Anopin kanssa tultu aina juttuun, toisin kohteliaasti ja etäisesti, mutta ilman mitään ongelmia. Mutta nyt en pysty enää pääsemään yli tästä.
Olin työmatkalla pari päivää ja kun tulin kotiin, en löytänyt pyyhkeitämme mistään.. Kyselin mieheltä, että onko siirtänyt, vaikka tiesin ettei harrasta mitään järjestelyjä vaatekaapeissa. Äitinsä oli kuulemma vaihtanut kylppäriin pyyhkeet ja samalla laittanut pyyhket hänen mielestään hiukan parempaan paikkaan, lähemmäs kylpyhuonetta, ja siirtänyt alusvaatteeni!!! omaan vaatekaappiini. Joo, ehkä hänen mielestä järkevää, mutta olin todella raivoissani ja ihmettelin miksei mieheni ollut edes tajunut estää häntä. Olin niin vihainen tapahtuneesta, etten aluksi suostunut lähteä joka kuukausittaiselle vierailulle appivanhempien luo. Mutta... sainkin älynväläyksen -teen anopille samat niin katsotaan miltä se hänestä tuntuu.
Kun mies oli vanhempiensa kansssa juttelemassa naapurin kanssa, minä keittelin kahvit, ja siinä ohimennen raahasin wc-paperit vaatehuoneestaan kylppärin kaappiin, josta taas isot pyyhkeet vaatehuoneeseen. Kun käytiin sitten kahville, anoppi kävi kylppärissä ja tuli takaisin keittiöön. Uteli näräänä apelta oliko tämä nyt keksinyt tunkea vessapapereita kaapin täyteen. Totesin iloisena, että "Minä laitoin, on sitten lähempänä jos loppuvat. Ja vaihdoin muuten isot pyyhkeet vaatehuoneesen, niitä kait kuitenkin tarttee vähemmän kuin vessapaperia. Eiks ollutkin hyvä idea :)". Kahvit juotiin suorastaan jäätävässä ilmanalassa. Yritin jutella niitä näitä, mutta anoppi oli aivan hiljaa. En tajunut, kupit oli mielestäni nyt tasan ja asioissa voitiin siirtyä eteenpäin.
Tämä episodi tapahtui jo pari kuukautta sitten. Nyt mieheni sitten ilmoitti ettei meitä ole pyydetty jouluksi. Kun normaalisti anoppi alkaa jo marraskuussa suunittelemaan joulumenoja. Kuulin, että muu suku on kutsuttu jo pari viikkoa sitten. Että näin. Itse en ole harmissani, saisimmehan vihdoin mennä jouluksi omien vanhempieni luokse, mutta mieheni on aivan murtunut ja kyselee "Mitä tää nyt on".
En ala pyytelemään anteeksi noin mitätöntä juttua, vaan mielestäni anopin pitäisi tajuta, että hän se ylitti rajan lajitellen alusvaatteitani omiin järjestyksiin. Mutta miten muuten tästä edetä... No, miehelläni on ainakin hauskaa kun kerron tämän.
Anoppi kaapeilla
53
2505
Vastaukset
- kannattiko?
Onnittelut! Ensimmäinen harppaus kohti avioeroa on sitten otettu!
- autsiz
Jos tästä liitto kaatuu, ei kovin terveellä pohjalla olekaan. Toisenko tässä pitäisi vaan ymmärtää huumorilla?
- omakarvaslääke
Sepä se, avuliaisuutta eivät nykyajan kiittämättömät anopit arvosta. Toista se oli ennen.
- omakarvaslääke
Ja miksi sinun pitäisi pyytää anteeksi? Sinähän vain autoit vuorostasi anoppia niin kuin hänkin sinua.
- Hauskaoli
Haha, oli hän loistava idea :D mulla on samanlainen anoppi, enkä uskoltanut kostaa samalla tavalla vaikka monta kertaa tekisi mieli.. Sinuna kuitenkin ottaisin yhteyttä anoppiin ja kutsuisin itse hänet jouluksi iloisena, jos ei suostuu niin toisin lahjoja joulun aattona ihan niin kuin ei olisi mitään konflikteja. Hänestä varmaan tuntuu että hän halusi olla avuksi ja sina vaan kiittämätön ja vitsailet ja pidät hänet idioottina.
- öö ja ää
No mitä teidän mielestä tällaisissa reviirin ylityksissä kannattaa tehdä?
Jos sanot asiasta, loukkaannutaan.
Jos teet kuten ap, loukkaannutaan.
Onko teillä kikkoja, jotka ovat oikeasti auttaneet myrskyn laskemisessa vesilasissa?
Kerran anoppi tuli, katsahti ympärilleen ja kysyi, voisiko jotenkin auttaa? Olin silloin pinten lasten kotiäiti ja tekemistä olisi riittänyt tosiaan. Kerroin, että voisitko vaikka imuroida olkkarin. Hän teki sitten työtä käskettyä jonkin aikaa, mut rupesi valittelemaan homman raskautta eli EI oikeasti halunnut edes auttaa. - oppeliini1
Te kumpikin toimitte aivan väärin.
Anoppi oli jo tekosensa tehnyt. Sinä sitten raivoa kihisten joka savuna tuli ulos korvistasi, menet ja tunkeudut anoppisi kaappeihin.
Miksi asetuit tasolle josta et itsekkään tykännyt??
Eiko olisi ollut paljon diplomaattisempaa HETI huomattuasi tavaroiden paikan vaihtelusta, kysyä suoraan anopilta että kuinkas nuo tavarat nyt sinne joutuivat. Olisit antanut anopin vastata. Silloin sinulla olisi ollut tilaisuus selvittää heti miksi oma järjestelysi toimii teille paremmin. "mutta hyväähän sinä tarkoitit, kiitos siitä"
Tuolloin anoppi olisi saanut huomata että mikä järjestely sopii hänelle , ei välttämättä sovikkaan teille. Ja tuolloin koko pikku homma olisi tullut hienosti ratkaistua.
Nyt sinä sen sijaan sanomatta mitään ( mutku mutku eihä anoppikaa sanonu...) tunget hänen komeroilleen ja sitten esität tyhmää (mutku mutku mutku niihä anoppiki teki...) oli täydellisen ala-arvoinen ja väärä tekniikka!
Osaatko sinä nainen lainkaan katsoa laatikon ulkopuolelle?? Et näkojään. No, tässä sinulle tirkistyskolo:
Jos sinulla on yhtään ylpeyttä, selkärankaa, älyä, menet anoppisi luokse. Kerrot että sinä siirtelit hänen tavaroitaan koska sillä hetkellä se oli sinun mielestä oikea tapa vastata hän tekemästään kaappien järjestelyistä OMASSA kodissasi. Ja että nyt huomaat että se oli hirvän huono vitsi. Ja että olet todella pahoillasi aiheuttasessasi teille kummallekin mielipahaa. NYT on aika kaivaa kassistasi se leipomasi (tai ostamasi) tiikerikakku ja sanoa että emmeko voisi juoda rauhankahvit tämän päätokseksi.
