia, farkut tiukkoja. Kynnet lakattuina, siisti luonnollinen meikki (bilemeikki vähän vahvempi).
Ja kyllä tuolla päät kääntyy kun mä kuljen vaikka ikääkin on jo 35.
Mä annan miehen olla MIES ja tykkään itse olla NAINEN, ja se näkyy.
Kyllä mäkin kalastan ja olen ollut hirvimetsällä mukana, ei se ole mikään ongelma, seuraan yhteiskunnallisia asioita, telkkarista katson vain uutiset ja dokumentteja. Luen paljon, erityisesti historia ja elämäkerrat kiinnostaa. Osaan keskustella melkein mistä vaan.
Ei naisellisuus ole sama asia kun päätön bimboilu.