Miehesi vanhemmat tulevat olemaan osa elämäänne vielä vuosikymmeniä. Hyvä sopu on miljoona kertaa vähemmän energiaa kuluttavaa kuin lihava riita!- umpaalumppa
Et sitten tajunut koko jutun huumoria.... Tosissaanhan tässä elämässä kannattaa kaikki ottaa..
- afffaafaf
Jiisus, mikä ratkaisuehdotus. Miniä on aina syyllinen. Miniän pitäisi leipoa kakku JA miniän pitää pyytää anteeksi anopilta, vaikka anoppi teki vielä pahemmin.
Pitäisi muka kestää vuosikymmeniä tuollaista naista, jiisus. Mikä ihmeen ongelma on se, että ei kutsuta jouluna anopille kun aloittajan miehenä on "mies", joka antaa oman äitinsä järjestellä vaimonsa alkkareita toiseen paikkaan. Kuinka sairas tuo "miehen" puolen suku oikein on! - voitko kuvitella
"Tuolloin anoppi olisi saanut huomata että mikä järjestely sopii hänelle , ei välttämättä sovikkaan teille."
Niinhän sinä näköjään luulet. Kerronpa tädistäni, joka oli kylässä erään sukulaiseni luona samaan aikaan kuin minä. Menin käymään kaupungilla ja täti oli sillä aikaa - sukulaiseni kaappien ohella - tutkinut matkatavarani läpi ja sijoitellut niitä sinne tänne, minne häntä miellytti.
Sanoin asiasta heti ja selvästi, ettei minun tavaroihini saa koskea ja etten tykkää lainkaan kun niitä on siirrelty.
Täti vain siihen ihan kirkkain silmin että hän vanhempana ihmisenä saa tehdä niin kuin haluaa enkä minä saa sanoa siitä mitään koska olen nuorempi. Mitään järjellistä selitystä hän ei järjestelyinnolleen tarjonnut.
Tätini ei ollut silloin mikään seniili ikäloppu vanhus, vaan ihan toimiva ja ikävä kyllä varsin aktiivinen ihminen. Hänelle ei omien asioiden (ja tavaroiden) hoitaminen ollut nuorenakaan riittänyt.
Sellainen asenne on varmaan aloittajan anopillakin. Sanominen hunajan tai etikan kera ei sellaisiin ihmisiin kerta kaikkiaan tepsi, vaikka kuinka toivoisi. - affaafaf
Mitäs oikein kuvittelet, "oppeliini1", että minkäläinen se miniän ja anopin suhde olisi tuon jälkeen?
"Anna anteeksi, anna anteeksi, nyyh nyyh, päästä mut sisään, en mä tarkoittanut, anna anteeksi, sä olet ihana, anna anteeksi".
Kerro, "oppeliini1", oletko montakin kertaa tai edes kerran parkunut omalle anopillesi näin tai äidillesi?
Sitten sen jälkeen istuttaisiin hyvinä kavereina (really?) kahvipöytään, jos anoppi edes voitonriemuisena ja voiman tunnossaan kutsuu, ja siinä olisi vielä vuosia edessä, ja pitäisi aina olla samaa mieltä anopin kanssa. Ei saisi korottaa ääntään, ja anoppi voisi jopa viitata monta kertaa tuohon menneiden vuosin kohuun huumorilla, ja miniän pitäisi vain naureskella.
Me ei asuta enää missään maaseutuyhteisössä, jossa miniä tulee vieraaseen taloon ja anoppi pitää edelleen jöötä talossa, talon Oikeana Emäntänä . - kuka arvaa?
Hän on todellakin takaisin. Vai onko kloonannut itsensä....Sama oppeliini saarnasi aikanaan vanhoillisesti jollain toisella nimellä, joku Anniina...tai vastaava, mutta räikeempi nimi. Kaivetaanpa arkistoja... osuuko oikeaan. Mielenkiintoinen tapaus, voisi ottaa esille psykan tunnilla.
- 11-9
Mielestäni surkea ehdotus. Tuollaisille ihmisille, jotka eivät ymmärrä tiettyjä yksityisyyden rajoja on aivan oikein pieni näpäytys. Oppivat kerrasta. Itse olisin varmaan repinyt pelihousuni silkasta raivosta, jos joku tuttu menisi alusvaatteitani penkomaan!. Tarkka kun olen yksityisyydestäni. Ja mieluummin elän viileissä väleissä miehen sukulaisten kanssa, kuin asetun kynnysmatoksi. Pisteet aloittajalle! Hienosti toimittu!
- diplomatiaa
affaafaf kirjoitti:
Mitäs oikein kuvittelet, "oppeliini1", että minkäläinen se miniän ja anopin suhde olisi tuon jälkeen?
"Anna anteeksi, anna anteeksi, nyyh nyyh, päästä mut sisään, en mä tarkoittanut, anna anteeksi, sä olet ihana, anna anteeksi".
Kerro, "oppeliini1", oletko montakin kertaa tai edes kerran parkunut omalle anopillesi näin tai äidillesi?
Sitten sen jälkeen istuttaisiin hyvinä kavereina (really?) kahvipöytään, jos anoppi edes voitonriemuisena ja voiman tunnossaan kutsuu, ja siinä olisi vielä vuosia edessä, ja pitäisi aina olla samaa mieltä anopin kanssa. Ei saisi korottaa ääntään, ja anoppi voisi jopa viitata monta kertaa tuohon menneiden vuosin kohuun huumorilla, ja miniän pitäisi vain naureskella.
Me ei asuta enää missään maaseutuyhteisössä, jossa miniä tulee vieraaseen taloon ja anoppi pitää edelleen jöötä talossa, talon Oikeana Emäntänä .Kaikki eivät joudu tilanteisiin joissa lähiperheen kanssa tehdään kärpäsestä härkänen.
Itse olen käyttänyt sovun hierontaan diplomaattisia keinoja. Hyvin tuloksin.
Suomessa on mahdollisuus elää kuin metsänpeikot, jokaisella halutessaan tarpeeksi fyysistä tilaa olla niin kaukana toisista kuin mahdollista, hieroa siella ilkeyden ja eripuraisuuden kipinoitä niin paljon kuin haluaa. Sitten heittää nauraen "peitto" kaiken päälle ja luulla/uskoa/elää vakauksessa että kaikki on hyvin.
Muualla maailmassa jossa tilaa yksinkertaisesti EI ole eristäytyä vaan on pakko kohdata samat ihmiset useimmin, tuolla pelillä putoaa joukosta valon nopudella. Koettuaan sen, oppii hyvin nopeasti kuinka käyttäytyä.
Ellei halua olla hylätty looseri.
Eriäviä mielipiteitä täytyy olla mutta kuinka esittää ne, onkin sitten taidonlaji. Fiksuimmat oppivat se melko nopeasti, tyhmimmät hyvin hitaasti tai ei koskaan. - 16+9
diplomatiaa kirjoitti:
Kaikki eivät joudu tilanteisiin joissa lähiperheen kanssa tehdään kärpäsestä härkänen.
Itse olen käyttänyt sovun hierontaan diplomaattisia keinoja. Hyvin tuloksin.
Suomessa on mahdollisuus elää kuin metsänpeikot, jokaisella halutessaan tarpeeksi fyysistä tilaa olla niin kaukana toisista kuin mahdollista, hieroa siella ilkeyden ja eripuraisuuden kipinoitä niin paljon kuin haluaa. Sitten heittää nauraen "peitto" kaiken päälle ja luulla/uskoa/elää vakauksessa että kaikki on hyvin.
Muualla maailmassa jossa tilaa yksinkertaisesti EI ole eristäytyä vaan on pakko kohdata samat ihmiset useimmin, tuolla pelillä putoaa joukosta valon nopudella. Koettuaan sen, oppii hyvin nopeasti kuinka käyttäytyä.
Ellei halua olla hylätty looseri.
Eriäviä mielipiteitä täytyy olla mutta kuinka esittää ne, onkin sitten taidonlaji. Fiksuimmat oppivat se melko nopeasti, tyhmimmät hyvin hitaasti tai ei koskaan.Oma anoppini on juuri tuollainen metsänpeikko, hän pitää mykkäkoulua, toimittaa asiat lasten kautta suuttuessaan ja riitatilanteessa huutaa kaiken ulos mitä mielessä on. Hän on kaikessa viaton uhri, olipa asia mikä tahansa.
Ei tuollainen käytös enää aihuta minussa kiukkua, vaan enemmän sääliä. Hänen keinonsa käsitellä erimielisyyksiä eivät ole kehittyneet pikkulapsen tasolta mihinkään. Tuskin hän siitä enää yli 70-vuotiaana muuttuu, joten häntä pitää käsitellä samalla tavalla kuin pikkulasta kuitenkin vetäen rajat käytökselle. Hänellä ei ole juuri muita ihmissuhteita, koska hän riitaantuu kaikkien kanssa. Normaalistihan tuollaiset ihmiset hylätään, maailma on sillä tavoin kova. Ei diplomatiakaan ole avuksi peikoille, on pakko vetää rajat käytökselle.
Onkin hyvä sana tuo metsänpeikko, taidanpa häntä tästä lähtien mielessäni sellaisena ajatella. - Järjestys kaapissa
umpaalumppa kirjoitti:
Et sitten tajunut koko jutun huumoria.... Tosissaanhan tässä elämässä kannattaa kaikki ottaa..
Aika tämän vie mennessään. Noin pientä juttua ei kauan kanneta mukana, mutta anoppi varmasti tiesi, mistä syystä vessapaperit olivat kylppärin kaappiin siirretty.
Ei hän toiste rupea sinun kaappejasi järjestelemään.
- 16+9
No, minusta vitsi oli aika hyvä :D Harmi, ettei anopilta löytynyt huumorintajua. Jos olisi löytynyt, asialle olisi voitu yhdessä nauraa makeasti eikä anoppi enää olisi mennyt miniän alusvaatteita penkomaan.
Mutta kun tämä tuntuu olevan aina niin, että nimenomaan miniän pitäisi ymmärtää anoppia eikä päinvastoin. Minun anoppini "lainasi" tavaroita pihastamme eikä palauttanut niitä tai palautti rikottuna. Kun tätä oli käynyt useita kertoja (rikkonainen tavara palautettiin muina naisina pihaamme pyynnöstämme) sanoin aivan asiallisesti, että tavaroiden lainaamiseen pitää pyytää lupa ja on tapana ostaa uusi, jos menee rikki, jolloin anoppi suuttui huutamaan suoraa huutoa ja väitti minun haukkuneen häntä varkaaksi...
Vastaavalla tavalla kaikki jutut ovat kääntyneet, mutta sille ei voi yhtään mitään. On aivan sama mitä hän kylillä kertoilee, mutta näistä oppineena en ihan hevillä usko, kun joku anoppi haukkuu miniäänsä. - Juicce
Selitin miehelle jutun tänään, ja nauroi katketakseen. Olipa hyvä huomata että omaamme sentään vielä saman huumorintajun. Päätettiin, että ollaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan -ehkä se anoppikin osaa kohta jo nauraa tälle :)
- affaafaf
Nythän teillä on tilaisuus pitää ihan oma joulu, ja suunnitella se oman aikataulunne mukaan.
Jos anoppi tosiaan kuvittelee, että joulukutsun torppaaminen on rangaistus, niin aika lapsellinen on. Anoppi se saa luvan pyytää anteeksi. Kello käy häntä vastaan, hän on teitä vanhempi.
Älä siis pyydä anteeksi ja pidä omat periaatteesi. Tuossa suvussa ei tarvita enää yhtään enempää anopin myötäilijää.
Usemmat olisivat vaan jättäneet menemättä anopille tai menneet ja olleet hiljaa ja nauranneet anopin vitseille. Sinä teit kuitenkin toisin, sitä mistä eräät ovat vain haaveilleet. - Nytjaäkkiä
affaafaf kirjoitti:
Nythän teillä on tilaisuus pitää ihan oma joulu, ja suunnitella se oman aikataulunne mukaan.
Jos anoppi tosiaan kuvittelee, että joulukutsun torppaaminen on rangaistus, niin aika lapsellinen on. Anoppi se saa luvan pyytää anteeksi. Kello käy häntä vastaan, hän on teitä vanhempi.
Älä siis pyydä anteeksi ja pidä omat periaatteesi. Tuossa suvussa ei tarvita enää yhtään enempää anopin myötäilijää.
Usemmat olisivat vaan jättäneet menemättä anopille tai menneet ja olleet hiljaa ja nauranneet anopin vitseille. Sinä teit kuitenkin toisin, sitä mistä eräät ovat vain haaveilleet.Jaa että anoppi ollut alusvaatteilla, hei haloo. Nyt ja äkkiä moloa anopin suuhun, sitä se haluaa. Minusta kannattaa vähän miettiä jos kerta viikkoon panolla pidät anopin tyytyväisenä. Loppu panot sitten miniän kanssa.
- PEte00
Jos se oli anoppi unohtanut että oli järjestellyt tavaroitasi, eikä ymmärtänyt miksi siirsit wc-paperit ja pyyhkeet.
- hahahhaha
Anoppi on aikuinen, aikuiset tietää minne tavarat kulli.
- Lämyjä lämyjä
Juuri niin, kyllä anoppi tietää mihin kulli kuuluu. Lastit pirttiin ja lämyjä pyllylle, tekee hyvää.
- Jdjdjsjkwkqqq
Hahah ihanaa:D
- Elviira Anoppinen
Ei tarvitse edetä, anna mennä omalla painollaan.
Jos anoppi suuttui ikuisesti, niin siitä sitten vaan olkoon suutuksissa.
Toivotaan että anoppi tajusi, mistä alunperin kyse, että hän itse oli aloittanut ensin kaappien raivaamisen.
Itse ehkä laittaisin miehen selittämään äidilleen, mikä oli taustalla syynä. Ei anopin olisi missään nimessä pitänyt mennä miniän kaappeja tonkimaan, todella rumaa sellainen.
Itselläni on neljä miniää, enkä ikinä menisi muuttelemaan järjestystä. Joskus on lastenlasten hoidossa tullut tilanne, että on joutunut menemään kaapille hakemaan lapsen vaatteita. Mutta ikinä, en ikinä kehtaisi tonkia ja muutella järjestystä. Nololta on tuntunut jo mennä "luvallisesti" kaapille, saati sitten luvattomasti järjestelemään.
Nauti joulusta nyt, ihan täysin siemauksin, jos anoppi ei lepy, niin oma on mokansa joka tapauksessa. - Kaksin ukon kanssa
Toisessa ketjussa ei haluta mennä anoppilaan joulu-aattona, tässä ihmetellään, kun ei ole kutsuttu. Järjestäkää itse joulunne. Se on ikäihmisille helpompaa. Kutsukaa vuorostanne syömään aattoillallista. Minusta te suurentelette roolianne. Jos ihminen ei ole mykkä, hän voi asiasta keskustella. Joulun voi jokainen viettää omin rituaalein ja ihmettelen, jos kolmekymppisillä pareilla ei sellaisia ole jo muodostunut. Kaikki ovat oivia joulunviettotapoja: mennä ulkomaille, mennä viettämään kotimaassa hotellijoulua, viettää sitä vaikka ystävien kanssa, tai olla ihan sen oman ydinperheen kanssa kotona. Tiedän, että monet vanhat parit haluavat olla aivan kahdestaan omine joulurituaaleineen. Te miniät teette siitä omassa päässänne ongelman.
- Jusslep
Et sitten lukenut koko juttua. AP nimenomaan haluaa viettää joulua välillä omien vanhempien kanssa, ei anoppilassa. Eli ei kai halua kutsua anoppia kylään. Tai itse en ainakaan tuollaisen tapahtuneen ansiosta. Enkä ainakaan itse huomanut että AP:lla olisi asian kanssa mitään ongelmaa, päin vastoin.
Meillä on tapana viettää edelleen joulu perheeni kanssa vanhemmillani (he eivät halua matkustaa). Vanhempani oikein odottavat tätä. Ja olemme sentään jo 4-kymppisiä -OHO!. En ikänään voisi jättää heitä yksin jouluksi, kun tiedän etteivät pidä siitä. Ja se ei tarkoita sitä, että menen mamman passattavaksi, meillä joulun laittoon osallistuvat kaikki!
Teidän kaltaisianne erakkoja on onneksi harvassa. Ja monet kaltaisistanne istuvat yksin kun eivät kestä passattavia lapsiaan, vaikka ovat itse heidät sellaisiksi koulineet. Lapset on saatettu opettaa jo pienestä pitäen kulkemaan valmiiseen pöytään, osallistumatta mihinkään. Sitten suutuksissa sakotetaan heitä tästä erakoitumalla. Todella hienoa käytöstä. Oma anoppini on juuri tällainen. Haluaa esittää marttyyriä minkä ehtii. Hän haluaa kaiken kunnian kaikesta, eikä ole kokskaan ottanut poikiaan apuun keittiöön. Nyt keittiöönsä ei uskalla edes miniänä mennä. Kaikki on niin perfecto, että hyvä jos uskaltaa yskäistä pöydässä. Rennosta Joulusta ei voi puhuakaan, kun kuvan kiillottaminen on tärkeintä.
- miniä minäkin
Hienosti toimittu, nostan hattua! Nyt sitten vietätte joulun just niinkuin itse haluatte ja annatte vanhan hapannaaman vähän miettiä.
- gddggds
Onnittelen itseäni, etten ole enää suhteen tässä vaiheessa.
- Sheila
Meillä vähän samaa ongelmaa täällä: Olen aina ollut asioissani itsenäinen, sillä vanhempani asuvat kaukana eivätkä ole pystyneet tukemaan minua muutoin kuin henkisesti. Tulen appivanhempieni kanssa hyvin toimeen, vaikka emme ole samalla aaltopituudella. Sekä anoppi että appiukko puuttuvat meidän asioihimme, osaksi myös aviomieheni myötävaikutuksella. Olemme toki suht nuori ja tuorekin pari. Perheessä on jo yksi rikkinäinen anoppi-miniä suhde, minkä vuoksi joustan tällaisissa asioissa. Sen vuoksi en sano mitään, vaikka anoppi hääräilee kaapeillamme, ostaa meille koriste-esineitä ja astioita, joista emme (kyllä, monikossa) edes pidä. Mieheni vanhemmat antavat miehelleni jopa käteistä rahaa. Jos kiellän sen heiltä, vien heiltä antamisen ilon.
Myönnän, että aika paljon on appivanhemmilla kestämistä varmasti minussakin. Olen itsenäinen ja itsepäinenkin luonne, en näytä tunteitani helposti, enkä täten oikein istu karjalaisiin raameihin. Ja niin on miehellänikin kestämistä minun äitini ja isäni kanssa, jotka laittavat miesparkani aina töihin, kun menemme kylään.
Mutta kun mieheni eräänä päivänä soitti isälleen ja kysyi, pitäisikö hänen ottaa tarjottu työtehtävä vastaan ja päätti saman puhelun aikana isänsä kanssa meidän raha-asioistamme ja hankinnoistamme niin, että tilauksessa ollut uusi kodinkone joutui melkein palautukseen, minulla kärähti käämit. Olen valmis kestämään paljon tämän suhteen vuoksi, mutta aikuisena ja naimisissa olevana eukkona pystyn kyllä itse päättämään, mitä kotiini ostan. - eräs vaan
HIENOA! Teit aivan oikein!!! .):) Miten se anoppi noin suuttui, kun toi sun vaihtaminen helpotti kaikkien elämää :D Samalla mitalla takaisin on paras keino opettaa toista ihmistä.
- Mikä täällä on?
Minun äitini availi lipaston laatikoita ihan meidän nähtemme ja tarkasteli sisältöä.
Kirjoituspöydän laatikossa oli veroilmoituksia ja muuta henkilökohtaista materiaalia, ja hän selaili ällistykseksemme niitäkin.
Sanoin äidilleni, ihan ihmeissäni, että hei, mitä sä etsit.
Hän sulki laatikon, eikä sanonut mitään, mutta ymmärsin, että hän oli aina tutkinut tavarani.
Onneksi laatikossa oli lukko, niin että siitä pitäen se oli aina lukossa.
Joillakin ihmisillä on vastustamaton tarve tiirailla muiden kaappeja ja lipastoja. Kylpyhuoneen peilikaappi on yksi uteliaisuuden kohde. Siihen kannattaa panna ansaksi joku purkki siten, että se putoaa lavuaariin, jos ei osaa varoa. - Miniä ja anoppi
Älä kosta pahaa pahalla. Keskustellen olisi päässyt tulokseen.
Mitä sanot omasta kokemuksestani; Olimme ns. kotolaisina tosin omistamassamme asunnossa. Mieheni alkoi siivota remontin jälkiä yhdestä makuuhuoneesta. Ne oli siellä olleet lähes kaksi vuotta. Jotakin jätettiin särkyvää itse siivottaviksi nuorille. Rättiin emme koskeneet, vain turhaa tavaraa vietiin pois ja kissan kakat lattialta.
Olen aiemmin kuullut kommentin, ettei isossa talossa olisi kaappeja riittävästi, joten siirsin esteet pois vaatekaapin edestä paikoilleen.
Kaappien sisältöihin ei koskenut kukaan, edes kurkannut.
Mieheni lämmitteli takkaa sähkölaskun alentamiseksi.
Kotiin tultuaan saimme tekstarin, että ollaan hiippailtu heillä! Se on heidän kotinsa. Onkin, mutta silti meidän omistuksessa. Siellä piti käydä hoitamassa kissa.
Mieheni suuttui moitteista,kun oli kokenut olevansa avuksi. Poika tekee pitkää päivää yleensä ja miniä omia juttujaan työpäivän lisäksi, mutta ei näitä siivouksia. Ikkunatkin kävi äitinsä pesemmässä. Opettaisi edes lapsensa itse tekemään. Miniä ulkoiluttaa koiria ja katsoo telkkua.
Kaikki talossa olleet vanhat tavarat piti poistaa. Matotkin ja tilalle laitettiin no jotakin muuta...
Itse aikoinaan pidin arvokkaana niitä muutamia juttuja. Jokin vain kuuluu vanhaan maatilan taloon.
Ehkä pojallakin on vielä kapina vanhempia vastaan menossa, kun suostuu kaiken hävittämiseen.
Opetettu on ja irrotettukin napanuora. Ehkä opetinkin liikaa, kun poika tekee ruuankin usein. Taitaa olla, ettei enää pyykkiä suostu pesemään. Sitä olikin kolme koppaa täynnä... Opettelua se on vielä.
Näitä olen sulatellut ja yrittänyt myönteisellä otteella lähestyä miniää. Nuoret eivät ymmärrä, miten voivat loukata vanhempiaan ja meitäkin vanhempia talossa asuneita. Kaiken huippuna on mieheni vakava sairaus, mikä muuttaa käytöstä. Eivät ymmärrä, ei.
Oman anopin kanssa sujuu tosi hienosti. On sentään lähentymistä ollut, mutta nyt taisi tulla haava.- nmj
"Keskustellen olisi päästy tulokseen." Ihanko totta, mihin tulokseen olisi pitänyt päästä, ehkä anteeksipyyntöön siitä, että toisen tavaroihin on koskettu ilman lupaa ja pyytämättä? Silloin olisi pitänyt myös ymmärtää, missä meni väärin.
Näissä tarinoissa ihmetyttää se, että asiallisen huomauttamisen jälkeen ei pystytä näkemään asioita toisen kannalta, siis sen kannalta, jonka tavaroita on pengottu, vaan otetaan esille oma loukkaantuminen ja esitetään lista asioita, joissa miniä ei ole mieluinen. Sillä tavalla lähestytään myönteisesti miniää vai? Jokainen pitää kodissaan sellaista siivoa kuin itse haluaa, se ei anopille kuulu ollenkaan. Kun sitten joku virkeä miniä tekee saman tempun anopille kuin tämä teki miniälle, niin se onkin todella sopimatonta :) Eikö siis olekaan mukavaa, kun omia nurkkia vieras ihminen tulee pyytämättä siivoamaan ja kenties heittää pois "tarpeettomia tavaroitakin". Vuoroin vieraissa?
Lisäksi kirjoituksesta tulee vielä mieleen, että jos kerran nuoripari on taloon muuttanut, se ei ole enää teidän kotinne. Myös vuokralainen saa panna tilalle omat tavaransa kysymättä omistajilta. Ellei tämä sovi, on asunto viisainta pitää tyhjillään. Sitten siellä voi säilyttää juuri sellaisen sisustuksen kuin omistaja haluaa.
- hyvin tehty!
Heh, repesin :)
Tuollaisesta minäkin olen osannut vain haaveilla!
Meillä anoppi käy siivoamassa jatkuvasti ja aina silloin, kun en itse ole kotona. Mies on oikeasti yrittänyt puuttua tilanteeseen, on keskustellut, perustellut, jopa huutanut naama punaisena, että näpit irti meidän tavaroista. Tilanne saattaa muuttua hetkeksi, mutta pikku hiljaa aina pahenee.
Anoppi on kiltti ihminen, ei tee näitä asioita ilkeyttään, enkä halua itse vaarantaa välejämme tämän takia. Mutta on kyllä pikkuisen keittänyt, kun anopin lähdettyä huomaa, että pyykkikori on tyhjillään, eli hän on ottanut likapyykit (mukaan lukien syntisimmät pikkuhousuni) mukaansa, kun tylsyyttään kaipaa jotakin tekemistä kotiinkin.
Kerran ystävä tuli yökylään, enkä löytänyt varatäkkiä mistään. No, anoppihan sen oli ystävällisesti vienyt kotiinsa pestäväksi, vaikkei se ollut edes likainen. Mieheni antoi taas hänen kuulla kunniansa, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei mikään auta, jos ei häntä kiellä käymästä. - Minnikäinen
No joo...en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kostaa. Kostaminen tekee aina enemmän hallaa kuin asioista puhuminen ja sopiminen. Tietty kaikkien kanssa ei voi puhua kun puhe ei mene perille. Ei sulla sitten käynyt mielessä yrittää ihan puhumalla ratkaista tilannetta?
Omakin anoppi nuusaa aina kaikki nurkat täällä käydessään, On järkkäillyt joskus vaatekaappiakin (silloin kun olen ollut poissa). Hän on ihana mummi lapselleni ja auttaa minua aina siivouksessa. Sen jälkeen kun lapseni kasvoi vähän isommaksi en ole enää vähääkään välittänyt siitä mitä anoppi huseraa huushollissani. Siinäkö tehköön mitä haluaa. Jotenkin äitiys kasvatti minulle vahvemman kuoren niin etten enää jokaisesta anopin tekemisestä ja sanomisesta menetä mielenrauhaani. Lähinnä nautin siitä kun pääsen esim. käymään jossain omilla asioilla kun anoppi tulee kylään. Mikäs sen mukavempaa kun tulee kotiin ja siellä on joku siivonnut ja saan itse kotitöistä pienen hengähdystauon. Nykyään arvostan anoppiani ja oikeastaan minua hieman pelottaakin, että entä jos hän sairastuu. Ihanempaa mummia en olisi uskaltanut lapselleni toivoa.
Vaikka hän onkin erikoinen persoona eikä tule kovin monen ihmisen kanssa toimeen niin lapselleni hän jaksaa olla mitä ihanin ja se riittää minulle. Jos lapselle aiheuttaisi jotain ikävää niin se olisi tietysti asia erikseen, mutta kaikki tavarat ja siivoukset yms. ne ovat vain materiaa. Kiinteää tavaraa joilla ei ole tunteita. Eivät ne siivotut kaapit ja tavarat siitä kärsi. Ovat ehkä vaan vähän hukassa, mutta onko se loppupeleissä niin vakavaa?- Kiehnasti
Niin...jotkut vaan pitää siitä että muut siivoaa ja järjestää kotiaan, mutta eipä kuulu minunkaan elämän tyyliin. On todella epähienoa olettaa itsellään olevan oikeuksia järjestellä toisen kaappeja.
Mielestäni tuo tapa antaa vahingon kiertää opettaa eniten. Eikä sitäkään tarvitse tehdä hampaat irvessä -vaan hyvällä huumorilla. Anopeilla vaan harvemmin on sitä. - helppo elämä
Vai oisko vaan laiskuutta....
Oma siskoni on samanlainen. Hänelle sopii oikein hyvin että muut hoitaa lapsensa ja siivoa kotinsa. Ei kai siinä valitakaan -mission completed :)) Itse voi sitten vaan katsoo töllöä tai lähtee joogaan -heh! - vbgujn
Hyvä, että sinulla Minninkäinen sopu antaa sijaa. Mutta toisten tavaroiden penkominen ja siivoaminen niin että tavarat katoavat tai viedään muihin paikkoihin, on hyvien tapojen vastaista. Annatko mummin penkoa myös lapsen tavaroita, kun tämä tulee teini-ikäiseksi? Jokaisella ihmisellä on oma reviiri, jonne muilla ei ole asiaa ilman lupaa. Suurin osa anopeistakin tämän ymmärtää. On täysin eri asia, jos sinä pidät siitä, että kotisi siivotaan ja kaapit järjestetään, ja olet sanattomasta sopimuksesta toiminut näin anoppisi kanssa kuin se, että nimenomaan on sanottu, että ei tarvitse siivota eikä mihihnkään koskea. Jälkimmäisessä tapauksessa anoppi (kaveri, kuka hyvänsä) loukkaa normaalin kanssakäymisen sääntöjä. En hyväksyisi kaappien penkomista ystävältäni enkä myöskään anopiltani. Alushousuni, vibraattorini, kirjeeni, valokuvani ja päiväkirjani eivät kuulu anopille. Joku edellä mainitsi heittäneensä pois "tarpeettomia tavaroita" kysymättä mitään tavaroiden omistajalta. Ja syy oli tietysti miniässä, kun tästä kehdattiin loukkaantua. Tee muille niin kuin itseäsi toivoisit kohdeltavan, mutta kysy siihenkin lupaanopin etukäteen. Jos miniä voi penkoa anopin kaapit ja anoppi miniän, mitään ongelmaa ei olekaan olemassa.
- Minnikäinen
helppo elämä kirjoitti:
Vai oisko vaan laiskuutta....
Oma siskoni on samanlainen. Hänelle sopii oikein hyvin että muut hoitaa lapsensa ja siivoa kotinsa. Ei kai siinä valitakaan -mission completed :)) Itse voi sitten vaan katsoo töllöä tai lähtee joogaan -heh!Hyvä hello elämä nimimerkki, tietysti sinä halusit heti ajatella pahinta minusta. Ihan itse kyllä pääsääntöisesti hoidan lapseni. Anoppi asuu sen verran kaukana, että ei hän tule käymään kuin pari kolme kertaa vuodessa, joten miksi en saisi nauttia hyvällä omalla tunnolla vapaa-ajastani jos hän kerran itse haluaa auttaa? Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia?
- Minnikäinen
vbgujn kirjoitti:
Hyvä, että sinulla Minninkäinen sopu antaa sijaa. Mutta toisten tavaroiden penkominen ja siivoaminen niin että tavarat katoavat tai viedään muihin paikkoihin, on hyvien tapojen vastaista. Annatko mummin penkoa myös lapsen tavaroita, kun tämä tulee teini-ikäiseksi? Jokaisella ihmisellä on oma reviiri, jonne muilla ei ole asiaa ilman lupaa. Suurin osa anopeistakin tämän ymmärtää. On täysin eri asia, jos sinä pidät siitä, että kotisi siivotaan ja kaapit järjestetään, ja olet sanattomasta sopimuksesta toiminut näin anoppisi kanssa kuin se, että nimenomaan on sanottu, että ei tarvitse siivota eikä mihihnkään koskea. Jälkimmäisessä tapauksessa anoppi (kaveri, kuka hyvänsä) loukkaa normaalin kanssakäymisen sääntöjä. En hyväksyisi kaappien penkomista ystävältäni enkä myöskään anopiltani. Alushousuni, vibraattorini, kirjeeni, valokuvani ja päiväkirjani eivät kuulu anopille. Joku edellä mainitsi heittäneensä pois "tarpeettomia tavaroita" kysymättä mitään tavaroiden omistajalta. Ja syy oli tietysti miniässä, kun tästä kehdattiin loukkaantua. Tee muille niin kuin itseäsi toivoisit kohdeltavan, mutta kysy siihenkin lupaanopin etukäteen. Jos miniä voi penkoa anopin kaapit ja anoppi miniän, mitään ongelmaa ei olekaan olemassa.
Eihän sentään ihan kaikkea pengo, eikä liian tarkkaan katso jos tiedät mitä tarkoitan. Sitten tietysti pistäisin asiaan stopin jos alkaisi lukemaan meidän yksityisia papereita tai aukomaan laatikoitani tms. Mutta jos haluaa vain viedä puhtaat vaatteet vaatekaappiin ja hieman järkätä niin se nyt ei ylitä hyvien tapojen rajoja. Ymmärrän toki ap:takin, mutta kostaminenkaan ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Tuossa ap:n tapauksessa anoppi oli kuitenkin vain siirtänyt pyyhkeiden paikkaa, ei lukenut päiväkirjoja eikä mitään muutakaan sellaista. Hieman ehkä nyt kärjistät ja liitoittelet tuota tilannetta. Ymmärtäisin jos tuollaista tapahtuisi koko ajan, mutta jos anoppi on tehnyt noin tyyliin yhden ainoan kerran niin oliko vaikeaa avata suu ja ottaa asia puheeksi ihan aikuismaisesti?
- vbgujn
Minnikäinen kirjoitti:
Eihän sentään ihan kaikkea pengo, eikä liian tarkkaan katso jos tiedät mitä tarkoitan. Sitten tietysti pistäisin asiaan stopin jos alkaisi lukemaan meidän yksityisia papereita tai aukomaan laatikoitani tms. Mutta jos haluaa vain viedä puhtaat vaatteet vaatekaappiin ja hieman järkätä niin se nyt ei ylitä hyvien tapojen rajoja. Ymmärrän toki ap:takin, mutta kostaminenkaan ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Tuossa ap:n tapauksessa anoppi oli kuitenkin vain siirtänyt pyyhkeiden paikkaa, ei lukenut päiväkirjoja eikä mitään muutakaan sellaista. Hieman ehkä nyt kärjistät ja liitoittelet tuota tilannetta. Ymmärtäisin jos tuollaista tapahtuisi koko ajan, mutta jos anoppi on tehnyt noin tyyliin yhden ainoan kerran niin oliko vaikeaa avata suu ja ottaa asia puheeksi ihan aikuismaisesti?
Etkö itsekin kärjistä, kun nimität ap:n tempausta kostoksi? Luultavasti anoppi ei ollut ensimmäistä kertaa asialla, kun tuollainen tempaus tuli mieleen. Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa kodeissa vaatehuoneessa ei säilytetä vain liinavaatteita, vaan myös valokuva-albumeita, vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä, näin omassa kodissanikin. Itse olen anoppi-iässä eikä anoppini siivonnut meillä ikinä, joten asiasta ei ole omakohtaista kokemusta. Lasteni kotona siivoan, jos saan luvan, siellä on mukava siivota, mutta en koske mihinkään ilman lupaa. Kerran olen yllättänyt oman vanhempani lukemasta papereitani siivouksen yhteydessä ja se tuntui todella pahalta. Jos muiden tavaroiden koskeminen ilman lupaa on itsestäänselvää, niin kyllä siinä herkästi tulee mieleen, mitä muuta on samalla pengottu. Itsekin luulin, että meillä vain siivotaan, kunnes tuo tapahtuma kävi. Luottamukstani oli käytetty väärin.
- Minnikäinen
vbgujn kirjoitti:
Etkö itsekin kärjistä, kun nimität ap:n tempausta kostoksi? Luultavasti anoppi ei ollut ensimmäistä kertaa asialla, kun tuollainen tempaus tuli mieleen. Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa kodeissa vaatehuoneessa ei säilytetä vain liinavaatteita, vaan myös valokuva-albumeita, vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä, näin omassa kodissanikin. Itse olen anoppi-iässä eikä anoppini siivonnut meillä ikinä, joten asiasta ei ole omakohtaista kokemusta. Lasteni kotona siivoan, jos saan luvan, siellä on mukava siivota, mutta en koske mihinkään ilman lupaa. Kerran olen yllättänyt oman vanhempani lukemasta papereitani siivouksen yhteydessä ja se tuntui todella pahalta. Jos muiden tavaroiden koskeminen ilman lupaa on itsestäänselvää, niin kyllä siinä herkästi tulee mieleen, mitä muuta on samalla pengottu. Itsekin luulin, että meillä vain siivotaan, kunnes tuo tapahtuma kävi. Luottamukstani oli käytetty väärin.
Miksi olla niin kauhean reviiritietoinen? Jos tuota ei nimitä kostoksi niin miksi sitten? Ap:n teki täsmälleen kuten anoppi ja kun sai loukattua anoppia, oli hyvillään siitä eli mielestäni se on sama asia kuin kostaa tahallisesti.
- Minnikäinen
Minnikäinen kirjoitti:
Miksi olla niin kauhean reviiritietoinen? Jos tuota ei nimitä kostoksi niin miksi sitten? Ap:n teki täsmälleen kuten anoppi ja kun sai loukattua anoppia, oli hyvillään siitä eli mielestäni se on sama asia kuin kostaa tahallisesti.
Lisäys vielä tuohon, että todellakin kyllä papereiden lukeminen on väärin. Mutta jos mitään papereita ei ole luettu eikä penkomalla pengottu niin se on ihan normaalia toisten auttamista kotitöissä. Ymmärtäisin tuollaiset temput siinä tapauksessa jos asiasta oltaisiin keskusteltu eikä viesti olisi mennyt perille. Itselleni ainakin jäisi paljon parempi mieli jos asiasta oltaisiin puhuttu avoimesti ja kohteliaasti. Mutta tietty, jotkut naiset rakastaa draamaa. Taidan olla hieman erilainen...
- helppo....
Minnikäinen kirjoitti:
Hyvä hello elämä nimimerkki, tietysti sinä halusit heti ajatella pahinta minusta. Ihan itse kyllä pääsääntöisesti hoidan lapseni. Anoppi asuu sen verran kaukana, että ei hän tule käymään kuin pari kolme kertaa vuodessa, joten miksi en saisi nauttia hyvällä omalla tunnolla vapaa-ajastani jos hän kerran itse haluaa auttaa? Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia?
Ei tietenkään ole, kun kehtaan edes viitata arvosteluun äideistä. Niin ja tietenkin olen katkera tästä, eihän kukaan voi olla haluamatta lapsia. Ja se etten halua koko ajan kiusata muita ongelmillani ja arjellani, tekee minusta vielä toooosi huonon ehdokkaan kyseiseen sosiaalisesti niin riippuvaiseen tehtävään..
- sivusta kaikuu
Minnikäinen kirjoitti:
Eihän sentään ihan kaikkea pengo, eikä liian tarkkaan katso jos tiedät mitä tarkoitan. Sitten tietysti pistäisin asiaan stopin jos alkaisi lukemaan meidän yksityisia papereita tai aukomaan laatikoitani tms. Mutta jos haluaa vain viedä puhtaat vaatteet vaatekaappiin ja hieman järkätä niin se nyt ei ylitä hyvien tapojen rajoja. Ymmärrän toki ap:takin, mutta kostaminenkaan ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Tuossa ap:n tapauksessa anoppi oli kuitenkin vain siirtänyt pyyhkeiden paikkaa, ei lukenut päiväkirjoja eikä mitään muutakaan sellaista. Hieman ehkä nyt kärjistät ja liitoittelet tuota tilannetta. Ymmärtäisin jos tuollaista tapahtuisi koko ajan, mutta jos anoppi on tehnyt noin tyyliin yhden ainoan kerran niin oliko vaikeaa avata suu ja ottaa asia puheeksi ihan aikuismaisesti?
Et selvästi ymmärtänyt huumoria aloituksessa... Kaikki ei ymmärrä :)
- Minnikäinen
sivusta kaikuu kirjoitti:
Et selvästi ymmärtänyt huumoria aloituksessa... Kaikki ei ymmärrä :)
Kyllä minä huumoria ymmärrän, mutten kostamista. Mitä humoristista on siinä kun pahoittaa toisen mielen, vahingoniloa se on ei huumoria.
- Minnikäinen
helppo.... kirjoitti:
Ei tietenkään ole, kun kehtaan edes viitata arvosteluun äideistä. Niin ja tietenkin olen katkera tästä, eihän kukaan voi olla haluamatta lapsia. Ja se etten halua koko ajan kiusata muita ongelmillani ja arjellani, tekee minusta vielä toooosi huonon ehdokkaan kyseiseen sosiaalisesti niin riippuvaiseen tehtävään..
Tietääkö siskosi miten ilkeästi ajattelet hänestä :)? Muistuttaisin tähän väliin, että en ole siskosi ja on vainoharhaista olettaa, että kaikki äidit, jotka ottavat avun vastaan ovat laiskoja tai samanlaisia kuin siskosi.
- Karsee anoppi
Kannataisiko ottaa puheeksi anopin kanssa, vain ihan huumorilla? Jos selittaisit, etta et pitanyt siita, etta han jarjesteli kaappejasi sinun kotonasi. Pitaisihan anopin ymmartaa, etta vaikka siella hanen poikansa asuukin, on pojalla nyt oma perhe ja anopilla ei ole tassa kodissa asiaa kaapeille kutsumatta.
Mun anoppi ei onneksi jarjestele, mutta tuppaa omia nakemyksiaan ja maailmankatsomustaan lapsenlapsilleen. Onneksi ovat nyt jo sen verran isoja, etta osaavat kyseinalastaa anopin kotkotuksia. Sekos hanta kismittaa. Eipa tule kutsuja kylaan enaa juurikaan. Miehellakin meni 'vain' noin 15 vuotta ennekuin tajusi, etta hanen mammansa ei maaraa meilla. - Mie romahan
Juicce, parasta mitä ikinä olen kuullut, olet loistava! Anoppi sai sitä, mitä tilasi!
Luulen, että anoppi on nolona hölmöydestään ja toipuu vähitellen.
Ja taatusti kunnioittaa vastedes kotiasi ja sinua.
Ellei, niin annapa taas samalla mitalla! Samat oikeudet sinulla on kuin hänelläkin. - Käytöstavat anopille
Onkohan koko anoppiongelma sitä, että anoppi ei ymmärrä kohdella itseään sukupolvea nuorempaa naista vieraana aikuisena.
Kun anoppi tulee miniän huusholliin, hän on aivan samalla tavalla KYLÄSSÄ kuin olisi käymässä naapurissa. Miniälle anoppi on ihan yhtä vieras ihminen kuin naapurin emännällekin.Sen mukaan kuuluisi käyttäytyä. Ei anoppi naapurissankaan voi aukoa kaappeja, komennella, moittia emäntää, ruveta siivoilemaan nurkkia, puuttua asioihin, vaatia asioita oman makunsa mukaiseksi, opettaa naapurin emäntää kuin pikkulasta, jne, jne.
Inhotut anopit tulevat miniänsä kotiin yhtä mielivaltaisesti kuin poikansa lapsuudessa ovat tulleet poikansa huoneeseen. Pomona ja päättäjänä.
Verratkaapa ihmeessä anopit, mitä itse olisitte tykänneet, jos oma anoppinne olisi kohdellut teitä itseänne yhtä alentuvasti! - twiikeri1
kun nyk. miehen kans mentiin yhteen 14v sitten, oli mulla anoppi just tuollainen monster-in-law. haukkui, sekaantui, tunki meille siivoaan ja vähätteli mua joka käänteessä. kun mieheni alkoi tämän vuoksi ottaan etäisyyttä anoppiin, alkoi sekin tajuta että jos jatkaa niin, ei poikaa enää näy. nykyään anoppi on mullekin mitä mukavin, käydään yhdessä ostoksilla jne. asiat voi näköjään muuttua.
- Miniäpuolen edustaja
Heh :-)
Vaikka tässä nyt onkin riitannuttu, mikä on aina sinänsä ikävää, niin vetosi tuo tarina silti huumorintajuuni.
Onhan se niinkin, että anopin olisi pitänyt suvaita temppusi tai ainakin ymmärtää, mistä moinen. Olkoonkin, että tapasi ilmaista närkästys "kostamalla" oli vähän kenkku, mutta ihan leikkimielellä tuon silti voisi ottaa.
Varmaan psykologit kehottaisivat sanomaan että "arvostan sinua ja huolenpitoasi taloudenpitomme suhteen, mutta minusta tuntuu pahalta, että olet lupaa kysymättä siirtänyt alushousuni..."
Minusta tuo tempaus oli silti jotenkin mainio, ja vaikkei se ehkä kaikkien makuun olekaan, niin onhan anopin silti otettava vastuu omista tekemisistään. Jos anoppi ei pysty ottamaan asiaa edes puheeksi ja voitat sillä sen, että menette sinun lapsuudenkotiisi, niin siinähän kärsii.
Sen voinee taata, ettei toista kertaa roudaile alusvaatteitasi. Niitä muuten joku voisi älytä pitää niin kutsutusti intiimeinä vaatekappaleina, joita ei muiden ole tarkoitus mennä hypistelemään.
Kaikkea hyvää niin miniöille kuin anopeillekin, yritetään elää sovussa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aikakone-yhtyeestä tuttu Maki Kolehmainen kuollut
Kuoli tänään aamuyöstä nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 58-vuotias.1428655Se viime kohtaaminen
Oli naine vähän sellainen kohmea. Nopeasti yritin etsiä merkkejä sinusta mutta en saanut mitään ilmi. Ajattelin että ny681423- 651234
Ihan rakentavassa mielessä
Haluaisin nainen kysyä sinulta ja myös itseltäni että mitä me oikein odotellaan? Olisiko aika jo käydä edes treffeillä?761195- 901067
Kuinka paljon merkkaa naisen ulkonäkö
Parisuhteessa ykeensä kysynnvaan Onko kaunis nainen oarempi vaihtoehto kun tavis1421062- 102805
Olen sinusta nainen
Oikeasti tosi ylpeä. Tunnen sen miten kehity ja opit säätelemään omia tunteitasi. Se on aina hieno piirre ihmisessä.37798Pitäisikö alkaa
Treenaamaan että sulla tippuu silmät päästä kun näet minut ensi kerralla, nainen. 🤔43781- 45757